Pitääkö koiraa komentaa?

Ensimmäiset koirani Vilkku ja Tuikku, nuo osaamiseni haastajat ja uuden oppimisen alkuun saattajat

Tervetuloa aiheen pariin. Otsikossa voisi olla komentaa sanan tilalla myös "kieltää" tai "torua". Teksi  on henkilökohtainen mielipiteeni, joka perustuu omiin kokemuksiini ja näkemyksiin. Käsitykseni koirista ja niiden kouluttamisesta on vuosien varrella muuttunut radikaalisti. Mitään kehitystä ei tapahdu, ellei itseään ja tapojaan koskaan kyseenalaista ja siten ryhdy opettelemaan uutta. Kouluttamisen ammattilainen en ole, vaan ihan tavallinen koiraharrastaja joka tykkää haastaa itseään ja pohdiskella asioita.

Jos merkitys on koiralle epäselvä, on aivoriihen paikka

Keskustelu koiran kieltämisestä junnaa mielestäni toisinaan vähän paikallaan mikä menee varmasti osin sen piikkiin etten aina itsekään ymmärrä mitä toinen kirjoittamalla yrittää selittää. Jos tämä teksti jättää epäselvyyksiä, niin kysymällä vältät väärinkäsitykset. Eri mieltä saa ilman muuta olla, tuskin on olemassakaan asiaa josta kaikki olisivat samaa mieltä.

Pidin vuosia sitten sanaa "ei" (tai muuta kieltämistä) ehdottoman tärkeänä opettaa koiralle, joskaan en sitä virallisten määritelmien mukaan osannut kouluttaa enkä ole myöskään muiden nähnyt näin tekevän. Ei takerruta liikaa sanaan  "ei". Vihje voi olla yhtä hyvin "kukkapurkki" mutta jos merkitys on koiralle epäselvä tai tuo mieleen jotakin ikävää, on aivoriihen paikka. 

Mielestäni olennaista ei ole se sana, millä koiraa kielletään tai komennetaan. Olennaista on se, tarvitseeko  koiraa kieltää tai komentaa ja jos niin, miksi? Yritin pureutua aiheeseen ymmärrettävästi ja tiiviisti, mutta kyllähän tämä teksti levisi melkoisesti enkä ymmärrettävyydestäkään mene enää takuuseen. Siispä vielä kerran; kysy, jos tässä on jotakin epäselvää.

Ihmisen näkökulmasta "ei" tai muu vastaava kielto on simppeli; se tarkoittaa useimmiten sitä että lopeta mitä ikinä teetkin. Käytännössä se voi koiran näkökulmasta tarkoittaa huomion kiinnittämistä ohjaajaan, tavaran pudottamista suustaan, jähmettymistä niille sijoilleen tai jotain muuta. Ja mitä jos koira ei tottelekaan tai käyttäydy kuten haluamme? Ohjaaja korottaa kenties ääntä tai käyttäytyy muuten koiran näkökulmasta uhkaavasti. Sillä miten jonkin vihjeen koiralle opetamme, on merkitystä mitä tunteita sanallinen vihje nostaa koirassa pintaan. Jos kielto iskostetaan koiralle henkisen tai fyysisen paineen ja epämukavuuden kautta, se voi näennäisesti alkaa reagoimaan vihjeeseen kuten haluamme. Se ei kuitenkaan samassa yhteydessä välttämättä opi omaehtoisesti jättämään kissaa rauhaan, lopettamaan haistelua treeneissä tai olemaan varastamatta ruokaa. Päästään siihen pisteeseen, että ohjaajan läsnäollessa koira saattaa vältellä asioita joista sitä kiellettäisiin.

En sano, että kaikki mukiloisivat koiransa kiellon yhteydessä, koska näin ei varmasti ole. Mutta kun halutaan kontrolloida koiraa ja perinteisesti "viedä asiat loppuun", on suuri riski etteivät toimintatavat lopulta kestäkään päivänvaloa. Olen kirjoittanut aiemmin tekstin Opettele eroon väkivallasta ja ryhdy kouluttamaan koiraasi 3/2021 joten  pyrin pitäytymään tässä yhteydessä enemmän kieltojen/komentamisen tarpeellisuudessa tai tarpeettomuudessa.

Kirjaan tähän joitakin konkreettisia ja kohtuullisen yleisiä esimerkkejä ja saamiani ohjeita.

Koira haistelee treeneissä vaikka ei pitäisi; ehkä korotetaan ääntä ja polkaistaan maata tai jos koira on hihnassa sitä nykäistään ja kielletään. Poistaako tämä haistelun tarpeen? Lisääkö komentaminen koiran motivaatiota työskennellä ohjaajan kanssa? 

