Melkein ajallaan ennätin kirjoittaa ihanasta kaupunkireissusta Savun kanssa! (Vaan kuvia tämä teksti odotti kuukauden päivät, mutta ei se mitään.) Oppaiksi ja seuraksi saatiin Essi ja Kida. Jätimme Volvon parkkiin ja sitten suuntasimme porukalla bussiin, kohti Ratinaa. Savu ei ole matkustanut linja-autolla yli viiteen vuoteen, mutta junnuvuosina tällaista taitoa harjoiteltiin huolellisesti. Ja niin Savu odotteli bussia rauhallisesti ja kulki bussiin takani kuten on harjoitelti. Ihan liikutti, miten hienosti ja rennosti Savu asettui bussin perässä käytävälle katselemaan ihmisiä. Vaikea kuvailla, mutta se selvästi nautti! "Täällä me siis ollaan ja tämän minä osaan", niin taitavasti Savu toisti sitä, mitä joskus vuosia sitten on viimeksi tehty.
Päiväkävelymme kaupungilla suuntasi Laukontorille, tarkoituksenamme matkata laivalla Viikinsaareen. Laiva onkin yksi niistä harvoista julkisista kulkuvälineistä, jolla Savu ei vielä ollut matkannut 😄 Väenpaljous yllätti hetkellisesti, mutta tietysti aurinkoinen sunnuntai heinäkuussa saa kaiken väen liikkeelle kesämeininkeihin. Sen verran tukalaa kulkeminen massan seassa oli, että yhtään Savua pienempää koiraa ei olisi voinut laittaa maahan kävelemään tungokseen. Päästiin kuitenkin laivaan ja koirat asettuivat lunkisti kannelle matkustamaan. Laivamatka tuntui olevan Savulle aivan peruskauraa ja voi mikä onni onkaan saada seikkailla tämän koirapersoonan kanssa.
Viikinsaaressa istahdettiin pullakahville ja sitten karattiinkin jo metsän suojiin rauhallisempiin tunnelmiin. Nyt on maalaisenkin myönnettävä että Viikinsaari oli niin viihtyisä luonnoltaa, etten olisi uskonut olevani keskellä Tamperetta! Saniaiset loivat satumaisen tunnelman, kuten vanha metsä muutenkin. Kuvailua ja hillumista koirien kanssa ei olisi millään malttanut lopettaa, mutta toki sieltä saaresta piti samana päivänä matkustaa takaisinkin.
Paluumatka laivassa oli vähän levottomampi, kun kauhean moni ohikulkija pyysi moikata tai moikkasi kysymättä koiria - päästiin laivaan viimeisten joukossa joten ei voinut valita mitään reunapaikkoja. Onneksi matka ei kauan kestänyt ja koirat pärjäsivät hienosti.
Taivas näytti kovasti siltä että vettä ropsauttaisi seuraavaksi, joten hakeuduttiin sitten Dam Barin suojiin syömään. Lenkkeily Savun kanssa kaupungilla on tosi lunkia. Maalaiskoiraa hätkähdyttävät ainoastaan hyvin läheltä menevät skuutit ja toki Savu haukkuu toiset koirat. Mutta ei siitä olisi uskonut, että vielä muutama vuosi sitten harjoiteltiin tukitaitoja remmirähjäongelmien kanssa. Kummasti ne asiat kehittyy, kun jaksaa harjoitella ja antaa koiralle mahdollisuuksien mukaan sen tarvitseman tilan ärsykkeistä.
Dam Bariin päästyämme Savu asettui samantien maaten ja nukahti. Ruoka oli maukasta ja paikka kaikkinensa viihtyisä. Palvelu oli erinomaista ja koirille tuotiin vettä ja omat namipussit. Savu nukkui niin sikeästi, ettei raaskittu sitä heti ruokien jälkeen herätellä. Mikä oiva tekosyy tilata Banana Splitsit ja kahvi jälkkäriksi - jälleen erinomaisen herkullista sapuskaa.
Pitkäksi venähtäneen herkuttelutauon jälkeen suuntasimme takaisin keskustaan. Tarkoituksena oli kuvata samalla vähän kaupunkimateriaalia kuvapankkiin (Koiratuulian Koirakuvapankki) kaupungin kaduilla, sekä ratikassa. Eipä olisi kuvaukset ja päiväreissu voineet paljon paremmin mennä! Savu ja Kida seikkailivat rentoina ja olivat ratikassakin kuin vanhat tekijät. Kyllä saa olla tyytyäväinen karvaisiin reissukamuihin. Ja tietysti suurkiitos päivästä Essille! Aika täydellistä akkujen lataamista 💙
© Essi Vuorenmaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)