Tässä viimein muutamo kuunvalossa otettu kuva, ennen ja jälkeen versiot. Kuvien lataaminen saattaa tovin kestää kun menin koodaamaan nämä täysikokoisina kuvasivultani. Jokainen kuva on otettu lainajalustaa käyttäen. Runkoni on Canon EOS 6D ja objektiivi oli jo hiukan kulahtanut Canon 35mm f/2.0
Kaikki kuvat siirtyivät kamerasta Lightroom Classicin puolella ja ne on käsitelty sillä taidolla jota itselle on ehtinyt karttua. Paremmat tekee totta kai paremmin, kuin meikäläinen.
Jokaisen kuvaparin alla (en onnistunut koodaamaan näitä rinnakkain, joten tällä mennään) on raakaversion asetukset. Kenties niistä saa aloittelija osviittaa. Muutamien kuutamokuvausten jälkeen sanoisin, että kokeilemalla oppii parhaiten.
Asetukset kuvissa eroavat toisistaan sen mukaan, kuinka valoisaa luonnonvalolla sattui olemaan. Esimerkiksi otsalamppu toi kuvaan roimasti lisää valoa, kun taas nuotiolle kuu ei valaissut kuvaushetkellä. Itse nuotio taasen ei valaise erityisen paljon, joten valotusaikaakin oli pidennettävä.
Savu on pomminvarma paikallaan olija näissä kuvauksissa, se ei liikauta korvaansakaan. Sen sijaan Loimun osuus nuotio kuvassa oli ihan tuurista kiinni, mutta yhden kuvan verran onnistuttii. Ensi kerralla viilaan muutamaa juttua - oma jalusta ainakin pitäisi hankkia.
Asetukset
ISO 2000
Aukko f/2.0
Suljinaika 1/5 sec
Asetukset
ISO 2500
Aukko f/2.0
Suljinaika 0,6 sec
Asetukset
ISO 5000
Aukko f/2.0
Suljinaika 1/15 sec
Kysy jos mietityttää tai jätä muuten vain palautetta näistä!
Se on olevinaan tekemistä ja meininkiä niin ettei ennätä edes blogia kirjoittaa. Vaan on sitä koneella istuttu silti, joskin töitä tehden. Olkoot viimein aika postata hiukan treeneistä ja toivottavasti lähiaikoina ennätän saada myös kuutamokuvien koonnin asetuksineen päivineen valmiiksi. Läppäri vain herjaa jatkuvasti tallennustilan puutetta, ulkoinen kovalevy on kyllä viimein hankintalistalla. Sitten joskus 😁
Toissa (ensin meinasin kirjoittaa viime mutta aika rientää) viikonloppuna oli tammikuulle toiset tokon kimppatreenit. Meitä oli neljä koirakkoa ja mukava rotukirjo; omien koirien lisäksi shetlanninlammaskoira, bordercollie ja vesikoira. Treenit pidettiin tällä kertaa Taidogas hallilla. Treenikavereille kiitos kuvista, samoin kuin videosta. Alla treenimuistiinpanot havaintoineen ja videoineen, sekä viimeisimmät kappaleet Loimun tokovalkusta.
Savu aloitti treeninsä ottamalla paikkaa haltuun kosketusalusta treenillä. Oon nyt parina kertana vienyt kosketusalustan ihmisen lähelle ja Savu juoksee sinne reippaana seisomaan. Palkkionami lentää pois päin ihmisestä ja Savu saa namin syönnin jälkeen uuden palkkion kontaktiin palaamisesta. Tämän olen nyt havainnut ainakin toistaiseksi toimivaksi tavaksi - kosketusalusta on sekä itselle selkeämpi tehtävä kuin se että "tehdään jotain tuossa ihmisten lähellä". Savu on ollut siis taipuvainen hiukan jännittämään ihmisiä ja haukkumaan, sekä toisinaan myös karkaamaan jonkun ihmisen perään haukkumaan.
Kun saimme ympäristön haltuun ja olo tuntui valmiilta, Savu treenasi hyppynoutoa. Hyppytekniikka harjoituksia teimme viime vuonna säännöllisesti jumpan ohella, mutta talviaikana se on taas hiukan jäänyt. Havaintojeni pohjalta Savu kiertää esteen kapulan kanssa jos korkeus on 50cm. Kun riman laskee 40cm korkeuteen, Savu hyppää. Toki jos heitän aivan vinoon, Savu erittäin todennäköisesti palaa luokseni esteen ohi korkeudesta riippumatta. Vinoon linjaamista harjoitellaankin erikseen, sillä heittokäteeni ei ole luottaminen.