Koira tekee treeneissä väärän tehtävän tai suorittaa annetun tehtävän väärin; kielteisiä reagointitapoja tähän on monia, mutta yleisin lienee jokin vihje josta koira tietää tehneensä väärin. Auttaako tämä koiraa onnistumaan? Riippuu paljon koirakosta ja siitä, mitä virhesignaaliin on ladattu. Jos vihjeen merkitys on koiralle aidosti vihje yrittää uudestaan, koira voi onnistua. Mikäli koira ei kuitenkaan onnistu tehtävässä, on syytä pohtia onko tehtävä tai jokin olosuhteissa sittenkin liian vaikea? 

Koira varastaa tai yrittää varastaa ruokaa; hihnasta nykäistään, jos koira sattuu olemaan kytkettynä. Tai koiraa ojennetaan muuten, niskasta tarttumalla tai kuonolle koputtamalla. 

Esimerkkejä voisi kertoa vaikka miten paljon. Eivätkä nämä ole mitään omia keksintöjäni. Varmasti joku lukijakin on nähnyt koiran kyseenalaista kohtelua, useimmiten siksi että ihminen turhautuu. Emmehän me  hyvissä fiiliksissä kenellekään raivoa? Hihnasta nyppäisyä olen aikanaan tehnyt itsekin, enkä ole siitä järin ylpeä. Toisinaan edelleen kuulee ohjeena, että kun koiraa rankaisee kerran kunnolla, se lakkaa varastamasta pöydiltä tai käsistä ruokaa. Mikäli jonkun "kouluttaja" kertoo asiat näin, vie ihmeessä rahasi muualle.

Ennakointia sanoisin kaiken perustaksi

Arkeni vuosia sitten koirien kanssa oli suhteellisen raskasta ja epätoimivaa - ilman että tajusin sitä itse silloin. Uusien toimintatapojen oppimisessa meni aikansa, mutta onneksi ajauduin aiheen pariin. Jatkuvan ojentamisen ja nillittämisen sijaan opettelin koirankoulutuksen perusteita ja ennakoimista.

Ennakointia sanoisinkin tässä yhteydessä kaiken perustaksi. Kun koiraa ei viedä liian vaikeisiin tilanteisiin eikä muutoinkaan kokeilla "katsotaan mitä tapahtuu" tyylillä joka asiaa, kontrollin tarve vähenee luonnostaan. Ainakin itselläni. Tänä päivänä koirani tietävät mitä niiltä odotetaan ja ne useimmiten käyttäytyvät siten koska se on kannattavaa. Jos ne käyttäytyvät jotenkin muutoin mikä ei ole mieleeni, en reagoi asiaan mitenkään. Otan sen informaationa vastaan; oliko jokin asia liian vaikea vai eikö koira olekaan vielä ymmärtänyt mitä tässä pitäisi tehdä? 

Kansankielisesti koiran kiukuttelu, mielenosoitus, perseily ja mitä näitä nyt on, ei ole mitään edellä mainittua. Koirille asiat ovat asioita, ne tekevät kuten parhaaksi kokevat. Koirilla on tarve pureskella, haukkua, kulkea eri askellajeissa, tutkia ympäristöään, haistella jne. Se, että kiellämme jotain, ei poista tarvetta taustalla. Koira voi olla myös turhautunut tai stressaantunut, jonka vuoksi se käyttäytyy toisin kuin toivomme.

Savun kohdalla olen pähkäillyt niin haistelun, kuin kaiken haukkumisen kanssa. Vielä vuosi sitten näytimme treeneissä täysiltä idiooteilta, sillä koirani haukkui kaikelle ja kaikille ja treenivuorollaan jäi helposti kiinni hajuihin. Enkä itse tehnyt asialle silloin mitään, kun en vielä tiennyt mitä tekisin. Sen tiesin, että koiraani en riuhtoisi tai muutoin komentaisi, sillä se vain pahentaisi tilannetta. Savun haukkumisesta olen kirjoittanut postauksen Saako koira haukkua 5/2021 ja toisen otannan arkisemmasta aiheesta Remmirähjän omistaja 5/2022. Voit siis syventyä Savun haasteisiin halutessasi enemmän ja todeta, ettei se pennusta asti mikään automaattikoira ole ollut vaikka arki sen kanssa onkin nykyään helppoa.

Nykyisellään Savu tietää, mikä treeneissä on kannattavaa ja mitä siltä odotetaan. Sen lisäksi että Savu haisteli maata helpottaakseen oloaan (sitä jännitti ympäristö jne) se myös tykkää haistella. Savulla onkin nykyään nuuskumatto tauolla ja ennen treenejä käymme reippaan ravilenkin sijaan rauhallisen kävelyn jossa Savu saa haistella niin paljon kuin haluaa. Kun tämän lisäksi olen satsannut palkkioiden laatuun ja haluamani käyttäytymisen tiheään vahvistamiseen, on treenien ja tauon ero Savulle nykyään selkeämpi. Positiivinen vahvistaminen siis toimii, mutta se vaatii toimivan vahvisteen - tässä onkin ollut itsellä opeteltavaa ja aiheesta löytyy teksti otsikolla Ruokapalkan laadun merkitys 8/2021.

