Tokovalkku ja kimppatreenit

Ja vähän treenimättötekstiä vuorossa, kun kerrankin ennättää tovin suoltaa ajatuksiaan tänne. Lauantaina meillä oli Canisport tokovalkku ja voi ettien että tätä olin odottanut. Vois melkein väittää että selvät sävelet, mitä siellä tehdään, mutta eiköhän koirat tuu puolen vuoden aikana pudottamaan jokusen yllärin.

Valkussa oli kiva rotujakauma ja kaikki ihmiset oli mukavia, oli yllättävän rento tunnelma treenata uusien ihmisten nähden. Tällä porukalla nähdään nyt sitten kuukausittain kouluttajan ohjaamana ja samalla voi oppia katsomalla muiden treeniä.

Savu teki ruutua. Tai esiteltiin kuinka on sitä tehty. Vein taas kannellisen namikupin ruudun takanauhan taakse ja lähetin Savun kosketusalustalle ruutuun. Ei ongelmia. Tehtiin muutama toisto ja havainnoitiin mun omaa hajanaisuutta. Ensimmäisellä kerralla kerroin Savulle että tehdään ruutu, toisella en. Toisella kerralla käytin myös käsiapua ja sain Savun haukahtamaan.

Harjoiteltiin ruutuun vähän uusia lähtörutiineja; lähetyspaikkaa lähestyessä bongautan ruudun ja kun Savu on sen lukinnut, siirrymme lähetyspaikalle perusasentoon. Ruudussa pidetään treeneissä nyt aivan huoletta kosketusalusta tuomassa varmuutta. Samaten namikippo saa odotella ruudun takana, Savu luopuu siitä kannen kanssa kelvollisesti; menee maahan kun kuuluu ja pystyy lähtemään ruudusta myös voittajan tyylillä seuraamaan. Kiva oli nähdä että oikeaan suuntaan oon haparoinut ja toisaalta oli hyvä palautteen perusteella tajuta myös oma sählääminen 😂

Toisena juttuna katsottiin Savun kanssa tunnaria. Meillä on ollut purkkiradalla kaikenmoista haparointia kun aluksi hätäilin, sitten Savu luuli etsivänsä vain kahvipapuja ja nyt lopulta en tiedä onko se ymmärtänyt homman pointtia yhtään. Mutta onhan se! Savun ilmaisu on lipaista sitä omaa kapulaa 😅 Valkussa nähtiin oikein mainiota erottelua yhden häiriökapulan kanssa purkkiradalla. Tästä on hyvä jatkaa täsmäiskuohjein kotosalla. Tarkoitus on olla kuukauden kuluttua huomattavasti pidemmällä.

Loimun kanssa hengailin hallissa tutun koirakon vuorolla. Monella tapaa voi tehdä itsestään hölmön näköisen; varoittelin kaikkia Loimun haukkumisesta mutta hengaillessa mukanani olikin Loimun mykkä versio 😆 Siis aivan ennen näkemätöntä ja uskomatonta, mutta Loimu tuli halliin hiljaa ja oli hiljaa. Se näki ihmiset ja se kuuli toiset koirat, mutta se oli hiljaa. Kyllä tuli hyvä mieli, että tältä osin on päästy näinkin pitkälle!

Hengailuun saavuttiin autolta haukkuen. Loimu pelasi ulkona kontaktipelejä ja kun se malttoi olla ovella jotenkin hillitysti, mentiin sisälle. Ovensuussa oli sermi jotta Loimu ei samantien nähnyt kaikkea ja nuuskumatto, johon se hakeutuikin heti syömään. Väittäisin edelleen, että nuuskumattojen käyttäminen halleilla (ja kotona) on Loimun kanssa välttämättömyys. Nuuskumatolta siirryimme pari metriä Loimun taukomatolle, josta se näki muut ihmiset. Asettuminen taukomatolle, pari namia siihen ja sitten Loimu sai singahtaa metrin verran nuuskumatolle syömään, josta se omatoimisesti hakeutui tauolle. Loimun siirtymät matolta toiselle olivat aika räväkät ja kyllä se skarppina kuunteli kaikkea, mutta pystyi olemaan. Koira on kehittynyt, mutta niin olen minäkin. Keskityin kerrankin ihan tosissani (ei ole luontainen vahvuuteni) ja kylläpä sillä olikin iso vaikutus.

