Vinous veks

Pitkästä aikaa treenikärpänen iski ja oli pakko lähteä Tuikun kanssa kentälle. Ei ole tullut harjoiteltua tai tehtyä yhtään mitään, vähän laiskottanut ja onhan nuo työtkin vienyt mehut (milläköhän logiikalla nyt viidennen aamuvuoron jälkeen innostuin treenaamaan). Kesäksi oli kyllä kaikenlaisia suunnitelmia, siis lähinnä nähdä kavereita, mutta täällä metsässä me on kyllä nökötetty ihan harvinaisen yksinäisinä. Toivottavasti tähän tulisi vielä loppu kesästä muutosta tai jos sitten edes syksyllä näkisi muita ihmisiä ja koiria ahkerammin.

Meinasin olla vähän hukassa, mitä treenattaisiin, mutta tulipa vilkaistua meidän arvostelulomakkeita. Turhan monta mainintaa vinoudesta, alkoi ärsyttämään. Siispä tsekkasin missä liikkeissä vinoutta esiintyi ja ei kun laput mukaan ja kentälle treenaamaan. Eihän tuo yhdellä treenikerralla parane, mutta no jaa.

Koira eteen, oikealta sivulle
Video katkesi ja Tuikku on jo edessäni, kun se näkyy. Eteen tultiin reippaasti ja suoraan tällä kertaa, kiersi myös sujuvasti oikealta sivulle. Toivoisin vauhtia lisää ja inhoan hihnaa tuossakin liikkessä...

Koira sivulle, yksi askel, kaksi askelta, kolme askelta
Jostain syystä tämä on mennyt kisoissa ihan penkin alle, mutta ainakin nyt videolla näyttää kivalta. Vahvimpia liikkeitämme, hyvällä innolla, suorassa ja tiivisti tehdään. Ainakin omaan silmään näyttää jopa tosi hyvältä.


Eteen
Eteentulo harjoituksia otettiin, ei turhia askelia, koska koira hukkaa heti suoran linjansa. Mielestäni onnistuivat ihan kivasti, toki ne täytyisi saada varmoiksi. Yritän uppoutus koulutuksen jaloon maailmaan ja taitoon, josko seuraavissa treeneissä vetäisin oikeista naruista.

Koira perusasentoon, kierrä koiran ympäri

En ihan tiedä, miten tätä pitäisi opettaa tai suorittaa järkevästi, itseäni häiritsee suunnattomasti tuo remmi, joka alo luokassa on pakollinen. Pidempää hihnaa ollaan hankkimassa. Ei otettu kuin kaksi harjoitusta, joista tuo toinen onnistui kohtuu hyvin. Pitää vahvistaa istu käskyä tarkemmin, sillä Tuikku oli aikeissa mennä maahan. En myöskään ole tyytyväinen tuohon lahnana roikkumiseen istumisessa. Varsinaista virhettä ei tuossa videolla olevassa taida olla.

Vauhtia ja kuraa naamassa

Eilen raahauduttiin Tuikun kanssa bussiin. Mahdettiin olla näky, kun lyhyehkölle matkalle otettiin reppu selkään, laukku syliin, kassi jalkoihin ja koirakin sähläsi hihnassa. Koska bussi oli ajoisa (harvinaista) ja oli kuuma, pysähtyili kuski jatkuvasti odottelemaan ja aukomaan ovia. Tuikku vähän hämmentyi ja ärsyyntyi tästä, etenkin kun pysähdyttiin laitumen kohdalla, jossa oli lehmiä. Kovasti olisi Tuikku halunnut ulos, eikä millään malttanut olla loppu matkaa hiljaa.

Kun sitten päästiin Ylöjärvelle, tuli Hanna kämppiksensä ja koipieläin Kuuran kanssa vastaan. Kuura totesi heti, että Tuikku ei voi olla hyvä tyyppi, onhan se musta ja iso (ihan ku Kuura ei olis...). Pienen rähjäämisen ja draamailun jälkeen pentu kuitenkin totesi, että ehkä tää isompi ei oo syömässä sitä. Käveleminen määränpäähän sujui siis ilman isompia sähläyksiä.

