Rakit retkeilemässä

Aamusta koirat saivat vain pienet aamupalat. Ulkona oli kaunis sumuinen ilma, mutta vettä ei satanut. Näki selvästi, että syksy eteni hyvää tahtia. Lehdet olivat kauniin punakeltaisia, ilma viileä ja kostea. Mikäs sen mukavampaa, kuin lähteä luontoon koirien kanssa. Pakkasin koirille sapuskat mukaan. Isolle koiralle iso kuppi ja eväät, pienelle pienempi kuppi ja eväät. Viihdykkeeksi mukaan tuli molemmille luut, jos eivät jaksa rauhoittua muuten paikalleen. Kun makkarat, koiranruuat ja muut härpäkkeet oli pakattu, pistettiin itse retkeilyn kohokohdat (the dogs) autoon :) Tuikku matkusteli peräluukussa ja Maisa pällisteli tyytyväisenä etupenkillä. Suunnattiin kohti Seitsemisen kansallispuistoa. Siinä kuoppaista tietä ajellessa meinasi auto käydä ahtaaksi ja Tuikku kääntyili peräluukussa koko ajan. Neitoa vähän jännitti ja puuskutti kuin juna, joten ikkunat olivat sumeat ja kuolassa.

Perille päästyämme, kävimme tarkistamassa itsellemme nuotiopaikan ja sitten lähdettiin koiruuksien kanssa reippailemaan. Tuikku totteli enemmän nenäänsä, kuin aivojaan ja käytös oli ala-arvoista. No onneksi ei paljoa muita reippailijoita nähty ja Tuikkukin meni siinä tutun porukan kesken ihan kohtalaisesti. Tietty vähemmänkin voisi kiskoa... Käytiin pällistelemässä kivoja suomaisemia ja "erämaan" rauhaa. Tuli siinä otettua muutamia kuvasiakin, tuossa ensimmäisen sarjan otokset :)

"Jo riittää mulkoilu, jatketaan matkaa!"

Suota katselemasta lähdettiin käveleen pitkin lankkupolkuja metsään. Oli kaunis ilma, ei käynyt tuuli, ei satanut, mutta ei se aurinkokaan juuri pilven takaa kurkkinut. Eläimiä ei nähty tällä kertaa, mitä nyt palokärki lennähti meitä karkuun ja joku lintu lauleskeli jossakin. Eräs toinen koiraihminen nähtiin, pariskunta oli liikkeellä lapparin näköisen koiran kanssa. En ole rodusta varma, mutta suloinen tapaus oli. Maisa kiersi uuden tuttavuuden kaukaa, mutta Tuikku oli ihan into piukeena hyppimässä pitkin poikin. Vastaantulija ei kuitenkaan ollut kiinnostunut tyttösistämme, vaan jatkoi matkaa rauhallisesti ohitsemme. Tuikussa taasen oli vähän pitelemistä. Mentiin siinä sitten muutaman kilometrin mittainen lenkki metsässä. Koirat kiipeilivät kivillä, kahlasivat suossa ja kävi se Tuikku puolivahingossa vähän uimassakin :D Tässä kuvia lenkiltä

Maisa siirtolohkareella

Alettiin olla melko väsyneitä ja nälkäisiä koko porukka, joten käveltiin polkuja pitkin leiriytymispaikallemme. Nuotio olikin valmiiksi päällä ja ei muuta kuin makkarat paistumaan. Tuikku laitettiin puuhun kiinni ja Maisa männyn juureen. Suolammikosta kuppeihin vettä ja perään päivän sapuskat, J&V energiaa :) Kyllä ruoka maistui reippailijoille! Tuikulle maistui heti perään isohko luu, pysyi koira hiljaa sen aikaa, kun me söimme. Maisa sen sijaan ei keskittynyt luuhunsa lainkaan vaan hyppi ja meuhtoi ympäriinsä, kyttäsi makkaroitamme ja kerjäsi sipsiä. Ihme ahmattimatti :D

Oli oikein antoisa reissu, niin kuvien kuin iloisen mielenkin puolesta. Konkkaronkka on nyt väsynyt ja rento ja oli kyllä mukana talsia pitkästä aikaa ihan oikeasti kunnon metsissä. Makkaraakaan en ole aikoihin nuotiolla paistanut. Ensi kerralla vain koirien kanssa vähän pidempi lenkki :) Pitää hieman pohjakuntoa kasvattaa noille, niin jaksavat patikoida. Tässä voisi melkein olla vaikkapa uusi harrastuksemme... Retkeily koiran kanssa. Tuntuisi aika omalta, mukavalta yhdessäololta. Se tunne, kun on oikeasti ihan hiljaista ja olet koiran kanssa kahden. Katselette todellakin, kun linnut lentävät suon yllä, eikä mihinkään ole kiire. Se on jotain sanoin kuvaamattoman hienoa :) Tässä loppu kuvasto

