Opinnäytetyön purkupostaus

Opinnäytetyön esitys oli jo, mutta varsinainen purkupostaus tulee vasta tässä. Blogissa on siellä täällä pujahdellut postauksia ja lauseitani opiskelusta, mutta luulenpa, että kovin moni ei ole oikeasti yhtään perillä opinnäytetyöstäni. Siispä, kerrotaanpa hommasta oikei tyhjentävästi ja laitetaan muutamia pätkiä työstä tähän.

Kaikki alkoi on aloitin ammattikoulun muutama vuosi sitten. Lähihoitaja minusta siis on tulossa... Äidinkielen tehtäväni liitin usein koiriin, etenkin jos aiheen sai valita. Äidinkielen opettaja sattui olemaan koiraihmisiä, joten aiheenhan sai sitten valita, jos se liittyi koiriin. Niinpä esittelin yhdessä tehtävässä blogini, kirjoitin esseen koirien jalostuksesta ja monta monta muuta koira-aiheista juttua. Viisaana opettajana äikänopettaja pyysi minut sitten keskusteluun jonkun työn arvostelun lomassa. Kertoi, että minulla on luokaltamme aivan erityistä osaamista koirien parissa, ainakin teoriassa. Niinpä hän ehdotti, että voisin yrittää saada liitettyä koirani opinnäytetyöhöni. En ollut opinnäytetöistä kuullutkaan, mutta tuona päivänä tiedonjanoni oli loputon ja se vain kasvoi.

Odotin kuin kuuta nousevaa, että vuodet kuluisivat ja pääsen oikean työn kimppuun. Kakkos vuonna teimme harjoitusopinnäytetyön, jota tosin alkujaan luulin oikeaksi opinnäytetyöksi (ohjeiden kuuntelussa häiriö). Ja voi mikä pettymys, kun kuulin että kolmos vuoden syksyllä aloitan sen saman työn alusta. No mutta hyvä niin, olin kesällä kerännyt materiaalia jo valmiiksi.

Odotin koulun alkua suorastaan innoissani, viimein pääsisin tekemään sitä kauan odottamaani tehtävää. Ja kun ohjeistus tuli, minä heiluin hihat liekeissä. Väliseminaarissa muut olivat kutakuinkin vasta aloittamassa työtä, kun omani oli puolessa välissä. "Lisäänkö tähän jotain", oli vakiokysymykseni kun työtä opettajille näytin. Ja siis ei, en ole erityisen aktiivinen tai lahjakas koulussa, mutta tuo aihe kiinnosti minua hurjasti ja todella paloin halusta päästä pureutumaan siihen.

Ideatulva tuntui olevan loputon ja työ alkoi jouluun mennessä näyttää isolta sekalaiselta kootuilta teoksilta. Siispä raju raakkaminen ja aiheen rajaus. Syksyyn mahtui myös kuvauskeikkoja, malleina toimivat sukulaisten lapset. Serkun tyttöjä käytiin Tuikun kanssa myös kuvaamassa. Toiminnalliset osuudet olivat menestys. Syksyllä Tuikku vieraili harjoittelupaikoillani, mm. päiväkodissa ja nuorisokeskuksessa. Nuorten pariin Tuikku sopii mielestäni paremmin ja nuorisokeskuksessa vierailimme kahdesti. Ja voi, miten nuoret koirasta pitivätkään, pyysivät itse, että tuo toistekin.

Työn tekeminen on ollut sekä raskasta että palkitsevaa, koskettavia hetkiä toiminnallisissa osuuksissa. Työn ohella kävimme Tuikun kanssa kaverikoirakurssinkin ja sitä myötä vierailuja on tullut aina vain enemmän. Kokonaisuutena me ollaan hyvä tiimi ja Tuikkukin toimiva koira, kunhan sen puutteet huomioi. Seuraava suunnitelmamme on hakea Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n koira-avusteisuus koulutukseen. Pääsimme tai emme, niin aion jatkaa tätä minulle rakasta toimintaa, ihmisten ilahduttamista koirani kanssa.