Jätettiin Kuuraliini himaan ja haettii siperialaissisarukset, uusia nimityksiä, en kyllä edes muista oliko nuissa huskya... Osma ja Auri olivat riemua täynnä nähdettään kaverin, no kuinkas muutenkaan, ei se Tuikkukaan rauhallinen ollut. Käppäiltiin kuntoradalle ja laitettiin koirat vetämään. Tuikku veti ensin yksin, tai no veti ja veti. Laiska kun mikä, ei meinannut lähteä ollenkaan, koska päätti että 100metriä on vähän liian pitkä matka. Olihan mokomalla toki varmasti hieman kuuma, vaikka vettä satoikin, mutta oli se kyllä laiskakin! Rentoa hölkyttelyä se sitten puolesta matkasta aloitti, kun Hanna oikein kannusti ja huuteli. Se oli siis Tuikun lämmittely itse vetohommiin.

Sitten Osma kaveriksi ja Hanna ajamaan. Koirat olivat kahteen pekkaan todenneet että odottaminen on kamalaa ja kumpikin oli kieputtanut hihnat vähän solmuun. Ja Tuikkuhan ottaa ilon irti, kun niitä selvitellään, nojailee ja pyörii että "jee lapsuta mua mää tykkäääään". Siitä selvittiin ja Osma lähti luvan saatuaan vetämään. Tuikku H. Moilasena räpiköi perässä kunnes hoksasi, että apua toi kaveriki juoksee noin lujaa!

Itse menin kertaalleen Tuikun ja Aurin vetämänä ja koska totesin että koirani on laiska vetelys nahjus läskipää, otettiin Tuikun pariksi vielä kertaalleen Osma. Auri ja Tuikku vetivät hyvin, Tuikulla tuli kiire esiintyä, että juoksee kyllä lujempaa. Kaksikko päätti juosta jostain ihme rapakosta ja niinpä mulla oli sitten silmät näyttää kaikkee eritettä ja vierasesinettä mitä maasta irtosi.

Osma ja Tuikku vetivät myös reippaasti, jouduin kesken suoran pysäyttämään koirat lenkkeilijöiden vuoksi ja  teloin siinä vähän jalkaani (miksi ihmeessä, minulla oli kypärä päässä...). Kivasti rekut pysähtyi yllättäen ja Tuikkukaan ei pyrkinyt ohikulkijoiden matkaan. SprotTrackerilla mitattiin matkaksi yhteensä vähän reilu 300metriä. Eli suoramme jota vedettiin oli noin 100m. Huippunopeus Tuikulla ja Osmalla oli 30km/h ja sen on kyllä ihan tarpeeksi! Kun ajattelee että sillä vauhdilla tuolla viritelmällä ja nelijalkaisten kanssa rysäyttäisi tuonne pöpelikköön, niin kyllä se sattuis!

Vetojen jälkeen hengailtiin sitten sisällä, kun odottelin kyytiä. Tuikku keksi kaikkea omaa kivaa, suolisti pehmopallon, söi okahiirien hirssitankoja (maistu kyllä pahalle, mutta oli nälkä), sen lisäksi se hääräsi ja pyöri ympyrää ja kiusasi huoneen kolmea muuta asukasta. Tästä syystä kaikki sitten eristettiin Tuikusta ja niinpä portin takaa katselivat neiti Nättinokka ja herra Närkästynyt. Otettiin mekin sitten ilo irti ja leikattiin Tuikun kynnet, kaksin onnistu muuten hyvin! Mielenosoitukseksi Tuikku etsi kämpän ainoan maton ja lorautti siihen kunnon Näsijärven. Siis wtf!? Sisäsiisti aikuinen koira, jolla kyllä on pidätyskyky... No oli se kyllä vedon jälkeen juonut, mutta ei se nyt yleensä noin tee. Toisaalta, ei siinä voinut kuin nauraa.

Hannalle tehtiin myös hiukan tilausta, pitäisi itselle saada paracord ranneke ja Tuikulle puolikurra vetoon. Hirrrween kiva kun on tommosia käsistään näppäriä kavereita. Itsekin pitäisi tehdä Antassulle tilaus, mutta en heti uskalla mitään isoja töitä tehdä ja todeta sitten että pieleen meni. Mutta palailkaamme, todennäköisesti sunnuntaina vetojuttuja toisen koirakon kanssa.