Muutaman minuutin kuluttua poistuin Loimun kanssa hallista ja hiukan pettynyt Rakettikettu näykkäisi minua ulkopuolella. Ymmärtäähän sen, Loimu aivan taatusti odotti että hengailut jälkeen pääsee kehään räiskimään ja tekemään vähän muutakin. No kauan se ei autossa joutunut vuoroaan odottamaan, vaan pääsi räiskimään myös.

Loimun kanssa esiteltiinkin valmentajalle meidän sitoutumattomuutta ja lattian haistelua. Aiemman ympäärinsä sinkoilun sijaan Loimu nykyään liimaantuu mattoon nuuskimaan. Ja tämän haistelun yli ei mene edes mikään ruoka, joskus lelun perään saattaa lähteä juoksemaan. On sitten ollut itsellä vähän kädetön olo. Ratkaisu valkussa oli niinkin yksinkertainen kuin sosiaalisen palkan käyttäminen palkkiona. Ja yllättävää kyllä, Loimu todella pitää kehumista palkkiona! Aikamoisen aikaa Loimu viihtyi nuuskimassa, mutta kun se lopulta vilkaisi minuun ja pääsin sitä palkkioksi paijaamaan, ei sillä tullut haistelukatkoksia juuri yhtään. Ne vähät mitä se haisteli, eivät kestäneet enää minuutti tolkulla.

Tätä ympäristön hajuista luopumista aletaan treenaamaan nyt huolellisesti ja tuo sosiaalisesti palkkaaminen kartuttaa kivasti omaakin osaamista. Ei minulla ole mitään haasteita koiran kehumisessa, mutta en todellakaan aina ole onnistunut saamaan kehumisesta koiran mielestä merkityksellistä palkkiota. Siksi olen jotenkin ihan hämmästynyt, että kehu ja paijaaminen on Loimulle isompi palkkio kuin jauheliha. Vau, hyvä Jenny! Tältä osaa ainakin, kaikkea muuta kehitettävää piisaa vaikka kuinka 😂

 

Sunnuntaina käytiin Koirakeskus Haulla treenaamassa pitkästä aikaa ystävän kanssa. Nuoriso kävi pyörähtämässä hallissa ensin yksitellen, sitten treenattiin vanhempia ja nuoria koiria samaan aikaan ja lopuksi vielä vanhemmat amatimiehet paikkistelivat ja Savun kanssa ihmeteltiin liikkuria. Aika intensiivinen, mutta tosi hyvä ja rento setti. On sitä etenkin haasteiden kohdalle osuessa treeniseuran ilmapiirillä ihan valtavasti väliä 💖

Loimu tuli halliin Loimumaiseen tapaansa. Eli ihan uudessa paikassa se ei kyennyt olemaan mykkä 😅 Taukomatolleen se kyllä hakeutui, mutta sieltä poistumisen jälkeen alku oli kyllä yhtä säätöä ja sekoilua. Loimu sinkoili, haisteli, kieri ja repeat monta kertaa. Tämä saa minut aina vähän hämmentymään ja ihmettelemään että kuinka tämän voisi välttää. Loimu siis saattaa matolta juosta kyllä luokseni, syödä namin ja sitten häipyä. Kun se on niin hitsin nopea, että kun aion vielä vahvistaa sen lähellä pysymistä, se on jo jossain menossa.

Tekeminen motivoi Loimua ja niin me alettiin lennosta tehdä helppoja temppujamme. Pyörimiestä, leikkisästi esteen yli hyppäämistä ja kosketusalustaa. Kesken toiminnan tykityksen Loimu ei pudonnut yhteistyöstä kertaakaan. Kokonaisuus vaatii minulta selkeyttä ja sitoutumista, jotta Loimunkin on mahdollista onnistua. Seuraamista olemme tehneet todella vähän, mutta pikkuhiljaa sekin etenee. Tällä kertaa se onnistui jopa toisen silmienkin alla.

Toisella vuorolla Loimu tuli halliin niin, että hallin päädyssä oli jo toinen koira tekemässä rallytokoa. Valikoitiin häiriökoiran lajiksi rallytoko jotta vauhtia ja liikettä olisi mahdollisimman vähän 😂 Loimun tehtävä oli vain pystyä hillitsemään itseään ja tekemään jotain. Kosketusalusta ja nuuskumattotouhut sujuivat aika kivasti, yllä olevalla videolla näkyy Loimun touhut kokonaisuudessaan.

