DIY: Heijastinliivi

Pimeässä tulee ehdottomasti näkyä ja sormistaan näppärä koiranomistaja väkertää itse heijastintuotteet koiralleen. Tämä heijastinliivi on tehty Popille, kaavan mallin on sovellettu kaupan liivistä. Liivin materiaalien hinnaksi tuli 4,50€.

Tarvitset

Mitat koirasta (kaulan ympärys, rintakehän ympärys, selän pituus kaulasta rintakehän yläosaan)

Sakset

Mittanauhan

Kynän

Ompelukoneen

Tarranauhaa

Huomiokangas

Heijastisnauha

1. Piirrä kaavat kankaalle mittanauhan avulla, piirrä sentti tai pari ylimääräistä reunoihin.
2. Ompele ompelukoneella reunat siksakilla, jotta kangas ei purkaannu.

3. Ompele heijastinnauhaa reunoihin ja selkään.

4. Lisää tarranauhat.

5. Päättele työ nyppien roikkuvat langanpätkät pois.

Ei mikään kauneuden multihuipentuma, mutta sopiva ja toimiva. Istuu Popille hyvin, kaulaosa on hiukan leveä, mutta sen saa taitettua kaksinkerroin, joten ei haittaa. Popi innostuu heti, kun liivi laitetaan päälle, tietää että ollaan menossa lenkille. Kuvassa hiukan paleli, kun pakkasta oli niin reippaasti ja piti ottaa vain liivin sovituskuva. Laittakaa linkkejä omista teoksistanne!

Vetokoira mä oooooooon!

Pikkujärvi vierestämme oli jäätynyt ja sinne suunnattiin koko perhe! Kolattiin alue luistelua varten, mutta minähän en luistimia mukaan ottanut. Matkassa minulla Tuikku, kelkka ja vetovermeet. Ensin meinasi hurttaa laiskottaa, eivätkä makupalat motivoineet lainkaan. Mutta härreguud kun tajusin viskaista palloa menemään, niin johan ampaistiin liikkeelle! Ja lujaa mentiin, lumi vain pöllysi ja viima piiskasi kasvojani.

Edestakaisin vedettiin ja olisikohan matkaa tullut yhteensä alta kilometri? Sopivasti kuitenkin, takaisin Tuikku sai vetää kelkan tyhjänä. Kivat, onnistuneet vetotreenit ja yllättävän äkkiä järvikin jäätynyt. Toki keskellä oli hiukan sula railo ja pikkuinen järvi kuitenkin...

Myös Maisa pääsi nauttimaan jäälle juoksentelusta, kunhan oltiin ensin turkkia vähän kuosittu kuntoon. Sai näyttää harjan lisäksi saksia ja trimmeriä, pakko oli ohentaa niska ja kaulakarvoja melko paljon, ne kun alkoivat näyttää jo ihan kummallisilta.

Harmiksemme Maisa alkoi nopeasti jäällä ontua taas kinttuaan ja palelemaan. Kotio viedessä jalan kipuilu loppui ja koira käveli taas normaalisti. Mikä siinä tassussa sitten on, niin en tiedä. Ei trimmatessakaan kipuillun, kun antoi nätisti pidellä ja ajella.

Kyllä siitä pelastaja tulee

Tuikku on nauttinut pakkasesta ja lumesta hurjasti ja nappulan lisäksi on kuppiin mennyt sikanautaa ja lampaanrasvaa. Vähän isompaa annosta, niin kestää kylmää. Mutta asiaan, tosiaan loppusyksystä hommattiin pelastusliivit (joilla ei tehdä mitään ennen kevättä) ja viime viikolla postissa tuli vesipelastusdummy. Tuikku rakastui täysin moiseen kapulaan, tarkoitus olisi nyt opettaa räjähtävä nouto. Idea ei ole se että koira pilkun tarkasti poimii patukan oikealla tavalla ja tuo sen vierelleni. Pääasia on että ote on tukeva, koira liikkuu lujaa ja tuo patukan metrin säteelle.

Nyt harjoittelu on aloitettu ihan vain sillä, että Tuikku poimisi patukan. Naksuttelulla on päästy hyvin alkuun ja Tuikku osaa nostaa patukan maasta ylös tai ottaa sen kädestäni ja laskea alas. Otetta on myös harjoiteltu ja innokkaasta häslä mälväämisestä saatiin loppu heti kun se alkoi. Nyt koira puree patukkaan kiinni lujaa ja odottaa irrotuskäskyä. Näin siis jos olen patukassa kiinni. Pitämistä on vielä harjoiteltava nostojen ohella.

Eiköhän ennen kevättä saada tästä kyhättyä ihan toimiva nouto ja sitten päästään harjoittelemaan hakemista vedestä. Pääasia on että koira nauttii ja sen näkee Tuikusta kyllä ihan päällepäinkin. Noutoleikki voittaa satanolla vedot ja rallyt!

Jaa että vähän ankee keli

Onneks oli nätti kuvattava.

DIY: Näyttelyhihnat isoille koirille

Näyttelyhihnat pienille koirille 9/2014

Tarvitset
8m mustaa paracordia
snake

Suosittelen tekemään isoille ja vahvoille koirille näyttelyhihnat paracordista, jos on riski että koira vetää. Kahdeksasta metristä saa noin metrin mittaisen näyttelyhihnan, tehty tällä tutulla ohjeella, timanttipunoksella. Tuikun kanssa ollut hyvin toimiva ja kestävä remmi, suosittelen kokeilemaan samalla ohjeella. Kun punosta on tarpeeksi pitkälti, tein solmun ja poltin narun päät kynttilässä

Näenkö mä tätä vielä

Tuikku oli mulla eilen harjottelussa nuortenillassa mukana. Kuuteen tuntiin mahtui matolle pissaus, tunnin torkut, palloleikkejä ja koskettavia hetkiä. Mun koira voi oikeasti olla tosi tärkeä ja iso juttu muillekin. Rikastuttava kokemus ♥

Kuinka paljon mahtuu pieneen koiraan...

Tänään tulivat Linda ja Marley käymään ja veimme koirat soramontulle. Koirilla intoa piisasi ja päästettiin kaksikko ensimmäisenä riehumaan. Lerpattavia korvia, kuolaavat turvat ja jättiloikkia ympäriinsä, pöhköt.

Vetämäänhän me nuo sitten laitettiin, toiveena että kumpikaan ei itseään teloisi. Niko toi montulle auton renkaan ja ei muuta kuin koirat valjaisiin ja liinoihin. Otettiin muutaman kerran sadan metrin pätkä, koirat saivat juosta välillämme. Jopa Tuikku innostui kunnolla, ei tosin irronnut siltä yhtä hyviä ilmeitä kuin Marlilta! Mutkissa tuli vähän hämmentyneenä seisinki tiukkana, kun kaveri nykäisi, mutta muuten veti oikein lennokkaasti toisen vierellä. Ylpee oon pikku Tuikusta.

Kun veto kerran sujui tällä kaksikolla, niin ensi talvena sitten kelkka perään ja menoksi. Samanlainen tyyli kummallakin vetää, tuommoinen tasainen ja varma, mutta ei mitään huippunopeuksia saavuttava. Koirat ovat myös melko samaa kokoa, joten siinäkään ei tule ongelmaa. Ja juttuun tultiin enemmän kuin paremmin! Alla vielä videota hömppäilyistä.