DIY: Aktivointivinkit

Meidän ostetut aktivointilelumme. Extreme Kong, Classic Kong, puuhapallo koko M ja pieni putkiluu. Ajatella, että kaikesta olen viitsinyt maksaa ja Kongitkin ovat vieläpä melko kalliita, saatika puuhapallo tai sitten älypelit (joita en ole vielä hankkinut). Putkiluitahan saa siis ilmaiseksi, isoja ja pieniä, meillä on kolme jättisuurta, yksi keskikokoinen ja tuo pieni, isommat ovat ulkona, joten eivät tulleet kuvaan. Mitä niillä sitten tehdään, niin jäädytän sinne sisään mm. lihaa, maksaa purkkiruokaa ym ym. Koira saa sitten järsiä ja nuolla sen pois, se on aktivointia ja melko halpaa sellaista.

Niinpä, halpaa aktivointia ja aivopähkinää. Se on tämän postauksen aihe ja yhden kuvallisen ohjeen sain teille tehtyäkin. Yritän antaa vinkkejä paljon ja käsitellä aihetta laajasti. Karsin löytämiäni aktivointijuttuja sen verran, että kaikkia aktivointiaskarteluja en uskaltaisi antaa omalle koiralle tukehtumisvaaran tmv. vuoksi. 

OHJE: Helppo namikätkö

Tarvitset
Vessapaperi hylsyjä
Nappuloita

1. Taittele rullan toinen pää umpeen.
2. Kun pohja on ummessa, lisää makupaloja.
3. Taittele vielä toinen pää umpeen ja valmis.



Aktivointi sisäkoiralle Tuo ohjeeni namikätköön Pyyherulla tai pyyhekasasta etsiminen Makupalojen etsiminen helpoista paikoista Pahvilaatikko, johon laitetaan nameja, vaikeutetaan ruttaamalla päälle sanomalehtisivuja Tyynyvuori, eli tyynyt kasalla ja niiden välissä makupaloja   Aktivointi ulkokoiralle Ruuan viskominen tarhaan tai juoksunarun ympäristöön. Ruohikko ja pusikot hyviä alustoja Putkiluut, joihin jäädytetty ruokia Jäiset lihat ja luut   Muista valvoa etenkin pentua tai nuorta koiraa aktivointilelujen kanssa. Itse en suosittele limsapulloja tmv. sillä etenkin hampaitaan vaihtava pentu tai ahne koira voi yrittää syödä koko pullon. Tuossa siis ohjeita ja vinkkejä, jotka itse koen vähätöisiksi, helposti siivottaviksi ja kohtuullisen turvallisiksi. Jakakaa tähän toki omia vinkkejänne ja kertokaa, mitä mieltä olette näistä!   P.S. Kiinnostaisiko ketään ns. historiapostaus parissa osassa minusta ja koirista tai Lurusta ja Nasusta? Kummastakin on kyllä tiedot, mutta koska harva jaksaa käydä lauma sivun kaikkia linkkejä läpi (sori, monta koiraa ja sinne oli loogisin laittaa myös pennut ja mun tiedot) niin postaus voisi olla selkeämpi :) Jos postaus edesmenneistä kiinnostaa, niin kertokaa myös, mitä kaikkea haluatte niistä tietää.

Mistä on nirsot koirat tehty

"on me jo kokeiltu montaa merkkiä, mutta ei se syö" "meidän koira syö vain koiranmmakkaraa ja piimää" "tälle ei kelpaa mikään" "se kuolee nälkään, jos ruoka ei ole koko ajan tarjolla" "siis pakkohan sille  nyt jotain on antaa" Tämä on niin turhauttavan tutun kuuloista. Tuli eilen illalla luettua facebookista ja muutamasta muustakin lähteestä koirien nirsoilusta. Päätin raapustaa siitä pienen oppaan ja katsauksen, mikä koirista sitten tekee nirsoja. Omastakin laumasta yksi nirsoilija löytyy, mutta nirsoilu loppui saman tien, kun koira hoksasi että meillä päin ruuan eteen tehdään töitä tai ollaan ilman.
Pari perustetta Terve koira ei kuole kuppinsa ääreen (voiko koiralla ehkä olla jokin, mikä vie ruokahalun?) Ruokia ei kannata turhaan vaihdella, jos koira on taipuvainen ronkeloimaan Koirat eivät ole synnynnäisesti nirsoja, niistä tehdään nirsoja (on toki ahneempia koiria ja vähemmän syöviä, mutta ei nirsoja) Nirsoilua edesauttaa Vähäinen liikunta Ruokamerkin vaihtelu, lisukkeiden lisääminen, ruokinnasta numeron tekeminen jne. Pöydästä ruokkiminen tai ylipäänsä ylimääräisten ruokien syöttäminen Jatkuva ruuan tarjolla olo, koira ei syö 24/7, 1-2krt päivässä riittää hyvin Annosteluohjeiden väärä tulkinta, harva koira syö puolikiloa päivässä, huomioi siis että koiranmakkarat eivät ole ruokaa ja ne eivät ole mitään annoskokoja Oikeiden ruoka-annosten välillä tai "ruokinnan" ulkopuolella jatkuva herkkujen syöttäminen ym.