Syyskuu ja kurakelit

Koosteita kesältä

Noutajat♥

Landepaukku Tampereella

Aamuherätys oli klo 08.00. En minä itse siihen olisi heränny, mutta kun poikaystävä alkoi potkia ja kiskoa sängystä, niin pakko oli. Nopsasti laitoin itseni, söin ja ruokin Tuikun. Sitten lähtö Tampereelle. Pikku törpöllä oli rokotusaika klo 10.00 Tuhatjalassa. Matka Tampereelle suoritettiin autossa, jossa tuntui varsin ahtaalta koiran kanssa :D Viisi ihmistä ja tommonen haiseva rakki... Ja kuolaa pitkin poikin. No perille päästiin ja kun sain Tuikun autosta niin kaveri mönki heti pitkin poikin kävelytietä ja oli ihan sekasi. Kierrettii kortteli ympäri, että vähän rauhottui ja astuttiin Tuhatjalkaan sisään. Tuikku näytti hirttävän itsensä... x_x Oli hauskaa, kun me ei osattu äitin kans käyttää itsepalvelu jotain ilmottautumis juttua :D No mentiin sitten suoraan tiskille sanomaan, että meillä oli rokotusaika. Tuikku ressukka se ryömi ja nuoli lattioita ja oli ihan innoissaan. Käytiin vaa'alla ja paino on pysynyt samana, 30,7kg :)

Eläinlääkäri kutsui meidät toimenpidehuoneeseen. Tuikku vilahti oven raosta nopsasti sisään ja alkoi taas kieritellä lattialla. Mahtoi olla sydämen ja keuhkojen kuuntelu vaikeaa. Lekuri heitti lattialla makupaloja ja oli laittamassa rokotetta niskaan, samassa Tuikun pää nousi vauhdilla ylös ja meinasi rokotukset mennä nenään. Onneks saatiin pelleilijä rauhoteltua ja rokotus meni niskaan. Ei makupalat kiinnostanut, koska rabies kirveli niin paljon. Ellä heitti makupalat lattialta roskiin. Muovipussi rapisi, niin johan alkoi Tuikkua kiinnostaa herkut roskiksessa. Noh, saatiin onneks ne rokotukset nyt hoidettua, kaikki on taas voimassa kolme vuotta, paitsi kennelyskä. Pitää uusia ensi kesänä. 

Tuhatjalasta käveltiin torille syömään mansikoita. Äidin vanha koulukaveri tuli meidän mukana :) Oli hauskaa, Tuikku oli varsin lystikäs pelle tuolla kaupungissa... Miten voi koira seota puluista ja varpusista niin paljon? Ja miks sen pitää kiskasta hihnasta just sillon kun mä juon? Juuri silloin se berninpaimenkoira alkoi kiinnostaa niin paljon, että tyttö päätti yrittää kiskaista mun tuolin nurin. Kamala rakki... Pikkukoirat ei kiinnostanu Tuikkua yhtään, mutta ei hyvänen aika kun se näki ison koiran. Johan meni varpasillaa, häntä vispas ja korvat hörössä, aivan innoissaa :D Käveltii siitä torilta sitte vielä Pyynikin näkötornille, missä isä, poikaystävä ja pikkuveli odottelivat. 

Pakko oli kameran edessä posettaa koiran kans :D Tuikku kun on tuommone maalaispiski, eikä juuri kaupungissa käydä - etenkään Tuikun kanssa - niin poikaystävä suostu ottamaan kuvia. Täytyhän tilaisuus käyttää hyväks. Näkötornilla Tuikulle tarjoiltiin vettä ja jano tyttösellä olikin. Nähtiin pari hauskaa skottia, sipsuttivat menemään :) Pyynikillä pikkulapset oli kyllä ihania. Tuikku makaili kieli pitkällä mun jaloissa ja kaikki pikkunaperot tuijotti sitä. Yksi ulkomaalainen poika sanoi enkuksi niin selkeen lauseen, että minäkin ymmärsin :D Katseltuaan Tuikun heiluvaa häntää, poika tuumasi "He is happy!". Kyllä mua hymyilytti :) Muita lasten kommentteja olivat "Äiti katso kuinka iso koira" ja "Kato sen kieltä". Ei sitä kukaan uskaltanut kyllä rapsuttamaan tulla, liekö sitten niin pelottava...