Jatkamme hyppytekniikkaa ja muita harjoituksia, jotta Savu kokisi olonsa varmaksi myös kapulan kanssa hypyllä. Asenne ja perusasento sekä muutoin liike kapula suussa on heittämällä parempi, kuin milloinkaan uskalsin odottaa. Savu meinaa välillä jopa varastaa kapulalle, mikä on tässä yhteydessä juuri tämän koiran kanssa mielestäni mahtava juttu!
Hyppynoudon jälkeen Savu teki kokeenomaisia kehääntuloja. Taukomatolta perusasentoon tuleminen vaikuttaisi olevan selkeä ja kätevä starttinappi ja siirtymän liikkurin luo olivatkin tosi kivat. Kolmannella kehääntulolla teimme liikkuroidun seuraamisen. Kaikkea hajoamista sinne sekaan mahtui mutta kokonaisuutena kiva seuraaminen!
Savu haksahti mm. korokkeisiin ja hiukan sitä kiinnosti maassa makaava kuvaajakin. Ehkä itse seuraamista olisi voinut hiukan lämpätä erikseen ja toki muutenkin pieniä osasia olisi hyvä kerrata. Tekniikasta viis, fiilis oli molemmilla treeneissä hyvä ja se on tärkeintä.
Kun videota ei enää kuvattu, päätin tehdä Savun kanssa spontaanisti ruutua ja merkkiryhmän kiertoa. Ruutu tehtiin kosketusalustan kanssa muutamilla häiriöillä ja olipa vain kiva asenne! Kävelin kaavion ja kutsuin Savun seuraamaan ja hyvänen aika se muisti tehtävän!
Tehtiin myös hienoin merkin kiertomme ilman ääntäkään, mutta siitä ei ole sitä videota todisteena 😂 Näiden kimppatreenien jälkeen olen ehtinyt hiukan purkaa ruutu ja kierto tehtäviä ja ollaan tuota pikaa selvillä vesillä mitä niiden suhteen treenataan.
Loimu teki Loimumaisia tehtäviään. Halliin saapuminen oli melko hyvä. Rajattu aika tekee hiukan sen, ettei vaan ehditty tasata mielentilaa optimaaliseksi oven raossa. Tai toki olisin voinut käyttää kimppatreeniajan siihen, mutta myönnän etten halunnut 😆
Loimu oli hiukan haahuileva ja selvisikin nopeasti että sen oli jo ehtinyt tulla pissahätä. Ei sotkettu hallia, vaan nappasin koiran syliini ja juostiin käymään ulkona. Toisella setillään ulkona pistäytymisen jälkeen Loimu olikin paljon valmiimpi yhteistyöhön. Nyt kun ollaan löydetty jokseenkin yhteinen sävel minun täytyisi a) muistaa olla jättämättä Loimua tyhjän päälle ja b) opettaa sille vähän useampi eri tehtävä nykyisten lisäksi.
Vaan on kaikkinensa kiva treenata Loimun kanssa, vaikka se räiskyvällä vauhdikkuudellaan hiukan haastaakin. Loimun vahvuuksia ovat kuitenkin tekemisestä tykkääminen ja vahva sosiaalinen palkka. Se tykkäsi pikkupentuna paijaamisesta ja sitä olen siitä asti vaalinut myös treenikentillä.
Viime viikon maanantain meillä oli Loimu. kanssa tokovalkku Canisportilla. Olin ihan totaalisen väsynyt joten treeni ei omasta toimestani aivan luistanut. Loimu väläytteli tosi päteviä perusasentoja jäädessään hieman tyhjän päälle. Oli tosi palkitsevaa huomata että olkkarissa rakenneltu perusasento alkaa kantaa kodin ulkopuolella myös ilman sanallista vihjettä.
