Raha on olennainen osa koiran hankintaa, sillä mikään koira ei ole ilmainen. Viime vuosikymmenen aikana koirien hinnat ovat nousseet merkittävästi. Vertailuna voisi mainita, että ensimmäinen oma koirani kymmenen vuotta sitten maksoi 150€ ja vastaavan summa koiranpentuja oli myynnissä siellä ja täällä. Lisätietona, koira oli toki sekarotuinen. Usein sekarotuisten koirien hankkimista perustellaankin sillä, että se on rotukoiraa edullisempi eikä tarkoituksena ole harrastaa näyttelyitä.
Tänä päivänä paperittoman ja paperillisen koiran hintaero on niin pieni, että kannattaa ehdottomasti ostaa samantien rotukoira vastuulliselta kasvattajalta - sekarotuisten vastuullisia kasvattajia on todella harvassa. Olen aiemmin kirjoittanut tekstin Millainen on hyvä kasvattaja 10/2019 joten en tässä tekstissä pureudu siihen aiheeseen vaan pitäydyn hintanäkökulmassa. Tiedän hyvin, että sekarotuisen ja rotukoiran välillä on vielä jonkinlainen hintaero ja että eri rodut pyörivät eri hintaluokissa ja vielä senkin, että saman rodun sisällä kasvattajien asettamat hinnat voivat poiketa toisistaan merkittävästi. Pitäydytään kuitenkin asian ytimessä; kannattaako pennusta maksaa rodusta ja taustasta riippumatta?
Nykypäivänä koira maksaa useammin yli kuin alle tonnin. Se on lähtökohtaisesti kohtuullisen suuri summa, jolloin olisi hyvä olla perillä siitä, mitä on ostamassa. Olisi perin erikoista sijoittaa tuhat euroa ostokohteeseen josta ei tiedä mitään ja josta ei lopulta haluakaan huolehtia. Siispä ostoaikeissa oleva koirakuumeinen, ota selvää asioista ja mieti mitä sinulla on koiralle tarjota. Siinä missä sohva on usean asunnon vakiovaruste, koira ei sitä ole. Olipa koiran rotuperimä mitä hyvänsä, koira on silti koira, jonka lajityypillisiin tarpeisiin on vastattava. Ostohinnan jälkeen rahaa kuluu vähintään koiran ruokaan ja eläinlääkäriin. Tämän lisäksi koiraan tulee sitoutua, jopa yli kymmeneksi vuodeksi.
Myyjän kannalta etenkin sekarotuisten korkeampia hintoja voisi perustella sillä, että korkea hinta vähentää hutiostajia. Näin ei valitettavasti ole, sillä korkea tai matala tulotaso ei kerro ihmisten perehtymisen tai sitoutumisen tasosta koiraa kohtaan. Rahaa voi olla, mutta mielenkiintoa koiran kouluttamiseen tai edes perehtymiseen siitä mikä eläin koira on, ei välttämättä ole. Toisaalta taas ihminen voi olla hyvinkin motivoitunut perehtymään koiranpitoon, vaikka taskussa ei koko ajan seteleitä olisikaan. Koiran ei kuitenkaan tulisi olla hetken mielijohteen hankinta, vaan harkittu päätös. Ja siinä ohella rotua ja kasvattajaa selvittäessä, ehtii kyllä säästää hankintasumman.
Mielestäni jokainen koira on rahan arvoinen, mutta sillä on väliä millaista kasvatustyötä rahoitetaan. Kaupallisessa mielessähän koiranpentu on tuote, josta ostaja maksaa ja myyjä saa rahaa. Kysynnän ja tarjonnan laki sanelee etenkin sen, millaisia pentuja tehdään virallisten papereiden ulkopuolella. Siinä missä hyviä koirankasvattajia on harvassa, on pentutehtailijoita niin rotukoirien kuin sekarotuistenkin parissa. Olen aikanaan saanut perusteluksi hankkia rotukoira siksi että "se on helppoa". Toki rotukoirista tieto on kohtuullisen helposti saatavilla, suosittelen pennunostajaa tutustumaan Koiranet jalostustietojärjestelmään. Valitettavasti tuoltakaan ei aivan kaikkia terveysasioita löydy, mutta alkuun pääsee mainiosti.
Rahanäkökulmasta kannattaa selvittää, saatko rahoillesi vastinetta. Alla joitain kysymyksiä, joita kannattaa pohtia.
- Onko pentueen molemmat vanhemmat tiedossa? (tämä etenkin jos pentue on sekarotuinen)
- Onko kyseisiä koiria terveystutkittu? (myös sekarotuisia voidaan tutkia ja etenkin nykyisellä hintatasolla ne tulisi tutkia ennen astutusta. Useilla rotukoirilla on erilaisia painotuksia tutkimuksiin, hieman rodusta riippuen voit kysellä polvi- ja silmätarkkeja tai luustokuvia. Mikäli näitä ei ole, kannattaa etsiä jokin muu yhdistelmä.)
- Onko kyseessä rotukoira, jolla ei ole papereita? (jos näin on, kyseessä on poikkeuksetta jotakin hämärää ja rahat kannattaa sijoittaa muualle)
Riippumatta siitä, minkä rotuista tai rodutonta koiraa olet ostamassa, sinulla on oikeus saada kysymyksiin vastauksia. Mikäli myyjällä ei vastauksia ole tai vastauksissa on jotakin epäilyttävää, on paras pitää rahat itsellään. Mikäli samalla myyjällä on usein pentueita myynnissä, terveystulokset ovat puutteellisia, koirat paperittomia tai olot muutoin kyseenalaiset, olisi hälytyskellojen syytä soida. Yksittäisen koiranpennun ostaminen hämäristä puitteista ei ole pelastamista, vaan kyseenalaisen toiminnan kannattamista.
Koira saa ja sen kuuluukin maksaa. Sillä on kuitenkin väliä, maksatko saman summan jostain sattumankaupan pennusta perävalotakuulla, vai vastuullisen ja harkitun yhdistelmän asianmukaisesti hoidetusta pennusta.
Malttia on valttia.
Lisäys 6.10 / Otsikon kysymykseen minulla ei varsinaisesti ole vastausta. Joskus ajattelin että 500€ olisi maksimihinta mistä tahansa koirasta, nykyään pidän sitä miniminä pennusta. Hintalapun sijaan minua kiinnostaa enemmän kyseinen yhdistelmä, koirayksilö ja kasvattajan/myyjän motiivit. Toivon ihmisten harkitsevan koiranostoa tarkemmin kuin yleensä on tapaan ja toisaalta myös myyjää selvittämään tarkemmin kenelle on koiraa myymässä. Raha kun ei ole tae siitä että pentu olisi vastuulliselta kasvattajalta tai että ostaja olisi riittävän valveutunut koiranomistajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)