Elokuu

En taatusti ole ainoa, jonka mielestä kesä on mennyt vähän äkkiä! Heinäkuu oli viileämpi kuin vuosi sitten, tai sitten aika kultaa muistot ja muisti pettää. Rantakelejä oli kuitenkin vähän niukasti, eikä rantapiknikeillä lojuttu oikeastaan lainkaan. Vaikka kaikki korkealentoiset kesäsuunnitelmani eivät ottaneet toteutuakseen, on kesä ollut tosi antoisa ja kiva siitä huolimatta. Spontaanius viehättää eniten, joten viis suunnitelmista. Ollaan koko perhe nautittu hetkistä ja seikkailuista arjen ohella.

Juuri tänään, eli vihdoin elokuussa päästiin suppailemaan ajan kanssa. Loimu on käynyt suplaudalla alkukesästä kerran hiukan rannassa, mutta muutoin suppailukokemuksia on vain Savulla. Savun mielestä suppailu onkin kivaa, saa vain katsella maisemia ja olla kyydissä. Sillä olikin laudalle kova kiire, mikä kertoo suppailun olevan tosi kivaa; Savulla ei ole kovin moneen paikkaan kiire 😁

Loimukin hyppää rantavedessä laudalle ongelmitta, mutta se hyppää myös veteen alta aikayksikön. Loimu on siitä erikoinen koira, että se hyppää mitään pohtimatta järveen, eikä se edes ui rantaan takaisin. Mitä turhaan sellaista, sillä yhtä hyvin voi uida keskelle järveä. Loimu ui hyvillä mielin niin tyynellä kuin aallokossakin. Se ui suoraa matkaa pitkälle järvelle, välillä ympyrää ja käy se sentään rannalla huilaamassa toisinaan. 

Loimun silmissä suplauta onkin pääasiassa ponnistuslauta uimahyppyjä ja vedessä taitettavia seikkailuja varten. Supretkemme ei ajallisesti kohtuuttomia kestänytkään, sillä vaikka välillä saimme Loimun nostetuksi minun tai siskoni laudalle, ei Rakettikettu kauan malttanut. Ensi kesänä Loimun varustuksena on tästä viisastuneena varmastikin pelastusliivi. Ei varmasti ole myöskään huono idea pitää Loimu kytkettynä, jotta se ei lähde uimaan ihan kohtuuttoman kauas.

Alla jokunen kuva vesitunnelmista.

Malttamattomina olen odotellut mustikoita kesäkuusta alkaen. Nyt marjaa onkin metsät väärällään, eikä ole toivoakaan ehtiä keräämään kaikkea. Iltalenkeiltä ollaan tultu pikkuämpärit täynnä (en välitä perata 10litraa kerrallaan joten siksi pikkuämpäri) ja löydettiinpä toissailtana hyvät villivadelmapensaatkin. 

Joko on taas aika kullannut muistot, tai sitten hyttysiä on tänä kesänä enemmän kuin viime kesänä. Viime kesänä käytiin lastenkin kanssa mustikassa ilman mitään kummempia varusteluita. Nyt itikkaa on niin paljon, etteivät lapset viihdy enkä minä raaski heitä metsään väkisin raahata. Hyttyshatut eivät oikein pysy pienten päässä paikoillaan, sillä he tahtovat syödä mustikoita samalla. 

En ole itse aiemmin omistanut hyttyshattua, mutta nyt metsään ei ole mitään asiaa ilman sitä. Toivon näistä hyttysparvista olleen edes se hyöty, että pikkulinnuilla on tänä kesänä mahat täynnä. Koiria hyttyset eivät onneksi haittaa. Loimu ei välitä lainkaan ja Savunkin turkki on jo sen verran kasvanut ettei sitäkään häiritset.

Illat hämärtyvät jo sen verran aikaisin, että mitään yömyöhään mustikanpoimintaretkiä ei voi enää ilman otsalamppua tehdä. Toisaalta on kiva, että auringonlaskun voi kuvata aiemmin kuin puolilta öin. Vielä kun jaksaisi nousta aamulla ottamaan myös nousukuvia.

Molempien koirien ohjatut treenit loppuivat ja ollaan vähän kuin omillamme. Kimppatreenejä niin tokoon kuin rallytokoon on sovittuna mukavasti ja Loimulle on tiedossa pari yksäriäkin. Jatkamme ahkerasti omatoimisesti treenaamista ja käydään Savun kanssa nyt elokuussa vielä parissa kokeessa.

Lempeää loppukesää lukijoille!