Harjoittelimme pohjia siirtymiin ja kehäänmenoihin ja näihin sainkin monta ideaa. Raportoin uusista harjoitteista videon kera hiukan myöhemmin kun päästään harjoituksissa alkuun. Uskon että kokonaisuus selkiytyy pienillä rutiinin muutoksilla. Riitta vinkkasi meille myös Karen Overall Protocool for relaxation materiaaleista. Näistä harjoituksista hyötyy ihan kaikenrotuiset mitä vain roolia suorittavat koirat. Loimun kanssa relaaminen tulee olemaan mielenkiintoinen projekti mutta haaste on otettu vastaan!
Lauantaina oli meidän tämän vuoden (ja pitkästä aikaa muutenkin) ensimmäiset treenit. Jäi ihan tosi hyvä mieli kaikkinensa, etenkin Loimun osalta ja tässä postauksessa fiilismuistiinpanot niukasti sensuroitujen videoiden kera. Meitä oli kimppatreeneissä kaikkinensa viisi koirakkoa ja oltiin meille tutussa hallissa Canisportilla.
En ollut itse ihan parhaimmillani ja unohdin Loimun taukomatonkin kotiin, kun en ollut omalla autolla liikenteessä. Loimu ei osaa vielä odottaa häkissä muiden treenatessa, mutta onneksi sain sen kaverin autoon vuoronsa odottelu ajaksi. Postauksen kuvat onkin ottanut kamerallani sama kaveri Iida Lähdekorpi.
Loimu aloitti treenit, mentiin kehään ja Loimu asemoitui kivasti taukomatolle. Tarkoitukseni oli saada sen kanssa onnistumisia siltä osin ettei se karkaa ihmisten luo, vaan kykenisi keskittymään minuun. Tämä ensimmäinen treenivuoromme näkyy ylläolevalla videolla ja olin aivan hämmästynyt Loimusta. Piti oikein treenikaverillekin sanoa, että tuntuu oudolta kun Loimu on tällainen. Eli siis kohtuullisen hillitty hallittu ja minuun keskittynyt 😅
Kiertoharjoittelussa sähläsin itse huolella kun en ollut varma kiertäisikö Loimu kartioryhmän vaiko vain yhtä. Kosketusalustaharjoitus meni paremmin kuin koskaan aiemmin muiden nähden. Herkästi Loimu edelleen hyökkää alustan kimppuun, mutta useimmiten se nykyään asettuu siihen ja jos olen hidas, Loimu saattaa mennä jopa makaamaan. Kaikkiaan sen treenivuorolla tuntui itsestäni tosi kivalta että yhteinen sävel on viimein löytynyt.
Toisella vuorolla ystäväni ehti ottaa videolle myös Loimun halliin tulemista. Ollaan harjoiteltu tätä nyt muutamia kertoja että pääsisimme halliin vähän rauhallisemmin yhdessä tuumin. Vielä on hiukan tekemistä mutta voi miten hyvä mieli tämän kertaisesta onnistumisesta jäi, melkein itku tuli videota katsellessa. Loimu haukkui sisään tullessa tauolla olevaa toista koiraa, mutta pääsi siitä yli eikä jäänyt sellaisiin tiloihin kuin vielä pari kuukautta sitten. Naminheittelypelit on olleet suuressa osassa tämän harjoittelussa.
Itse treeni näkyy kokonaisuudessaan alla olevalla videolla. Vähän Savua laulatti häkissä odotellessa, kohtuullisen harvinaista. Tällä kertaa se ei edes hiljentynyt vaikka kuittasin sen tulleen kuulluksi. No hyvää häiriöitä, taisi olla hankalampaa minulle kuin Loimulle 😂
Loimu teki helppoja osaamiaan tehtäviään, kestoharjoittelua ja häiriöistä luopumista. Kaikkiaan se oli ihan mahtava. Joo, vähän haukkui ja pikkusen haisteli, mutta ei mitään reikäpäistä lapasesta lähtemistä mitä aiemmin. Ja vaikka Loimu lähti vähän haukkumaan kuvaajaa, se tuli välittömästi luokseni kutsuessani.
