Täällä tänään, vaan missä huomenna

Blogin hetkellinen hiljaisuus johtui kiireisestä viikosta. Järjestelimme valmistujaisjuhliani ja koska perjantaina oli palkaton vapaapäivä, olivat viikon muut työpäivät tavallista pidempiä. Koirien kanssa puuhastelu jäi minimiin, saatika että aikaa ja jaksamista olisi riittänyt blogiin asti. Nyt on kuitenkin juhlat pidetty ja koulun tilaisuudessa käyty, todistushan mulla onkin jo ollut. Ja tosiaan lähihoitajaksi valmistuin, lasten ja nuorten koulutusohjelmasta.

Vaikka Vilkku onkin ollut nyt vähäisellä huomiolla (tilanne tosin korjattu jo), on se käyttäytynyt mitä mainioimmin. Se on ollut työpäiväni aivan hiljaa huoneessani ja siivotessani iltaisin, se odotti täysin rauhallisesti ulkona narussaan. Ja vaikka päivät eivät olleet superaktiivisia eikä mitään uutta sinänsä opeteltu, se nukkui yötkin miellyytävästi, eikä herätellyt minua. Juhlapäiväkin sujui moitteetta, Vilkku nautti saamastaan huomiosta, mutta ei kuitenkaan jäänyt haukkumaan pentuaitaukseen, vaikka sitä ei koko ajan rapsuteltukaan. Oon niin ylpee siitä ♥





Saimme naapurilta ison laatikollisen koirille purkkiruokia ja vielä isomman laatikollisen kuivaherkkuja (possunkorvia, kärsiä ym.). Nuorempi pikkusiskoni oli Vilkulle antanut possunkärsän, mikä nyt ei sinänsä ole väärin. Ongelma oli se, että kukaan ei hoksannut vahtia pentua ja itse en ollut paikalla tai ajan tasalla. Kun sitten menin huoneeseeni, istui Vilkku keskellä lattiaa eleettömästi minua tuijottaen. Kutsuin pentua luokseni ja ihmettelin outoa käytöstä. Kun Vilkku sitten henki pihisten yritti kakoa ja yökkiä, sisko ryntäsi apuun.

Minä roikotin pentua pää alaspäin ja S työnsi sormet koiran kurkkuun. Possunkärsästä oli jäänyt melko suuri luinen pala, jota Vilkku oli yrittänyt niellä. Palanen luiskahti eteen päin ja hengitystiet aukesivat. Koira hengitti normaalisti, mutta oli hämillään ja lamaantunut. Ei tainnut mennä minuuttia enempää ja Vilkku sai itsestään oksennettua palasen. Ja se palanen oli iso. Nuorempi pikkusisko sai kyllä sitten ohjeistuksen, että josko jatkossa ei Vilkulle annettaisi yhtään mitään ylimääräistä syötävää, etenkään valvomatta. Säikähdyksellä selvittiin, mutta harvemmin sitä tuohon malliin säikähtää.



Noin muuten meille kuuluu ihan sitä samaa kuin ennenkin. Mitä nyt Vilkku on keksinyt yltävänsä pöydälleni. Pöydältä voi vetää alas esimerkiksi dobo kirjan, mistä Vilkku söikin kannet parempaan talteen. Myös tussien kotelo oli hyvää. Ja ensiapupakkauksen muovikääreet. Myy sen sijaan on erikoistunut vessaharjaan. Pikkuinen katoaa näkyvistä, kuuluu kolina ja se juoksee olohuoneeseen vessaharja suussaan. On nuo aika vesseleitä, iloksenne kuvia kaksikon touhuista. Kysymys: Mistä aiheista jengi haluaa kesällä postauksia lukea?

