Loimu on tänään tasan puolivuotias, joten ajattelin taas koostaa junnukoiralta kattavat kuulumiset. Hyvin tiivistetysti, Loimu on kyllä just semmoinen koira mitä arkeemme toivoin. Tämä ei tarkoita sitä että se tekisi kaikki asiat aina kuten haluan tai että se ylipäänsä olisi fiksu ja filmaattinen automaattikoira 😂 Ei sentään, Loimu on peloton ja uhkarohkea vauhtiviikari, joka lähtee kaikkeen sata lasissa mukaan. Siis ihan kaikkeen, ei ole niin kovin väliä onko kyseessä lasten autoleikit, perunoiden istutus vai tokotreenit. Loimulle kaikki kelpaa.
Toistaiseksi en ole Loimua mitannut, mutta puntari näytti painoksi noin 8kg. Islanninlammaskoira nartuksi kaiketi ihan normaalin kokoinen puolivuotias, mutta isoihin koiriin tottuneelle Loimu on kyllä tosi pieni koira 😅 Vaan onpahan kompakti nelijalkainen kokonaisuus huomioon ottaen. Loimu on kokonsa puolesta helppo ottaa kaikkialle mukaan, mikä onkin käytännöllistä. Jos lähdemme koko perheenä kesälomareissuun, on aika olennaista että koirat mahtuvat autoon ilman ongelmia.
Loimu innostuu kaikesta valtavasti ja on vielä pelottomampi kuin pienempänä. Siinä mielessä Loimu on melko tarkasti vahdittava, sillä kun se näkee jotain sen sinkoaa rakettina paikalle. Sitä kiinnostaa kaikki kärpäsistä autoihin ja toisiin koiriin tai soliseviin puroihin. Lenkillä Loimu rohkeasti loikkasikin Savun perässä ojan yli. Pennun hyppy jäi kuitenkin vajaaksi ja Loimu päätyi sukeltamaan. Loimuhan ei tästä mitään tuumannut, ravisteli vain ja jatkoi matkaansa. Ei takuulla mene kauan, kun hyppyvoima riittää ja pentu ylittää ojan kuivana.
Pari viikkoa sitten Loimu oppi ihan ykskaks sisäsiistiksi. Päivisin Loimu on aika hyvin pidätellyt ulos asti, mutta ihan säännöllisesti joka yö se vähintään pissasi sisälle. Usein myös kakkasi. Nyt yöllä sisälle kakkailu on kuitenkin loppunut, vaikka en käyttäisikään Loimua iltapissalla enää klo 23 tai heräisi käyttämään sitä aamulla ulkona klo 05. Satunnaisia pissavahinkoja on tullut pari, kun Loimu ei ole päässyt ajoissa ulos. Sisäsiisteyden myötä Loimu on vapaampi kulkemaan talossa, kun ei tarvitse enää tuskailla matoille pissailusta - saatiin ylipäänsä matot lattiaan.
Vilkas Loimu tarvitsee harjoitusta kaikista eniten paikallaan olemisessa ja rauhallisessa mielentilassa. Uudet paikat ja hälinä kiihdyttävät Loimua ja sillä menee toisinaan aika kauan asettua. Olenkin harjoitellut sen kanssa olemista myös kotona; pentu hihnaan ja itselle kuppi kahvia. Kotona Loimu asettuukin tosi nopeasti ja saattaa nukahtaakin. Tavoitteenani on opettaa kahvikupista ja kännykän selaamisesta vihje lepäämiselle. Harvemmin koiralle on mitään erityisen toiminnallista tiedossa, jos omistaja juo kahvia tai selaa kännykkäänsä.
Olohuoneessa jokusen tempun Loimu jo osaakin, mutta ulkona kaikki muu kiinnostaa enemmän. Olemmekin alkaneet todenteolla harjoitella sitoutumista ja kontaktipelejä. Koiralle on vaikea opettaa edes mitään yksinkertaista asiaa, mikäli koira ei ole sitoutunut tilanteeseen. Tokoeskarin kouluttajalta olemme saaneet tähän hyviä vinkkejä ja saaneet onnistuneita settejä sitoutumista.
Varusteet eivät vieläkään ole Loimun mieleen, joskin panta häiritsee sen puuhia vähemmän kuin valjaat. Pantaan ja valjaisiin tarttumista on treenattu paljon, samoin hihnan irrotusta ja kytkemistä. Nämä kaikki sujuvat jo vallan kivasti, muta varusteiden riisuminen ja pukeminen on Loimusta edelleen kamalaa. Jatkamme harjoituksia aiheen tiimoilta.
Kynsienleikkaaminen sujuu nykyisellään kivasti. Otin taktiikan että leikkaan joka aamu kynnen tai pari jos sujuu. Jos Loimu rimpuilee pahasti, pidetään pieni tauko. Ei Loimu nyt riemusta hyppien kynsileikkurien luo tule, mutta tulee kuitenkin. Yksi naps ja sitten Loimu pääsee syömään aamuruokansa. Ruokakuppia tuijottaessaan Loimu pysyy niin maltillisesti paikallaan, että myös mutkalle kasvaneiden tuplakannusten leikkaaminen on onnistunut.
Lasten kanssa Loimu tulee jo tosi mainiosti juttuun. Mitä nyt silloin tällöin Loimu meinaa suolistaa jonkun sille kuulumattoman pehmolelun tai nappaa ohi mennessään pikkuauton suuhunsa, mutta muuten. Loimu malttaa hyvin kärsivällisesti odottaa, että Pipa valitsee sille yksi kerrallaan nappuloita. Ihan muutaman harjoituskerran jälkeen Loimu on alkanut tarjoamaan istumista ja makaamista Pipan järjestellessä nappuloita. Kaksivuotiaan pikkutytön mielestä Loimu onkin jo tosi tottelevainen 😏
Aika on kulunut nopeasti ja pentuarki luontevasti. Kuten aina kaikessa, sitä pohtii onko tehnyt asiat oikein ja kaikkea tarpeeksi. Toivottavasti. Onneksi mahdollisia virheitä ja puutteita voi korjata harjoittelemalla lisää ja paremmin. Oppia ikä kaikki, islanninlammaskoira oli rotuvalintana täysi kymppi ja Loimu ihan täydellinen pentu meille 💛
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)