Videolla näkyy kaikki, myös se etten muistanut Loimun pyörimisvihjettä. Tässä on kyllä siltä osin valtava kehitys että Loimu ei raivostunut epäselvyydestä vaan pomppi vain mukana odottelemassa ymmärrettäviä ohjeita. Ihana koira! Jos Loimun treenivideoista on mitään kysyttävää, niin kysy ihmeessä! Minut tavoittaa myös sähköpostitse info@koiriamaalta.fi
Ihan treenien lopuksi otettiin vielä kaikki koirat samaan aikaan treenaamaan. Loimu teki vähän kosketusalustaa, tauolla olemista ja namiheittelypeliä. Välillä se haukkui jos mentiin vahingossa liian lähelle muita, mutta me selvittiin. Se pystyi työskentelemään ja tasaamaan itsensä, eikä Loimu reagoinut pelkkiin ääniin mitenkään. Jatkamme työskentelyä ja jonain päivänä Loimu on valmis treenaamaan muiden kanssa samaan aikaan.
Savulla olin suunnitellut hiukan kehään menemisiä, ruutua ja ihmishäiriö treeniä. Aloitettiin kehän haltuun otolla ja ihmishäiriöillä. Savulle on välillä vaikea seurata kohti ihmisiä tai tehdä tehtäviä ihmisten lähellä. Pyörähdyksessä ja kääntymisissä oli nytkin pientä tahmeutta, joskin jännäilin niitä itsekin.
Extempore otettiin kosketusalusta kehiin. Ajattelin että se olisi Savulle helppo tehtävä ihmisten lähellä ja voitaisiin harjoitella ihmisten ignooraamista sillä. Savu yllätti. Kosketusalusta on tosiaan sen ensimmäisiä vanhoja tuttuja tehtäviä ja sehän meni alustalle kauhealla draivilla ja lunkisti ihmisestä välittämättä. Piti siinä hämmästyksissä ottaa muutama toisto että mitä ihmettä ja asia oli sillä käsitelty. Ensi kerralla kokeilen tehdä kosketusalustaa ihmisten lähettyvillä heti ensimmäisenä ja muita tehtäviä vasta sen jälkeen.
Ruutu on tarkoitus saada tänä vuonna kokeenomaiseksi valmiiksi, avoimen luokan mukaan nyt ainakin. Siinä on puolensa kun opettaa tällaisia tehtäviä ensin vain huvikseen temppuna. Ei voida puhua käsiavuista, vaan vartaloavusta. Savu osaa lähteä ruutuun lennosta, kiepistä ja joka suunnasta, paitsi perusasennosta 😂
Ruutuun liittyen alamme harjoitella järjestelmällisemmin
- perusasennosta juoksemaan lähtemistä. Tähän opetellaan erillinen vihje sillä Savu ei tykkää juosta turhaan joten tehtävän on oltava selkeä, ettei sen tarvitse arpoa mitä tehdään.
- "kuppi" vihjeellä namikupille juoksemista niin, että seison itse tokoseipäänä ilman massiivisia vartaloapuja.
Kehään menoihin olemme omatoimisesti harjoitelleet taukomatolta perusasentoon tulemista. Savua on tarkoitus palkita nyt kehässä kokeenomaisissa treeneissä, jotta kehäsuorituksen arvo nousisi. Siirtymät menivät mielestäni kivasti, vaikka jännittikin. Seuraaminen ei tuntunut kovin hyvältä, mutta näyttää videolta kuitenkin ihan kivalta.
Seuraavalla kerralla täytyy suunnitella oma tekeminen vähän tarkemmin, mutta sain nyt ideoita miten jatkaa Savun kehätreeniä. Tarkoitus on saada kehään menemisestä alkaen koko koesuoritus sujuvaksi ja varmaksi. Olen käytännössä jättänyt tämän tekemättä tai vähintäänkin harjoitellut tätä liian vähän. Koesuoritusten jännitys ja oma ahdistus vaikeuttavat Savun suoritusta vielä entisestään, joten nyt on korkea aika tarttua toimeen ja korjata asia.
Paikalla istuminen rivissä oli Savulle vaikea. Rivissä oleminen on sille iso vihje makaamisen suhteen ja kymmenen sekunnin kohdalla se menee maahan. Jatkamma istumaharjoituksia.