Yllätyin positiivisesti, miten kivasti Loimu teki yhteistyötä kanssani vaikka toinen koirakin sitä kiinnosti. Toisen koiran läsnäolo näkyi ehkä yleisesti haukahduksien lisääntymisenä, tosin tähän voi osasyy olla kytkettynä oleminen myös. Suurin osa haukuista oli kuitenkin minulle syistä x, y ja z kiihtyneeltä Loimulta, eikä me näistä nyt harmistuta. Marraskuussa Loimu ei kyennyt olemaan hallissa toisten koirien kanssa hetkeäkään hiljaa, joten olen tähän etenemiseen oikein tyytyväinen. Nythän Loimu näki toisen koiran koko ajan, mutta asettui silti myös taukomatolleen ja keskittyi temppuihin. Jäi hyvä mieli ja uusia ideoita jatkoon.

Savu teki hiukan tekniikkaharjoituksia seuraamiseen liittyen ja nämä olikin unohtuneet meiltä ihan kokonaan. Niin oli unohtunut myös rallytokon vihjeet, säännöllisempi kertaus nyt keväällä ei olisi pahitteeksi.

Seuraamista teimme liikkuroidusti siten, että aika pian liikkeelle lähdön jälkeen annoin Savulle vihjeen pyörähtää. Savu vähän lässähtää seuraamisen aluksi liikkuroituna, joten tämän palasen arvoa ja mielekkyyttä nostetaan nyt yllätyksellisyydellä. Savuhan osaa hyvän liudan temppuja, joten pyörähdyksellä koiran olemukseen saadaan toivomaani skarppiutta.

Paikkisriviin Savu meni vapaana treenin kannalta. Tutun koiran kanssa tämä olikin yllättävän helppo. Paikkaistumisessa ollaan harpattu, kun tajusin ottaa treeneihin korokkeen. Epähuomiossa näissä treeneissä kävelin tosi kauaksi ja Savu tuli sitten ravilla perusasentoon kun käännyin 😅 Palautuksen jälkeen istui varmasti ja ryhdikkäästi, joten jatketaan huolellisemmin ja ainakin toistaiseksi korokkeella.

Olipa vain hyvät treenit joita kelpaa lämmöllä muistella näin puolessa välissä kuluvaa viikkoakin.

Ot-tokot Kramiella

Viime sunnuntaina käytiin tokon omatoimiporukan paikalle päässeiden kanssa Kramiella hoitamassa maaliskuun kimppatreenit. Varsinaiset hyvän mielen treenit olikin ja kyllä rennolla ilmapiirillä vain on iso vaikutus. Vähän muistiinpanoja videoiden kera tännekin. Tosin kaikki ei ole videolla kun kännykän tallennustila bugailee ja vähän mokailin minäkin sen suhteen, mutta sama se. Parhaimmistot oivallustreeneistä eivät koskaan videolle pääsekään.

Loimun kanssa päästiin aika hillitysti halliin ja sitten nuohottiin paikka läpi. Aloitusrutiineissa on sen kanssa vielä hieman hakemista, mutta paikkojen tutkimisella alkuun on tarkoitus vähentää treeneissä keskittymisen rakoilua. Aika hauska olikin huomata, miten Loimu tutkimisien jälkeen alkoi tarjota kontaktia ja vähän kuin odottaa että mitä me tehtäisiin.

Sitoutumisharjoitukset eivät nyt tällä kertaa menneet ihan kauhean hyvin. Namin jälkeen Loimulle tulee katkos ja se on alkanut vakiintua rutiiniksi palkkion jälkeen. Saatiin tähän hyvä vinkki että ensimmäisen namin jälkeen tulisi heti toinen nami, jolloin saataisiin vahvistettua sitoutumista.

Lopuksi otin Loimun vielä halliin toisen koiran kanssa. Tähän oon tosi tyytyväinen! Loimu haukahti toiselle koiralle vain kerran, minulle palkan viiveestä johtuen vähän useammin. Mutta Loimu teki tehtäviään ja reagoi toiseen koiraan pääasiassa korvan kääntämisellä tai nopealla vilkaisulla. Tällaiset harjoitteet pitäisi ehdottomasti saada säännölliksi ja toki suunnitella ne järjestelmällisemmin ja huolella. Hyvä mieli jäi, sillä toinen koira puuhaili omia harjoituksiaan samalla. Toki oltiin eri päädyissä hallia, mutta ilman näkösuojaa 😄 

Kunhan ennätän, kirjoitan teille Loimun ääniin reagoimisista ja toisista koirista, sekä harjoituksistamme niiden sietämisen suhteen.