Alla murto-osan maistiaisia työstäni, aiheena "koira hyvinvoinnin tukena", rajattuna lapsiin ja lähihoitajan näkökulmaan. Kiitettävä työstä napsahti.

"Takaisin hyviin puoliin, koira myös rikkoo perheessä hygieniarajoja. Koirataloudessa asuvat lapset ovat harvemmin sairaita tai allergisia, sillä he altistuvat sopivasti hyville ärsykkeille, joita koirasta tulee. Lievä allergia tai astma eivät ole este koiran hankinnalle, sillä lapset siedättyvät usein ”omalle” koiralle. Pikkulapsena alkanut eläinallergia saattaa ajan myötä poistua kokonaan. Allergisten tai astmaa sairastavien lasten parissa tulee kuitenkin siivota useammin ja esimerkiksi koiran rapsuttelun jälkeen pestä kädet, jotta hilsettä ei joudu kasvoille (Jenni Ahola, Lapsilla allergiaoireita?, MTV, 4/2014)."

"Yleisesti ottaen koirasta on kuitenkin lapselle paljon iloa, apua ja hyötyä. Raision perhetukikeskuksessa on alettu valmentaa lastensuojelutyöhön tukihenkilöitä ja näiden tukikoiria Ressu-projektin varjolla (Ulla Willberg, Valmiina palvelukseen. Lapsen Maailma 8/2014, 51-52). Koira on helpottanut mm. tukisuhteen aloittamista ja rentouttaa ilmapiiriä."

"Kaverikoiratoiminta on vapaaehtoistoimintaa, jossa koira tuo iloa, elämyksiä ja läheisyyttä ihmisille, joilla ei ole omaa koiraa. Kaverikoiranohjaajat vierailevat koiriensa kanssa esimerkiksi lasten, kehitysvammaisten ja vanhusten luona erilaisissa laitoksissa, kouluissa, päiväkodeissa ja tapahtumissa. Toiminnan tavoitteena on ihmisten ilahduttaminen ja piristäminen. Vierailut ovat ilmaisia ja kuka vain voi tilata kaverikoiraryhmän vierailulle tiloihinsa."

"Iltasanomat uutisoivat viime vuoden lopulla, miten perhepäivähoitajan koira puri 3-vuotiasta lasta kasvoihin. Laista huolimatta perhepäivähoitaja ei ilmoittanut tapaturmasta vanhemmille, eikä vienyt lasta asianmukaiseen hoitoon, vaan puhdisti haavat itse. Purematilanne sattui, kun perhepäivähoitaja jätti huolimattomasti lapsen ja koiran valvomatta keskenään. Hoitopäivän jälkeen lapselle nousi kuume, sillä haava oli tulehtunut. Vanhemmat veivät lapsen ensin Raumalle ensiapuun ja sieltä Satakunnan keskussairaalaan Poriin (Tero Karjalainen, Iltasanomat, 11/2014)."

"Koira ei saa olla missään tapauksessa arka tai pelokas, mikä ajaisi sen käyttämään purukalustoaan.Koiran ei myöskään tule olla äänekäs, yltiöpäisen riehakas tai helposti provosoituva. Koira ei saa ahdistua mm. halaamisesta tai naaman lähelle tulemisesta. Työssään koiran tulee keskittyä ohjaajaansa ja lapsiin, ei riistaan, leluihin tai mahdollisiin muihin koiriin."

"Ihanteellinen vierailu sujuu niin, että koira tietää jo automatkalla, mihin ollaan menossa. Lapsille on kerrottu, että koira tulee vierailulle ja mahdollisista erikoisuuksista on informoitu myös koiran ohjaajaa. On harhaluulo, että lasten käyttäytyminen tai valvominen kuuluisi suoranaisesti koiran ohjaajan vastuulle. Vierailun aikanakin päiväkodin tai muun vierailukohteen työntekijöiden on pysyttävä paikalla, sillä he tuntevat lapset/asiakkaat."

"Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry kouluttaa Suomessa sopivia koiria ja omistajia tekemään työtä esimerkiksi lasten parissa (Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry). Koira-avusteisessa työskentelyssä etuna on koiran ja asiakkaan välille muodostuva suhde. Koira parantaa ilmapiiriä ja kohottaa asiakkaan mielialaa ja tekee päivästä persoonallisemman.Yhdistys kouluttaa soveltuvuustestin läpäisseitä koirakoita kursseilla, joissa lähipäiviä on viikonloppuisin. Valmistunut koirakko voi työskennellä sosiaali- ja terveysalalla, mikäli työpaikka sen sallii. Koiranomistaja tekee omaa asiakastyötä kuten pitääkin, mutta peilaa omaan asiakasryhmäänsä koira-avusteista työskentelyä."

"Kunnioita sitä, että kaikki eivät arvosta koiraasi. Epämiellyttävästä kohtaamisesta ei kukaan hyödy."

Tuikku hoitsukoulussa

Tänään olikin se kauan odotettu ja jännittävä päivä, kun sain koirani kouluun... Postaukset tulevat nyt hiukan käänteisjärjestyksessä, nimittäin kirjoittelen opinnäytteen teosta pari tausta- ja sisältöpostausta myöhemmin... Mutta tänään siis, koira mukaan ja koulua kohti. Oltiin Tuikun kanssa hyvissä ajoin perillä ja ehdin ennen koulun alkua vielä harjaamaan koiran. Sitten vain sisälle ja omalle käytävälle istuskelemaan ja jännitys tiivistyy.

8.30 oli esitysvuoromme ja siinä sitten seistiin Tuikun kanssa luokan edessä. Esitys meni kaiken kaikkiaan mukavasti ja Tuikku jaksoi hyvin. Oli kätevä käyttää sitä esiintymisen aikana esimerkkinä. Esiintyminen jännitti kamalasti, vaikkakin odotin sitä innolla. Pahin jännitys helpotti, kun olin saanut työstä palautteen ja alkoi syntyä keskustelua.

Muiden esitysten aikana Tuikku oli hiukan levoton, sitä kiinnosti muiden opiskelijoiden syötävät, oli pissahätä ja kuuma ja tylsää. Meni siis seuraavat pari tuntia ihan uikutukseksi ja ulkona ravattiin muutamaan kertaan. Ruokailun aikana oltiin ulkosalla pidempään ja sitten käytävällemme istumaan. Viimein koira rauhoittui ja rentoutui ja alkoi nukkua. Ja nukkuikin niin kauan, että luokkalaiseni toivat minulle syötävää. Johan muuttui koira skarpiksi.

Ruokatauon aikana ehdittiin näyttää temppuja muille ja puuhastelemaan yhtä sun toista. Tuikku nautti loputtomasta huomiosta ja kieritteli lattialla ihmisten iloksi. Opetustunnit Tuikku nukkui hiljaa jaloissani. Tauot ulkoiltiin ja sai olla muiden hyysättävänä. Oli kyllä kiva piristys koulupäivään ja viimein tuo oppariurakka on ohitse. Kirjoittelen opparin teosta ja sisällöstä myöhemmin tarkemmin, antaa nyt kuvien puhua tästä päivästä.

Tilanteen tasalle Tuikusta

Keskiviikkona tein poikkeuksen ja olin laiska. Siis opiskelujen osalta, jäin nimittäin kotiin touhuamaan hurttien kanssa. Päivä vierähti suurimmilta osin Popin kanssa, josta päivitinkin heti ensimmäisenä. Instaa seuranneet kuitenkin huomasivat, että Tuikun kanssa touhuttiin. Otettiin nimittäin heti aamulla noutotreenejä vesipelastukseen liittyen.