Kun luovuin jatkuvasta kontrollin tarpeesta, turhista säännöistä ja koirieni kieltämisestä, pääsin arkeani muuttavien oivallusten pariin. Pelisilmäni kehittyi pikkuhiljaa ennakoinnin suhteen ja ehdin antamaan koiralleni toisen tehtävän ennen kuin se ehti tehdä mitään ei toivottua. Opin myös relaamaan virheiden suhteen; koira ei loukkaa minua henkilökohtaisesti, vaikka se ei toimikaan kuten haluan.

Kun opin (ja opettelen edelleen) kouluttamaan koiriani ja vahvistamaan niille haluamiani taitoja, ei minulla ole enää tarvetta kieltää niitä. Savu ja Loimu eivät kumpikaan osaa mitään kieltosanaa eikä niillä ole minkään vihjeen takana tehtävää "lopeta heti paikalla". Enkä aio tuohon vanhaan malliini enää palatakaan, koska nykyinen tapani toimii meillä paljon paremmin. Lisäksi tykkään haastaa itseäni, joten koen arkitaitojen sujuviksi kouluttamisen kivana juttuna vaikka välillä kaikki ei onnistukaan.

Pyrin pitämään koirieni luoksetulon ja myös lähellä pysymisen niin vahvana, että koirat tulevat kutsusta luokseni ennen kuin päätyvät mihinkään ei toivottuun tilanteeseen - vaikkapa aidalle haukkumaan ohikulkijoita. Savulle olen opettanut ruuasta luopumisen siinä määrin vahvaksi, että se ei lähtökohtaisesti syö maasta mitään ja jos ehtiikin apajille, se tulee silti kutsumalla luo. Loimun kanssa tavoite on sama, mutta junnukoiran kanssa tähän on vielä matkaa. Ja toki jos näen että maassa on jotain mihin koirani voisivat potentiaalisesti tarttua, en tietenkään kävelytä niitä kohteelle jossa ne todennäköisesti minun näkökulmastani epäonnistuvat. Koirat kuitenkin useimmiten kokevat vaikka raadon syömisen varsin kannattavana, viis siitä mitä mieltä ohjaaja oli.

Toisenlaisiin tilanteisiin olen vahvistanut molemmille koirille istumista ja makaamista. Esimerkiksi kahvilassa tai muualla asioidessa on käytännöllistä, että Savu osaa odottaa makuulla. Sen ympäristön jännittämistä on myös helpottanut, että sillä on jokin selkeä tehtävä mihin keskittyä. Ja kun tehtävän suorittamisesta välillä koiraa kehuu, Savu vain tsemppaa vaikka joku kävelisi sen ohi.

Retkeilemme paljon, joten olen panostanut myös molempien koirien retkitaitoihin. Molempien täytyy malttaa odottaa joko puruluiden kanssa tai ilman, kun lapset syövät eväitä. Tällä hetkellä Loimukin on jo niin hyvällä mallilla, ettei se enää tavoittele ruokaa lasten käsistä ja jättää melko hyvin eväsrasiatkin rauhaan. Toki sitä palkitsen vielä ahkerasti hyvistä valinnoista, Savu on samaisen työn tuloksena jo varsinainen automaatio retkillä. Omalla väellä retkeillessä tykkään, että kaikki voivat olla rennosti ja huoletta, hyvillä mielin yhteisillä menoilla. Yleisillä paikoilla joissa on muitakin retkeilijöitä, kytken koirat suosiolla hieman kauemmas syömään omia eväitään. Omista virhearvioista oppineena, lapsilla oli jonkin aikaa varaeväät mukana jos kävi niin että Loimu ehti nielaista jonkun eväät 😂

Loimun toistaiseksi vahvin taito on istuminen, jota olen vahvistanut niin eväsretkillä kuin ihan kotonakin. Loimu on ahne, joten harjoittelimme alkuvaiheessa usein ruuasta luopumista. Nykyisellään 2-vuotias Pipa voi ruokkia Loimua ilman, että Loimu hyppii tai yrittää varastaa ruokaa.  Alkuvaiheessa palkitsin Loimua tiheästi istumisesta ja hyvin nopeasti se oivalsi nimenomaan istua eikä hyppinyt enää vasten. Nykyisellään minun ei tarvitse puuttua kaksikon ruokintatuokioon, vaan voin vain katsella sivusta. 