 

Savu hommaili omia hommiaan! Kokeenomaiset kehään menot olivat kivat. Ensimmäisessä se nyt vähän irtosi moikkaamaan liikkurin, mutta kivassa mielentilassa utelaisuuttaan joten emme lannistu tästä. Kunhan muistetaan hiukan huolellisemmat lämppärutiinit, alkaa kehään meno liikkurin perässä sujua kertayrittämälläkin.

Liikkeestä seisomista teimme ensi kerran liikkuroidusti. Tässä hahmottuikin selkeästi mikä kaikki on vielä tekemättä. Savu osaa pysähtyä seisomaan, mutta muutaman metrin matkani jatkamisen jälkeen se muuttuu epävarmaksi. Ensimmäisellä toistolla Savu oli aivan orientoitunut muihin tehtäviin, sillä liikkurin liikkuroidessa Savu teki spontaanin luoksetulon kesken liikkeen. Perusasento oli hieno, ei siinä mitään sinänsä 😄

Selvisi että pysähtymisen lisäksi Savu tarvitsee kestoharjoittelua ja erikseen vielä treeniä siihen että kierrän sen taakse. Äkkiseltään ajattelin että rallytokon liikkeestä seisominen toimisi hyvänä pohjana tähän, mutta tosiasiassa tokon jäävä seisomiminen on aika kaukana rallyn lyhyestä seisahtamisesta samalla kun ohjaaja kävelee koiran ympäri.

Seuraaminen oli kokonaisuutena kiva, mutta alkuosuus junnaa. Savu pääsi kyllä ohi ihmisistä nyt treeneissä, mutta kokeessa tuo olisi ollut varma paikka ratkeamiselle. Kuten tapoihin kuuluu, loppua kohden seuraaminen parani ja etenkin hidaskäynti oli tosi hieno. Kokeenomaisiin seuraamisen aloituksiin järjestetään nyt vähän yllätyksellisyyttä tsemppaamaan Savua. Savu osaa lukuisia temppuja, joita tässä voi hyödyntää ja raportoin näistä myöhemmin lisää.

Sillä välin kun toisen treenikaverin koira treenasi paikkista, Savu teki ruutua. Ruututreenimme ovat nytkähtäneet hitusen sen suhteen, että Savu kykenee juoksemaan ruutuun haukkumatta. Ja että lähtö nimenomaan perusasennosta sujuu. Ruudun takana namikuppi on toiminut hyvänä motivaattorina, mutta nyt ilman kuppia laitettiin namit maahan.

Ensimmäinen ruutuun meno oli meikäläisittäin ihan perfekti. Savu ei haukahtanut, lähti ensimmäisellä vihjeellä, pysähtyi kuten kuuluu ja sitten vapautin sen nameille. Toinen toisto olikin vaikeampi, kun Savulla oli vain ne nakit mielessä 😅 Aika viisaisiin päätöksiin koiratkin pystyvät, nimittäin Savu vain haukahteli minulle, eikä lähtenyt perusasennosta enää juoksemaan. Aloin epäillä että ehkä se ei pidemmän juoksumatkan jälkeen enää kykenekään luopumaan nameista. Siirryin Savun kanssa lähemmäs ruutua ja lähetin sen uudelleen. Jälleen ensimmäisen kaltainen suoritus, mutta Savu vain tarvitsi vähän tukea nameista luopumiseen.

Muutamat uudet treenit on jo sovittuna ja viikonloppuna me päästään aloittamaan tokovalkku Canisportilla. Kyllä kelpaa hyvässä porukassa oppia ja oivaltaa 😊 

Helmikuun treenikooste

 

Hyvänmielen treenikoosteet helmikuulta tännekin muistiin. Sitä on ollut niin hektistä ja haipakkaa kun monelta osa-alueelta kuukauden jutut kasaantuivatkin kahdelle viikolle. Että mitä tässä nyt sitten ehtisi kirjoittaa. Kirjoitusintoa on, aikaa ei ja mitään analyyttistä ei treeneistä tällä erää irtoa.

Helmikuu oli kuitenkin täynnä oivalluksia ja hyvää mieltä treenien saralla. Siitä on hyvä jatkaa.