Aluksi muisteltiin taas, että patukkaan tartutaan lujalla otteella ja innokkaasti. Varsinaisia pitoja Tuikku ei osaa, se osaa poimia patukan maasta tai kädestäni ja saa tämän jälkeen palkan. Lopuksi otettiin vielä noutoja. Tuikku odotti vierelläni ja luvan saatuaan ryntäsi hakemaan patukan ja toi sen takaisin. Ei se sitä käteeni luovuta tai muutenkaan kovin siististi tuo, vauhdilla ryntää hakemaan ja tuo patukan viereeni ja odottaa palkkaa.

Koska kyseessä ei ole mikään tokonouto, on tämä mielestäni vallan hyvällä mallilla. Seuraavaksi yritetään harjoitella pitoja ja pidentää noudon matkaa. Kevättä kohti mentäessä noudot tuleekin suorittaa järvestä. Vesipelastusta koskien olin saanut sähköpostiakin, helmikuussa kokoukseen ja maaliskuussa näyttelytalkoisiin. Pitää myöskin maksaa treenikausi. Treenit alkavat keväällä Ikaalisissa tai Hämeenkyrössä ja päättyvät syksyllä.

Rahat kurssia varten laitoin jo talteen, odotan innolla että päästään tosihommiin. Jäsenmaksuja tuli tosiaan makseltua, kuten fb päivityksestä näkee. Nyt odotellaan Tuikulle sirua ja rekisteröintiä. Ja tietysti lumien sulamisia, jotta päästään järvelle veden ääreen työskentelemään.

Oltiin laavuilemassa

Tänään oli pitkästä aikaa puuhastelua. Tarkoitus oli alkujaan lähteä kävelemään järven jäälle, pieneen saareen. Mutta koska jäätilanteesta olimme hiukan epävarmoja, päätimme lähteä laavulle. Matkaa oli about 4km ja sankan lumisateen vuoksi päätettiin olla laiskoja ja ajaa autolla hiukan lähemmäksi. No ei me suunniteltua lähemmäksi päästykkään, vaan lähdettiin tallustamaan hankea pitkin. Tuikulle valjaat päälle ja vasta ostettu ahkio perään, vähän meinasi hurtta kapinoida vastaan. Ensin ei meinannut ahkio kulkea ja sitten sen kanssa oltiin syöksymässä riistan jälkien perään.

Laavulla oli lappu, että sisälle on laitettu hiirille myrkkysyöttejä. Iso kiitos tiedosta, oltaisiin muutoin otettu Tuikku sisälle. Nyt jätettiin hurtta sitten narussa ulos ja heitettiin hankeen luu ja vesikuppi kaveriksi. Siinä ovellahan se norkoili, kun makkaroita paistettiin, mutta muutoin pysyi ihan kivasti ulkopuolella.

Sää ei aivan suosinut meitä, kuvitelmissa oli jokseenkin aurinkoinen pakkaspäivä? No se niistä haaveista, saimme taivaantäydeltä lunta ja tuulta. Vähän siinä meinasi vilu tulla, mutta pakko oli vähän pulkkailla. Niko juoksi metsätieltä makupalojen kanssa autolle ja me viiletettiin Tuikun kanssa perässä. Kyllä sai ahkiosta pitää lujaa kiinni ja eteensä ei nähnyt kun lumi pöllysi, mutta se fiilis ♥ Autolla kaivettiin vielä kameraa ja otettiin tiellä muistoksi kuvaa, kun pulkkailtiin. Ahkio testattu hyväksi ja toimivaksi, parin viikon päästä olisikin talvirieha keikkaa vedon merkeissä.

Rallytreenit videolla

Saapi heittää palautetta, ohjeita vinkkejä, mitä mieleen tuleekaan. Mulla tuli mieleen että miltä kuulostaisi varustepostaus videolla? Hyvä vai huono idea?