No mutta sitten ajeltiin kotia kohti. Tuikku himoitsi automatkalla mun Tuplaa ja kuolas poikaystävää. Reppana oli ihan väsynyt, kun päästiin kotiin. Rauhassa vetäytyi nukkumaan. Eilen käytiin uimassa ja oikeen kunnon metsälenkki. Kävin tarkistamassa maastot, joihin veisin koirakot mun synttäreillä. Hyvältä näyttää, ihan kivat kuvausmaastot.) Tuikku ui järkyttävän pitkälle keskelle järvee o_o Kun se hukkaa kepin, eikä löydä sitä, niin torvi ui vaan pidemmälle ja pidemmälle. Ja mie kiljun kurkku suorana, että uisi takaisin. No onneks se ei mee paniikkiin tai mitään, kaikes rauhas ui ympyrää ja tulee sitte takasi pyytään uutta keppiä. Ehkä pitäs ostaa Tuikulle pieni kahluuallas...

Lauma lenkillä

Aamulla kymmenen aikaan heräilin sängyssä ja katselin puhelinta. Neljä vastaamatonta puhelua ja yks tekstari. Tästä oli hyvä päätellä, että varmaan kannattais herätä. Soitin Evelle, kun se oli mua tavotellu viestillä ja soitolla. Eve selitti nopsaan asiansa, että minä ja Tuikku sinne ja vaikka mitä. No ei muuta ku pistin itteni kuntoo, ruokin Tuikun ja lähettii melkei saman tie ku sängyst nousin. Roi ja Peki odotteliki Tuikkua jo ulkona. Kohta 17-vuotias labbisvaari Pekikin ihan innostui Tuikusta ja otti pari laukka-askelta. Tuikku kävi ihan kierroksilla ja hyppi ja pomppi ja leikki Roin kanssa ihan innolla.

Tarkotus oli haalautua pikkuhiljaa lenkille. Tuikku se kotosasti söi nappulan Roin ja Pekin kupista ja kurkisteli Emmun lautaselle, kun syötiin. Onneks tyttönen osas kerranki käyttäytyä ja mitään isompaa ei ollut. No mutta ni lähdettiin sinne lenkille. Tuikku ja Roi poseeraili parkkipaikalla ja laahustelivat pitkin poikin. Odoteltiin labradorinnoutaja Inkkua paikalle. Pikkuinen vauhtimakkara saapuikin pian ja Tuikku sai kauheen hepulin siitä. Tässä vähän kuvastoa.

Roi & Tuikku

Myös saksanpaimenkoira Max liittyi joukkoon. Siitä lähdettiin sitten hulvattomalla kokoonpanolla lenkille. Tuikku oli vähän outolintu, muut käveli kivasti tiellä ja kirmaili ni tää mun koira laahusti ojassa ja puuhaili omiaan :D Mentiin pienelle hiekkamontulle, mihin sadevesi oli kertynyt. Kuuma ilma ja auringonpaiste sai koirat suorastaan syöksymään veteen. Tuikkuki hyppäs kunnon mahaplätsin hiekkarinteeltä sinne :)

Tuikku & Max

Tämmöne lätäkkö

Meinas loppua tila kesken tuosta pikkulammikosta, nii lähdettii kävelee kunnon rannalle. Tuikku ja Inkku pisti heti leikiks kepistä. Sai tuo vesi Tuikkuun vähä virtaa ja kaveri innostu leikkimään. Inkku sen ku juokse karkuun ja minun koikkiloikki perässä. Vauhtia kerty niin paljo, että hiekka pöllähti ku Tuikku kaatu oikee kunnolla. Aika rytinällä kaksikko juoksi.

"Annas keppi mulle" Tuikku käskyttää. "Juu, unen näät" Inkku päättää :D

Uimarannalle kävi ihanasti viileä tuuli. Tuikku ei ensiks meinannu millää mennä uimaan, ku kaikki muut koirat aina syöksy hakeen sen lelut. Niinpä mun kiukuttelija jäi rantaan odotteleen. No eipä aikaakaan, kun viskaisin frisbeen vahingossa liian kauas järvelle ja isot aallot hankaloittivat frisbeen hakua. Inkku ja Max tulivat takaisin rantaan. Tällöin Tuikku valpastui ja katsoi "hahaa, tää on mun noudettava". Pikku vesipeto laahusti järveen ja lähti tasasen vakaasti noutamaan lelua. Hauskaa oli ja kivoja kuvia tuli. Tosin, aurinko vähä pilas kuvat, oli joko ylivalottuneita ja sitte ku muokkas nii mun koirani on ihan tukossa. Anyway, ei se ny aina oo nii viimesen päälle.