Vuoden ensimmäinen retki suuntautui lähimetsään. Alunperin aioin mennä kuvaamaan kuutamoa torstaiyönä, mutta sää muuttui äkisti ja saatiinkin taivaan täydeltä lunta. Loppiaisena tarjoutui uusi mahdollisuus myös yöpyä maastossa ja tuumasta toimeen siis. Sääennuste lupasi pilvistä yötä, joten yökuvausintoilijana valokuvattiin kuutamokuvat jo hyvissä ajoin illalla. Itse kuu on kohtuullisen helppo ikuistaa jonkinlaisena otoksena, mutta minä olen päättänyt ikuistaa samaan ruutuun myös koirani. Eksyin tällä kertaa itsekin kameran eteen ja vaikka lopputulokset olivat ihan kivoja, pysyn kyllä jatkossakin pääasiassa kameran takana 😂
Savun jähmettyneenä olemistaito on ihan huippuluokkaa näihin kuvauksiin. Joskin ympäriinsä härväävä Loimu sotki lumen ja teki Savun ja kameran välille polun. Seuraavat kuutamokuvat käydään ottamassa ilman Loimua, saadaan kenties siistimpi lopputulos. Kuutamokuvat ovat käyneet Lightroomin kautta, ihan näin valoisia eivät olleet kamerassa. RAW tiedostoja kuvattaessa käsittelyvaraa on kuitenkin aika reilusti ja minä pidän valoisista kuvista. Se on tietysti makuasia mihin valoja yökuvissa säätää, tällä kertaa näin ja ehkä joskus toiste erilailla.
Valokuvailin myös laavulla nuotion ja kuunvalossa. Koska koirat olivat jo aikansa touhunneet, malttoi Loimukin asettua pitkän valotusajan kuviin. Kuvaussää oli läpi illan mitä hienoin, vain niukasti pilviä taivaalla ja kuu riitti valaisemaan kulkumme myös ilman otsalamppua, tiheää kuusikkoa lukuunottamatta. Kuvausvisioita jäi toisellekin kerralle, tällä kertaa ollaan tyytyväisiä näihin ruutuihin ja onnistuneisiin hetkiin. Kunhan saan kaikki yökuvat käsiteltyä, teen niille vallan oman postauksensa ja jaan lisää ajatuksia valokuvauskokemuksestani.
Nuotioeväiden jälkeen oli tarkoitus nukkua yö laavussa. Ja niin toki nukuimmekin, kunnes vähän myöhemmin heräsin aivan kylmissäni. Ei auttanut asennonvaihto tai syvemmälle pussiin meneminen, sillä makuupussini oli sisältäkin kauttaaltaan kylmä. Lopulta päädyin siihen, että lähdetään takaisin kotiin. Pilvinen ja leuto yö olikin vaihtunut kirkkaaksi tähtitaivaaksi ja kireäksi pakkaseksi. Yöllä oli aivan uskomattoman kaunista, vaikka en enää jaksanutkaan kaivaa kameraa.
Ei sitä tarvitse näköjään mennä edes kovin pohjoiseen, kun talvikeli saattaa heilahtaa suuntaan tai toiseen. Vähän jo aikaa nähnyt kolmenvuodenajan makuupussini ei pidä nukkujaansa lämpimänä jo mittari painuu ohi kymmenen pakkasasteen. Ja yöllä olikin huomattavasti kylmempi, kuin mitä alunperin piti. Tämän hetkinen varustukseni onkin kelpo talvikelissä vain kodin lähellä yöpymiseen; jos tuleekin liian kylmä, voi lähteä takaisin. Kylmissään on hankala nukkua ja vaikka tiedän kyllä nukahtavani takaisin, en välitä palelluttaa itseäni jos ei ole aivan pakko. Kunnollinen talvimakuupussi on hankintalistalla.
Koirat sen sijaan tarkenivat hyvin. Savu ja Loimu eivät pakkasta hätkähdä. Yöksi puin niille kotimaiset Propalttoo manttelit. Savu nukkui laavussa takkini päällä, Loimu minun päälläni. Kumpikin koira oli täydessä unessa kun aloin pakkaamaan tavaroita. Eivät kuitenkaan pahakseen laittaneet, että mentiinkin sisälle nukkumaan.
Retken tavoitteena oli harjoitella Loimun retkeilytaitoja talviyössä. Se ei ole vielä talvikelissä yöpynyt ulkona ja minun kehnosta varustuksesta johtuen vähän lyhyeksi jäi retki nytkin. Vaan oli ihan tosi onnistunut retki silti, hirmuisen kaunis yö, luovat kuvaushetket, nuotio, vain minä ja koirat. Ei haitannut yhtään, että yöunet metsässä jäivät kylmän vuoksi kesken, kaikki olennainen tuli nähtyä ja tehtyä.