Tarkennan Loimun istumista heti sen verran, että ei se suinkaan kaiken päivää istu saati pysy muutenkaan kauaa paikallaan. Mutta tietyissä odottelu ja malttitilanteissa sen on ollut helpompi oivaltaa odottaminen kun sillän tehtävä istuminen josta saa vaihtelevin ajoin välipalkkioita.

Nämä esimerkit omasta arjesta tulivat ensimmäisinä mieleen. Vastaavissa tilanteissa olisin vuosia sitten toiminut hyvin erilailla ja jos en tahallaan niin vahingossa ajanut koirani virheeseen. Ja avoimesti myönnettäköön, että silloin myös kerroin koirilleni että ne tekivät väärin.

Muistilista

Ennakoinnin tärkeys; älä odota tilanteita tapahtuvaksi vaan toimi ennen esim. kytke koira jos tuntuu, ettei se tänään olekaan lenkillä kuulolla siten että sitä voisi pitää vapaana.

Treenitilanteet; varmista koiran onnistuminen huomioiden ympäristön haastavuus tehtävän vaativuuteen. 

Siedä epätäydellisyyttä ja relaa vähän; jos et joskus jaksa sosialisoida koirasi kanssa ja kaikki ärsyttää, mene sieltä mistä on helpointa ja tarjoa koiralle tekemistä vaikka ruuan parissa - meillä rustoluut ovat tässä toimivia silloin kun arki ei anna myöten touhuta koirien kanssa.

Harjoittele tunnistamaan koirasi onnistuminen tai edes sinne päin onnistuminen ja vahvista sitä. 

Ole armollinen koiran lisäksi myös itsellesi; kaikki tekevät joskus virhearvioita, yliylyöntejä, väsyneenä ja turhautuneena huonoja ratkaisuja. Otetaan niistä opiksi ja toimitaan huomenna paremmin.

Kannattaa muistaa, että koirat eivät valintoja tehdessään pohdiskele oikeaa ja väärää. Koirat tekevät asioita jotka tyydyttävät niiden tarpeet tai käyttäytyvät siten miten kokevat tilanteesta parhaiten selviävänsä. Voit ottaa koiran käyttäytymisen informaationa vastaan ja muokata omaa toimintaasi. Emme voi muuttaa muita, edes koiraa, ellemme muutu ensin itse. 

Niin mälsää kuin se onkin, kaikki eivät käyttäydy tai tule käyttäytymään kuten haluaisin. Kun tämän hyväksyy, sietää vähän epämukavuutta ja katsoo silloin tällöin sormiensa läpi, on arki huomattavasti rennompaa ja stressi vähäisempää. Maailma ei siihen kaadu, että koirat joskus haukkuvat enemmän, nappaavat pöydältä jotain luvatonta syötävää tai hyppivät vieraita vasten. Kehitystarpeisista tilanteista otetaan opiksi ja harjoitellaan tai kierretään asia. Jos tuntuu että koiran vastenhyppääminen ei ota harjoittelulla loppuakseen, tarvitseeko koiran mennä vieraita vastaan elleivät he ole koiraihmisiä?  

Jokainen saa tietysti tehdä arjestaan koiran kanssa sellaista kuin haluaa. Mikäpä minä olen siihen mitään sanomaan. Mutta omia tottumuksiaan on joskus hyvä vähän kyseenalaistaa. Ilman kyseenalaistamista toimisin varmasti edelleen samoin kuin kymmenen vuotta sitten ja se ei ollut erityisen kivaa se nyt kun tietää paremmasta 😂

Kantapään kautta oppiminen on ollut kovin hidasta ja toivonkin että muut oppisivat helpomman kautta. Lyhyesti ja ytimekkäästi, koen itse helpommaksi kertoa koirilleni mitä haluan ja vahvistaa niille sitä, sen sijaan että alleviivaisin koirieni epäonnistumisia ja väärintekemisiä. Ja jos koirat eivät vielä osaa toimia kuten haluan, niin ei se mitään. Minä opin kyllä ja sitä myötä koiranikin oppivat. Ja kun pääsen tavoitteeseeni ja niiden taidot riittävät minulle, ei minua kiinnosta, mitä mieltä muut niiden taidoista ovat. Mahdollisista koulutusmokista kärsin kuitenkin vain minä itse, koska minähän sen arkeni koirieni kanssa jaan.

Olen aika varma, että vuosien päästä ajattelen asiaa taas hiukan eri vinkkelistä. Ainakin toivon oppivani edelleen uutta. Nyt kun on innostunut ja koukuttunut kaiken harjoittelemiseen ja itsensä kehittämiseen, löytää sitä uutta opittavaakin joka paikasta. 

Oivaltavia onnistumisen ja harjoittelun hetkiä jokaiselle!