Toiset koirat kuluttavat vähemmän, kuin toiset, eikä ravinnon tarve mene suoraan käsikädessä koiran koon mukaan. Paljon vaikuttaa myös se, mitä koirat syövät, kuinka rasvapitoista ja tuhtia ruokaa.

Tässä nyt sitten ohjeet, miten me saimme nirsoilevan Klaaran syömään normaalisti. Koira painoi meille tullessaan 4,9kg ja oli tottunut siihen, että ruoka on aina tarjolla. Klaara ei syönyt juuri mitään, vain hyvin pieniä annoksia ja ihmetteli lähinnä ruokakuppia. Lueskellessani olen huomannut, että emme todellakaan olleet ainoita nirsoilevan koiran kanssa.

1. Valitse ruoka, jolle koirasi ei ole allerginen ja jota pystyt ostamaan jatkossakin. Mikäli ei voi ruokkia raakaruualla, niin perusnappuloista Jahti&Vahti ja Hau Hau Champion ovat ihan kelpo tavaraa hinta-laatu-suhteella.

2. Päätä, ruokitko koiran kerran vai kahdesti päivässä.

3. Kun sitten tarjoat annosta, laita nappulat kuppiin ILMAN LISUKKEITA. Jos tuntuu että koira tukehtuu tai jotain, niin laita vettä, mutta älä liota napuja mössöksi.

4. Anna koiran ansaita ruokansa, syötä ruoka joko toiminnan kautta treeneissä tai anna koko kuppi jonkin pienen suorituksen jälkeen. Jätä kuppi koiralle ja lähde touhuamaan omiasi. Palaa vartin kuluttua takaisin ja mikäli koira ei ole koskenut ruokaansa, ota kuppi pois.

5. Älä anna MITÄÄN ruokaa koiralle, ei herkkuja, luita, omaa ruokaasi ja huolehdi ettei se pääse varastamaan. Huolehdi veden saannista ja riittävästä, normaalista liikunnasta. Koira saa oman annoksensa taas seuraavana päivänä.

6. Tarjoa normaali annos, kohdan 3. mukaisesti ja tarkista kuppi taas vartin kuluttua. Koira voi olla useita päiviäkin syömättä, jos on tottunut siihen, että saa aina mitä haluaa.

Ruoka alkaa noilla ohjeilla kyllä ennen pitkää maistua. Kun ruokahalu palaa normaaliksi ja kuppi syödään tyhjäksi voi osan annoksesta käyttää koulutuksen yhteydessä. Opeta koira ansaitsemaan ruokansa, älä milloinkaan pidä ruokaa koko ajan tarjolla, se on täysin tarpeetonta. Kun onnistutte ja koira syö normaalisti, älä palaa vanhaan, sillä joudut muuten aloittamaan alusta. Kaikista nirsoilijoista ei tule ahneita, osa syö edelleen vähän tai jättää annoksia syömättä. Tällöin koiralla vain ei ole nälkä. 

Klaara ei aina aamuisin syö, tai maistaa vain hiukan, illalla saa sitten toisen annoksensa. Kaksi annosta annetaan siksi, että mahalaukku meni yhdellä annoksella tyhjäksi niin nopeasti ja alkoi raju oksentelu. Kahdella annoksella toimii siis siksi paremmin.

Toivottavasti ohjeista oli apua kaikille nirsojen koirien omistajille!