Savulla yöpyminen laavuissa ja taivasalla on jo tuttua puuhaa, mutta Loimu nukkui nyt ensi kertaa laavussa. Telttaillut se on ja toki nuotiolla hengaaminen on tuttua. Olikin oikein iloinen yllätys että Loimu oli tilanteen tasalla ja tuosta vain asettui nukkumaan kun minäkin aloin. Minun ollessa illalla hereillä, Loimua selvästi vähän jännitti pimeä metsä. Sen oli pakko haukahtaa tai murahtaa läheltä kuuluville äänille ja kyllähän metsässä ääniä kuuluu. Ollaan me pimeässä lenkkeilty mutta ei tokikaan usein olla puoleen yöhön oleskeltu metsässä. Onneksi Savun esimerkistä Loimu lopulta vain kuunteli ja tuumaili ääniä, eikä ollut pääkkönä hyökkäämässä joka risun rasahduksesta.
Talviretkeily on sydäntä lähellä mutta seuraava yön yli reissu saa odottaa paremman makuupussin puutteessa. Vaikka et haluaisikaan yöpyä maastossa, niin suosittelen metsän ihailua kuunvalossa ihan kaikille. Oli aivan erityisen kaunista, kun kuu valaisi harvaan kasvavan, lumen peittämän koivikon. Alunperin minun pitikin kuvata siinä, mutta alkuillasta kuu ei näkynyt koivikkoon lainkaan. Ehkä ensi kerralla osutaan kuun ja kameran kanssa koivikkoon samanaikaisesti ja kuvat onnistuvat joiltain osin paremmin kuin nyt.
Suuntaa antavia tavoitteita seuraavalle vuodelle ja pieni tsekkaus miten pääsimme viime vuoden tavoitteisiin. Suhteeni tavoitteisiin on kehittynyt vuosi vuodelta; tykkään asettaa niitä harrastukseeni, mutta ne eivät määräile koko elämääni tai määritä minua ihmisenä.
Vuosi 2022 opetti paljon ja vei koiran koulutuksessa syvälle. Molemmat koirat hiovat taitojani ahkerasti treenikentillä.
Savun kanssa tavoittelimme rallytokon voittajaluokasta hyväksyttyä tulosta. Sen saimme 💙 Tokosta tavoittelin koularia, mutta sitä emme saaneet. Aioin myös opettaa kantarellien ilmaisun maastossa ja ottaa tänne videota käsittelyharjoituksistamme. Kumpikin jäi toteuttamatta 😂
Loimun kanssa toivoin yhteistä kuplaa ja hyvää suhdetta. Harrastustaitojen pohjia ja retkikoiran perustaitoja, sekä käsittely- ja varusteidenpukemisen sujuvuutta. Teimme Loimun kanssa kaikkea, vaihtelevalla menestyksellä. Loimu inhoaa varusteiden pukemista edelleen, mutta retki- ja arkikoiran taidot se hanskaa hyvin. Yhteinen kuplamme poksahtelee muiden silmien alla, mutta koen meillä olevan hyvä suhde. Nyt ollaan jo tutumpia toisillemme, kuin vuosi sitten.
Kansallispuistojen keräily jatkui ja kävimme päiväseltäänSelkämeren kansallispuistossa. Tilaisuus oli jo tosi lähellä, mutta Tiilikkajärvi ja Hiidenportti jäivät taas näkemättä.
Sitten ajatuksia ensi vuodelle.
Savu
Toko AVO liikkeet kokonaisuuksiksi. Kisatreeniä kimppatreeneihin ja sujuvuutta paikalla istumiseen. Kehään menot, siirtymän, liikkeen alut ja muut liikkeiden ulkopuoliset asiat haltuun ja tutuiksi molemmille.
Koetavoitteita ei ole, koska toistaiseksi kisaaminen aiheuttaa itselleni niin hirveän olon (ahdistusta ja kaikkea muuta mikä ei ole enää normaalia jännitystä) ettei ole järkeä kiusata sillä itseä ja koiraa. Kisataan sitten, kun asia on työstetty ja kisaaminen tuntuu hyvältä. Ehkä tänä vuonna, tai vasta ensi vuonna. Olen siitä onnekkaassa tilanteessa että tykkään treenata koirien kanssa tavoitteellisesti myös ilman koetavoitteita.