Aina vähän jossain muualla

Jos lähdetään fiiliksistä, niin kiireinen ja väsynyt. Töitä riittää, koirissa riittää tehtävää, rahat tuntuu loppuvan kesken ja haluaisin perjantain valmistujaisien olevan jo ohi. Noh, viikon sisään tahti helpottaa, alkaa kesä ja mun tarvitsee keskittyä töiden jälkeen vain hurttiin ja omiin puuhiini. Omat puuhat ja ajanvietteet onkin aivan jäänyt, olen valokuvannut maaliskuun jälkeen öö, kerran. Siis muuta kuin koiria. Odotan sitä hetkeä, kun voin kuvata muuta, kuin noita samoja vanhoja rakkejani...

No mutta, enempi vähempi muilla samat fiilikset tähän aikaan vuodesta. Ensimmäisenä kuvatulva Myyn ja Vilkun leikeistä, kuvat ovat jo yli viikon vanhoja, vähän ehtivät lojua käsittelemättöminä. Ja kesken käsittelynkin luovutin ja poistin puolet. Kuka niitä kaikkia jaksaa katsella.

Myy ja Vilkku ovat vähän kimpassa rohkaistuneet ja tyhmistyneet myös. Kun kaksikon päästää ulos, kirmaavat ne välittömästi Tuikun luo. Vilkku on ihan tosissaan alkamassa leikkimään, Myy ryömii pitkin maata ja mielistelee isoa jännittävää otusta. Ja Tuikku, Tuikku tietysti nauttii saamastaa huomiosta ja pusuttelee pienempiään. Onnea omistaa säyseä aikuishaukku ♥

Viikonloppuna käytiin myös hiukan shoppailemassa. Vilkku sai uuden vihreän Rukka pannan ja vihreän ruokakupin. Ah, mä tykkään limestä ♥ Prismasta matkaan tarttui mölleriä iso pullo ja juoksunaru. Testailtiin narua ulos kiinnittämällä se puuhun ja laitettiin Vilkku kiinni. Siinä se istua tönötti, kokeili vaijerinsa pituuden ja totesi, että alue on ilmeisesti rajallinen. Yksin oli jonkin aikaa, ihan kokeiluksi, itsekseen kaikessa rauhassa puuhasteli. Helppo esim. työpäivän jälkeen laittaa vaijeriin koira talteen ja vaihtaa sille sisällä puhtaat paperit.

Tuikun kanssa aloimme kertaamaan rallyn ALO liikkeitä. Josko sitä lähtisi kalastelemaan tuloksia, jahka rahastusliitto saa koirani rekisteriin. Myy halusi ehdottomasti olla häiriö ja kyllähän se tehtävässään onnistui, kun minäkin meinasin kaksi kertaa kaatua Tuikun päälle. Eikä Tuikkukaan aivan puhtaasti voinut kävellä. Otettiin Tuikun kanssa istumisliikkeitä, niitä mitä on rallysivulla viimeisenä... Ei olla niitä ihan hetkeen treenattukaan, mutta kivasti rakki oli hommasta perillä.

Vilkun opiskeluista sen verran, että prioriteetti ykkösemme on luoksetulo. Toinen on kynsienleikkuu ja kolmas odottaminen. Katsellaan sitten kesällä tokon alkeita, naksutinkouluttelua jatkamme tässä arkisten asioiden ohella. Päällimmäisin tavoite on luoda koiralle hyvä pohja ja suhde, sekä odottaa sen kypsymistä. Nyt Vilkku on täysin ohjailtava tapaus ja mitään ohjattavaa lahnaa en halua, vaan aloitteellisen työparin kiitos. Tämmöstä tällä kertaa, palaillaan kun loma alkaa.

Ollaan vaan ja hassutellaan

Nyt kun pari postausta on toteutettu videoin, niin  mitäs mieltä on lukijat? Mistä asioista tahdotte videoita ja millaisia ja laitetaanko videoita jatkossa tulemaan?

Vilkku videolla 2

11-viikkoinen pentu alkaa jokseenkin muistuttaa koiraa. Sen ikäinen juoksee ja kaahottaa ja alkaa ymmärtää oppimisen ilon. Alla videota meidän kosketuskeppiharkoista eiliseltä, sekä kaahotusvideo retkeltä. Kannattaa klikata videot HD-laadulle, muuten ovat aikamoista kuraa...