Eve & Tuikku

Koirat oli ihan väsyneitä, kun lähdettii rannalta pois. Oli tosi hauskaa ja kyllä kelpas viettää kesäpäivä tuohon tyylin. Tätä koirailua olinkin jo kaivannut ♥ Täytyy ottaa uusiks joku päivä. Tuikku oli ihan rättipoikki ja nukku aika antaumuksella. Ei valittanut, vaikka ei kotona enää eriksee lenkille päässytkään.

Jumppa

Netti ei toiminut pariin päivään, joten mitään en ole saanut aikaiseksi. Nyt toimii väliaikaisesti, joten kirjustan ajan kulukseni teille ohjeet kivaan pikku koirajumppaan :) Itse teen tämän Tuikun kanssa aina mätsäreissä, juuri ennen kehään menoa. Koiraan saa hyvän vireen ja kontaktin ja piristyy itsekin. Ja tämä kasvattaa pidemmän päälle myös lihaskuntoa ;) Mulla on tapana rustata aina vähän muistiinpanoja. Nämä jumppaohjeet kirjustin muistiin sovellettuina Canis tai jostain sen tyyppisestä koiralehdestä :) Tässä nyt jumppa, kuvia tulee myöhemmin, mikäli tahdotte :)

Muista! Lämmittele koira ennen jumppaa. Harjaaminen vilkastuttaa verenkiertoa, reipas kävely ja pikku touhuaminen kymmenisen minuuttia auttavat. Kunhan koira on lämmin, kylmiltään ei saa lähteä jumppailemaan.

Vahvat vatsalihakset

Koira kannattaa opettaa seuraamaan tiiviisti, jotta tämä liike onnistuu. Ota koira sivulle ja jotta se ei käänny, toisella puolen voi olla seinä/aita. Ota makupaloja tai koko kuppi käteesi ja lähde hitaasti peruuttamaan. Heti, kun koira seuraa takaperin, palkitse. Koiran voi saada peruuttamaan myös kävelemällä sitä kohti. Tämä voi tosin saada herkemmän koiran hämmentymään, ellei tätä opetella temppuna. Peruuttaminen kehittää koiran motoriikkaa asetella tassunsa ja vahvistaa vatsalihaksia.

Vetreyttävät venytykset

Huolehdi, että koira ei ala pyörimään tätä liikettä tehdessä. Vie makupala koiran lavan kohdalle ja odota, että se alkaa päällään seurata namia. Vie se pikkuhiljaa kohti takapuolta ja hännän päätä. Tarkoitus on saada koira venyttämään kylkiään pikkuhiljaa. Toista muutaman kerran, muista kummatkin kyljet.

Ketterät kyljet

Tämä on yksinkertainen, jopa turhalta vaikuttava liike. Jalkojen pujottelu kahdeksikkona paikallaan on tehokas tapa lisätä koiran taipuisuutta. Hyvin pienelle koiralle kannattaa asettaa kaksi tolppaa; jalat ovat kovin paksut. Isolle koiralle myös kaksi tolppaa, sillä se voi olla liian suuri menemään jalkojen välistä. Muista mennä myös kahdeksikkoa kumpaankin suuntaan.

Rautaiset reidet

Kaikkien tuntema kurre -temppu sopii tähän hyvin. Koiran tulee siis istua etujalat ilmassa. Mikäli koira on hyväkuntoinen ja hallitsee tasapainoilun, se voi tehdä ns. kyykkyjä. Eli nousta kengu -temppu asentoon, eli takasilleen seisomaan ja laskeutua kurreen. Tämä on todella raskasta, joten äkkiseltään ei kannata aloittaa. Suurehko, raskasrakenteisempi koira voi ottaa takasillaan seistessä tukea omistajasta. Hyvää tasapainoilua on kävellä pikkuhiljaa edes takaisin, tällöin koira saa ottaa tukea. Nämä liikkeet ovat tehokkaita reisilihaksille.

Koko vartalo

Koko vartalo ja olo saadaan pirteäksi kierimällä kumpaankin suuntaan reippaasti (nurmikolla tai vielä mieluummin kurakossa♥). Tämän jälkeen koira luultavasti ravistelee ja on pirteä ja innokas touhuilija. 

Toivon mukaan joku kokeilee tätä jumppaa koiransa kanssa :) Kertokaahan toki mielipiteitänne :p

Kesäkuusta kuvia