Yö Hevonkuusessa

Hetken mielijohteesta kun kalenterissa oli tilaa ja kova hinku metsään yöksi, varattiin Hevonkuusen retkeilymetsä käyttöömme yöksi. Vaikka ajankohta päätettiin nopeasti, on Hevonkuusi ollut mielessäni koko syksyn. "Sitten kun ei ole enää itikoita". Loimu on yöpynyt ainoastaan teltassa, joten muunkaltainen ulkona yöpyminen tuntui luontevalta harjoitella Hevonkuusessa. Ei muita kulkijoita ja aidat ympärillä, joten tuskin talitiaista isompaa metsäneläintäkään havaittaisiin.

Retkiyönä taivas pysyi visusti pilvessä, mutta lyhdyin valaistu Hevonkuusi oli silti tunnelmallisen kaunis. Kuvat olen ottanut lainakameroilla, joten jälki on mitä on, kun en ystävän Nikon merkkistä järkkäriä osannut käyttää. Oma kamerani on edelleen huollossa, ja viikot ilman luovaa harrastusta (tai sen harrastamista puutteellisilla välineillä) ovat tunteet pitkiltä.

Pimeä hiljainen metsä nuotion rätistessä onneksi rentouttaa mieltä riippumatta siitä onko kameraa vai ei tai onnistuvatko kuvat vaiko eivät. Nuotiota katselisin mieluusti vaikka miten pitkään ja kyllähän iltapala on nuotion kautta pikkuisen parempaa kuin ilman nuotiota. Koiratkaan eivät laita nuotiolla hengaamista pahakseen, sillä ruokaahan siitä seuraa.

Oma nukkumapaikkani oli laavussa hyttysverkon suojissa ja koirat nukkuivat ulkona. Laavu on kyllä sillä tapaa tilava että jos olisi alkanut sataa, koirat olisivat kyllä päässeet katon alle suojaa. Loimun kytkin yöksi, jotta se ei hyppäisi hyttysverkkoja päin. Savu oli vapaana, koska Savulle tällainen on jo ihan perussettiä.

Koirille oli paksut makuualustat mukana (tavallisesti nämä ovat minulla autossa), jotta kenenkään ei tarvitsisi kylmää maata vasten nukkua. Pari viikkoa takaperin molemmille koirille tuli postissa myös Sporttirakin Propalttoot ja tämä retki oli vähän kuin testiyö takeille. Savulla on ollut muutama erilainen takki aiemmin, mutta kylmässä nukkuminen ja asennon vaihtaminen ilman että takki valuu täysin pois paikaltaan, on osoittautunut haasteelliseksi. Toinen haaste on ollut talvisin lumessa kahlaaminen, moni takki kerää lumet sisäänsä eikä puhettakaan, että koira voisi sellaisella nukkua. Toki pääsääntöisesti koirani eivät tarvitse ylimääräistä vaatetta nukkuessaan.

Savu asettui alustalle samantien ja vaikutti alkavan nukkumaan. Loimu asettui Savun viereen, eikä kumpikaan koira herättänyt minua yöllä. Yö oli siis varsin rauhallinen, sillä olin varautunut kaikenlaiseen kaiken varalta. Loimu ottaa paljon Savusta mallia ja toki retkeillessä taukomatto on sille jo tuttu juttu. Hämärtyvä ilta ja tavaroiden levittäminenkin lienevät jo aika selkeä vihje, että kotiin ei olla ihan heti lähdössä.

Tämän retkiyön perusteella Loimu on taidoiltaan valmis talviseikkailuihin, hangessa ja laavuissa nukkumisiin. Jos jotakin pitää molempien koirien kanssa harjoitella, niin takkien pukeminen. Mikä siinä onkin itselle niin hankalaa tehdä pukemisesta kiva juttu... Itse Propalttoot olivat erinomaiset. Takit olivat aamulla herätessä molemmilla koirilla päällä kuten pitääkin ja koirat olivat pysyneet mukavasti lämpiminä. Kaikilta ominaisuuksiltaan meidän käytössämme kotimainen Propalttoo peittoaa kaikki aiemmin kokeillut lämmikkeet.

Hyvin nukutun yön ja hitaan, heräilevää luontoa ihastelevan aamun jälkeen oli aika sanoa heipat Hevonkuuselle. Tulipa vain tarpeeseen yö metsässä. Hevonkuusessa olen vieraillut aiemmin vain päiväseltään, mutta yökohteeksi voin suositella yhtä lämpimästi. Noin hienoissa puitteissa luonnon rauhassa nukun mielelläni toistekin.