Pennun kotiutumiskuulumiset

Hui miten aika rientää! Sunnuntaina Vilkku on ollut meillä kaksi viikkoa ja paljon on ehtinyt tapahtua, siispä kuulumispostauksen aika. Ensimmäisenä Vilkun kanssa on opeteltu pelkkiä arkiasioita, itseasiassa vasta tällä viikolla aloimme varsinaisesti keskittyä naksutinkoulutukseen. Ensimmäisen viikon aikana pennulla oli täysi työ orientoitua arkeemme ja uusiin kuvioihin, oli siis liikaa vaatia siltä keskittymistä varsinaiseen opetteluun. Nyt Vilkulle alkaa olla selvä homma, että ovista menoa odotetaan, ruokaa odottaessa istutaan ja yöt nukutaan. 

Ensimmäisen viikon ajan pentu herätti minut aina tuntia ennen herätystäni, aamu viideltä. Työssäkäyvältä ihmiseltä tämä vaati hiukan hermoja ja pitkää pinnaa, kun ihan oikeasti sitä unta olisi tarvinnut... Nyt Vilkku nukkuu yönsä hiljaa, eikä herätä minua aamuisin. Sen sijaan se saa hepulin klo 22-23 välillä, rullaa sanomalehdet ympäri aitaustaan, hyppii ja pomppii ja pinkoo päin seiniä. No, onpahan onnellinen olemassa olostaan. Aamut tosiaan nukkuu hyvin, mitä nyt alkaa touhottaa sitten kahdeksan pintaan ja herättää Nikon. Mutta sitä se pentuarki on.

Jotain oli Vilkku ehtinyt tällä viikolla ulkona maistaakin. Aamuyöllä olin lähdössä viemään pentua ulos pissalle, mutta sepä päätti olkani yli yrjötä sängylleni. Vilkku meni sitten ulos odottelemaan, kun minä siivosin täkkiä, pussi- ja alulakanaa pesuun. Kaiken lisäksi pesukoneemme oli rikki, joten jätin pyykit odottelemaan ja hain kuraisen pennun takaisin sisälle. Piti pikapestä Vilkku ja sitten kello alkoikin olla sen verran että töihinkin tuli jo kiire... Työpäiväkin venähti juuri tuolloin ja suoraan töistä ajoin hakemaan pyykkini ja vein ne anoppilaan pesuun. Touhua on siis riittänyt.

Eilen otimme Vilkkua koko huusholliin vapaaksi ja nätistihän se oli. Kunnes hepuloi tuttuun tapaan juoksentelemalla. Yllätykseksemme pentu parkkeerasi sohvalle ja lirautti lätäkön istuintyynylle. Tosi kiva, kun äiti viime viikolla osti uudet päälliset niihin, hupsis... Siispä kyselin pesuohjetta niihinkin ja kyllä me se sitten puhtaaksi saatiin, joskis pentua vahditaan ensi kerralla tarkemmin.

On me järkeviäkin puuhattu, Vilkku kävi toissapäivänä eläinlääkärissä. Toki Tuikku oli mallina mukana. Kumpainenkin sai rokotukset ja sirut niskaan, SKL:n laput on täytetty ja nyt pitää hakea postimerkkejä, jotta saadaan hurtat FIXattua. Puntarillakin pennun käytin ja lukema näytti 6,3kg. Vilkku oli eläinlääkärissä oikein utelias ja reipas ja sitä oli Tuikkukin. Tuikku oli myös hyvin tarkka, että Vilkulla oli kaikki hyvin ja että eläinlääkäri kohtelisi pientä nätisti. Ja hyvin kaikki menikin, kaksikko myös matkusti tosi hienosti, vaikka olin niiden kanssa yksin liikenteessä.