BH-koe treeniä, etenkin pitkä paikkis ja henkilöryhmä. Ylipäänsä selvitys mitä BH-koe vaatii ja ehkä voisi olla hullu ja käydä siellä.
Rallytokon VOI/MES liikkeet haltuun yksittäin ja radalla. Harjoitellaan vihje uusimiseen sujuvaksi ja lähtörutiineja. Erilaiset häiriöt radalla haltuun, etenkin eri etäisyyksillä seisovat ihmiset.
Savulle (ja itselle) yleisesti erilaiset ihmishäiriöt haltuun harjoittelemalla. Tässä taitaa olla oma päänsisäinen työstäminen huomattavasti koiraa isompi.
Uutena harrastuksena olen päättänyt kokeilla Savun kanssa noseworkia. Ollaan tehty hajutyöskentelyä huviksemme kotona ja Savu osaa etsiä sisätiloissa kahvipapuja ja kantarelleja. Uskon että nosework olisi Savulle mielekästä. Itsestäni tuntuisi virkistävältä tehdä välillä tovi jotain muuta ja ehkä suhtautua johonkin tekemiseen rennommin, kuin jatkuvasti haastaa itseään uudestaan ja uudestaan tottelevaisuuslajeilla.
Loimu
Loimun kanssa jatkamme yhteisen kuplan luomista ja pohjataitoja tokoon ja rallytokoon. Vilkkaan koiran ohjaaminen vaatii vielä harjoittelua, mutta sujuu paremmin kuin aiemmin. Vahvistetiheys ja sopivat vahvisteet ovat Loimun kanssa olennainen asia; paljon juoksemista siis.
Loimun kanssa aion kokeilla vetoa. Olen tehnyt vetoa enemmän vähemmän jokaisen koirani kanssa, joskaan Savu ei syttynyt hommaan kovinkaan hyvin joten sen vetovaljaat lähtivät uuteen kotiin. Loimu kuitenkin rakastaa juosta, joten miksipä ei. Ensisijaisesti koirajuoksu on kiikarissa. Kisatavotteita ei ole, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos oikein innostutaan ja opittaisiin olemaan ohitettavina.
Toinen harrastevaihtoehto on jälki sitten sulan maan aikaan, josko me siinäkin jollekin mallille päästäisiin. On tosin jonkin koulutettavaksi mentävä kun en lajista mitään tiedä.
SmartDog kongitio testi on suunnitteilla loppuvuodelle, kun Loimu täyttää kaksi vuotta.
Terveystarkit (lonkat, kyynäret, selkä, silmät, polvet, sydän) olen kaavaillut hoidettavaksi nyt alkuvuodelle.
Näyttelytreenit. (En olisi ikinä uskonut että MINÄ kirjaan näitä tavoitteeksi😂) Koska tykkään oppia uutta ja pyrin nykyään olemaan aiempaa huolellisempi, Loimu alkaa opiskella näyttelyissä piipahtamista varten näyttelytaitoja. En välitä kuristaa koiraani, joten tässä riittääkin tekemistä, että Loimu ravaisi hihna löysällä muiden koirien kanssa. Yrittänyttä ei laiteta 😂 Jos emme onnistu vielä tänä vuonna, mennään näyttelyihin sitten ensi vuonna.
Molemmille koirille vähän kuin tavoitteina on koiraleirit. Me tykätään telttailla ja treenata hyvällä porukalla osaavien kouluttajien opissa, joten leireille lähdetään vaikka koetavoitteita ei toistaiseksi olekaan.
Tälle vuodelle toivon hiukan vähäisempiä flunssapöpöjä kuin viime vuonna. Ja voi kunpa järjestyisi retket uusiin kansallispuistoihin, ehkä peräti roadtrip pikkuväen ja koirien kanssa. Kunhan arki rullaa ja pääsemme metsäilemään, kaikki tavoitteiden toteutumiset on pelkkää extraa. Onnea on että mulla on kuitenkin terveet koirat, joiden kanssa olla ja elää 💙💛
Asetukset
Asetukset