Ammattilaisen silmätikkuna

Tänään lähdettiin iltapäivällä Tuikun kanssa koirahierojalle. Odottelin innolla ja toisaalta jännityksellä, mitä koirasta löytyisi. Itsehän en noin päälle päin mitään kummoisia vikoja nähnyt ja koira liikkuu ja venytteleekin normaalisti. Vai liikkuuko oikeasti? Pihassa ravailtiin muutamat pätkän ja sitten Kirsi pyysi Tuikun useasti makaamaan. Takapuoli on koko ajan vinossa, oikealle päin.

Siirryttiin sisätiloihin itse hierontaan. Tuikulla riitti riemua, olihan huone täynnä hajuja ja pari kivaa ihmistäkin löytyi, niin ja ne herkkupalat... Meni siis hetki, että Tuikku saatiin rauhoittumaan ja makaamaan kohtuu rauhallisena. Hieronta eteni hyvin, etupää suhteellisen hyvässä kunnossa, takaa sen sijaan löytyi pari jumia. Ja niihin osumisen huomasi, sillä koira pyrki heti pystyyn ja alkoi niskuroimaan. Kun nyt tiedän kohdat, missä ne jumit olivat, niin onhan Tuikku jo useamman vuoden harjatessa yrittänyt näykkiä, kun sinne on osunut.

Koska koira ravaa vinossa, oli myös etupää kuormittunut tästä ja niinpä oikea lapa oli hiukan jumissa. Noin muuten koira oli hyvässä kunnossa, ei ylipainoa ja lihaksiakin löytyy. Jumit saatiin hierottua auki ja koirakin rentoutui. Saatiin ohjeet vinouden pois kuntouttamiseen ja syksyllä mennään uudelleen hierottaviksi.

Ohjeet

• Ympyrän juoksemista 2/3 vastapäivään, 1/3 myötäpäivään

• Pyöräilyistä 2/3 oikealla puolellani, 1/3 vasemmalla

• Paljon uimista pitkin, rauhallisin vedoin

Suunnistus kannatti!

Löydettiin uusi uittopaikka Tuikulle, kuten näkyy. Reiluna koiranomistajana en viitsi koiraani viedä ihmisten uimarannalle enää. Siispä kartta kouraan ja selasin siitä meille lähimmän järven. Sen piti totta kai olla koiraa isompi lätäkkö ja lähellä, sekä ehdottomasti hiljainen, jossa ei olisi mökkejä tai tietä lähellä.

Tuo lampi on todellakin keskellä metsää, matkaa tulee vain noin 2km. Ihanaa seutua ja mukavaa maastoa, kerrassaan mahtava löytö. Kyllä nyt kelpaa taas hölkytellä uimaan.

Kuntokuuri starttasi, viimein

Tosiaan, kuten arvasin, lykkääntyi tämä meidän urheilun aloittaminen. Jos joku siis on ihan pihalla, niin täällä suunnitelmani. Olin siis ensin mahatauti toipilaana ja tällä viikolla tuli yllättäviä menoja ja muuta ohjelmaa, joten ma-ti en ehtinyt tehdä koirien kanssa oikeastaan mitään.

Tänään kuitenkin päästiin tositoimiin, ensimmäisenä Tuikun kanssa pyöräilemään. Reippaalla ravilla päästeltiin koko lenkki, alkuun melko lyhyt. Tosin homma ei ollut mitenkään kevyttä, sillä 300metriä pyöräilimme sammalpohjalla, aivan risukossa. Hmm, siinä meni kymmenisen vuotta sitten polku... Yksi isompi ylämäki ja raskas sammalosuus, siinä oli näin ensimmäiselle kerralle tarpeeksi rutistusta ja tasapainoilua.

Säätila 8,1 °C, aurinko paistoi

Matka n. 2,3km

Aika n. 15min

Pidin itse puolen tunnin laiskottelu tauon ja lähdin sitten hölkkäämään Maisan kanssa. Mentiin vain pururata ympäri, koiran ravatessa. Täytyy sanoa, että hölkkääminen teki itselle tiukkaa, varmaan tuntuu huomenna!

Matka n. 2km

Aika n. 20min

Yritän päästä perjantaina heittämään samanmoiset lenkit, kun eivät olleet mitenkään ylivoimaisia. Etenkin pyörällä on kevyt mennä (jos ei siis lähde tuonne metsään). Huh, täytyypi vielä muistaa venytellä.