Kisakuumetta pukkaa

Me ei olla startattu rallytokossa yli puoleen vuoteen. Se alkaa pikkuhiljaa tuntua vähän kaoottiselta. Onko me oikeesti joskus kisattu? Kun vasta nythän tuo kestää häiriötä ja osaa hommat? Jaa-a, seuraavilla rokotuksilla isketään kyllä siru niskaan ja menoksi! Uskomatonta, näin sanon minä joka olen vannottanut kauan, että Tuikkua en rekkaa ja SKL:n jäseneksi en liity. Hups... No mutta asiaan, eli tämän päivän treeneihin, jotka olivatkin ihan huiput!

Pujottelu edestakaisin mentiin pariin kertaan. Tätä jynssättin syksyllä, kun piti saada koira pysymään tiiviisti menossa mukana, hyvällä vireellä ja innokkuudella, mutta samalla hillittynä. Nyt homma alkaa sujua, osaan itse antaa Tuikulle vihjesanoja ja näin ollen koiran ajatus tulee liukkaasti mukana. Tuikku ehtii toimia tarkoituksen mukaisesti ja ei ole aikoihin osunut törppöihin, mikä oli aluksi suurin haasteemme. Huolimatta siitä, että koira pitää kontaktin, se ei enää törmäile minuun (paitsi jos pujottelu mennään juosten, kuten ensimmäisissä mölleissämme).

Spiraaliin olen myös liittänyt vihjesanoja, joista Tuikku tietää, että liike jatkuu vielä. Takapään käyttö on kehittynyt ja paljon. Spiraalin menimme vain kertaalleen ja pidin suorituksesta, uskallan sanoa, että Tuikun kanssa se oli kyllä täydellinen. Tiivis, maltillinen ja hyvällä takapään käytöllä.

Eteen, askel, eteen, kaksi askelta, eteen, kolme askelta eteen on ollut ehkä haastavin liikkeemme. Tätä nykyä Tuikulle on kuitenkin aivan selvää, mitä tarkoittaa eteen ja se se seuraa liikkeessä tiiviisti edessä ja istuu paikalleen kiihtymättä liikaa. Mun mielestä hurja eteneminen syksyyn verrattuna.

Sivu, askel, sivu, kaksi askelta, sivu, kolme askelta sivu otettiin vielä loppuun. Vanha tuttu liike, joskin ollaan jouduttu harjoittelemaan malttia ja tiiviyttä. Opettelin itse käyttämään tässäkin vihjesanoja ja antamaan koiralle aikaa. Jos otan yhden askeleen liian nopeasti, jää Tuikku jälkeen, jonka vuoksi se kiihdyttää eikä ehdikään istua kun pitäisi. Nyt liike sujuu hyvin.

DIY: Heijastinliivi

Pimeässä tulee ehdottomasti näkyä ja sormistaan näppärä koiranomistaja väkertää itse heijastintuotteet koiralleen. Tämä heijastinliivi on tehty Popille, kaavan mallin on sovellettu kaupan liivistä. Liivin materiaalien hinnaksi tuli 4,50€.

Tarvitset

Mitat koirasta (kaulan ympärys, rintakehän ympärys, selän pituus kaulasta rintakehän yläosaan)

Sakset

Mittanauhan

Kynän

Ompelukoneen

Tarranauhaa

Huomiokangas

Heijastisnauha

1. Piirrä kaavat kankaalle mittanauhan avulla, piirrä sentti tai pari ylimääräistä reunoihin.
2. Ompele ompelukoneella reunat siksakilla, jotta kangas ei purkaannu.

3. Ompele heijastinnauhaa reunoihin ja selkään.

4. Lisää tarranauhat.

5. Päättele työ nyppien roikkuvat langanpätkät pois.

Ei mikään kauneuden multihuipentuma, mutta sopiva ja toimiva. Istuu Popille hyvin, kaulaosa on hiukan leveä, mutta sen saa taitettua kaksinkerroin, joten ei haittaa. Popi innostuu heti, kun liivi laitetaan päälle, tietää että ollaan menossa lenkille. Kuvassa hiukan paleli, kun pakkasta oli niin reippaasti ja piti ottaa vain liivin sovituskuva. Laittakaa linkkejä omista teoksistanne!