Nyt Vilkun kanssa on panostettu naksutinkoulutukseen. Olen itse panostanut oikea-aikaisuuteen. Kesti tajuta, että koiran on oltava nälkäinen ja samalla pirteä, että on mitään järkeä edes yrittää ehdollistaa sitä. Kolmen päivän ajan harjoittelin pelkkää ehdollistumista, jotta toiminnosta tulisi vahva. Harjoituksia tehtiin myös kolmessa eri paikassa. Tänään harjoittelimme ensimmäistä kertaa kosketuskeppiä ja napero hoksasi sen samantien! Huomenna vielä keppiharjoituksia ja ajan salliessa kontaktia.

Viikonlopun aikana yritän tunkea otetut videot tänne, samoin lisää kuvia. Nyt onkin tullut kuvailtua runsaasti ja kuvista jo huomaa eroa korvissa. Vilkun korvat ovat alkaneet selvästi nousta, harottavat minne sattuu ja rentoinakaan eivät mene enää luppaan, vaan ovat puoliksi pystyssä. Mielenkiintoista, tämä tulisi olemaan ensimmäinen pystykorvainen koirani. Ohessa kuvat tämänpäiväiseltä retkeltämme lähteelle.

Tuikku ja Vilkku vol 1

Ajattelin, että teille olisi aina kuukausittainen kuvakokoelma Tuikun ja Vilkun leikeistä. Näkee pennun kasvua ja kaksikon touhuja muutenkin. Tuikku on kyllä niin ottanut naperon omakseen, ettei tosikaan. Leikit ovat rajuja, eikä Tuikku paljon pentua sääli, mutta osaa leikkiä kuitenkin Vilkun leikkejä mukaillen ♥ Kuvissa Vilkku 10vk.

ISKK vepe-esittely

Tänään suunnattiin hurttien kanssa heti aamusta Ikaalisin, toki ensin koukattiin kyytiin Anni, jota saamme kiittää kuvista. Kyllä pienen navigoinnin ja kurvailun jälkeen löysimmekin perille treenipaikallemme. Vilkku oli myös mukana ihmettelemässä ja pitihän ihmisten päästä jotain söpöä rapsuttelemaan. Meille annettiin suullinen ohjeistus mitä treenit tulevat pitämään sisällään ja nyt ensimmäisellä kerralla oli tarkoitus kokeilla muutamia perusasioita, jotta ohjaajat tietävät, minkä tasoisia ryhmiä aletaan kokoamaan.

Tuikulle veneeseen meno oli ihan helppo nakki, sinne se meni kun käskettiin, tosin soutaja olisi kovasti kiinnostanut. Ensiksi soudeltiin vain pieni lenkki, jotta koiralle jäi hyvä fiilis venehössäkästä. Sitten odoteltiin taas vuoroa. Toisena liikkeenä oli, että avustaja otti koiran veneeseen ja vene soudettiin about kymmenen metrin päähän. Vähän reilu 10metriä, sillä Tuikulla oli sen mittainen liina kaulassaan. Tarkoitus oli hyppyyttää koira veneestä järveen, josta se olisi uinut luokseni. Tuikulla oli kyllä kova yritys, mutta hyppääminen epäilytti. Kun koira sitten jo kiikkui paatin reunalla ja empi vielä, ohjaaja tuuppasi sille vauhtia. Tuikku ei ollut sukeltamisesta moksiskaan, vaan ui oikein reippaasti rantaan, eikä edes lähtenyt vaeltelemaan. Hieno haukku!

Lopuksi vuorossa oli venee haku. Leikitin Tuikkua köydellä, joka sitten veneen mukana lähti järvelle. Tuikku steppaili rantavedessä ja juoksi perään, mutta hyi kun olisikin pitänyt ihan uida. Pistän kyllä puolet arkailuista vieraan rannan piikkiin... Kun köysi sitten houkuttelevasti läiskäytettiin veteen, lähti Tuikku oikein reippaasti uimaan, haki köyden ja hinasi veneen rantaan. Rannassa Tuikku olisi leikkinyt köyden pätkällä vielä vetoleikkiäkin. Oikein hienosti hommat sujuivat ja eiköhän kesän aikana Tuikusta jotakin saada aikaiseksi. Ryhmäkin vaikutti oikein mukavalta ja kivalta, odotan innolla, että homma alkaa tämän kuun lopulla!