Reippaat retkeilijät kulkupeleillään. Lintuharjulla kulkee näppärästi myös pyörillä.
Pitkästä aikaa päiväretkeilyä, kun spontaanisti suuntasimme maanantai aamuna Lintuharjulle. Polkua ja uraa menee seudulla mukavan paljon, mutta Pirkan uran lisäksi merkittyjä reittejä ei ole. Uuden kulkijan kannattaa suunnata seudulle jonkinlaisen maastokartan ja kartanlukutaidon kanssa. Minulle seutu on tuttua, olenhan tuolla lenkkeillyt jo monta vuotta.
Lintuharjulla on ollut myös laavu, mutta se on harmillisesti jo kahteen kertaan poltettu. En tiedä, mutta luulisin että kolmatta laavua ei kukaan enää viitsi paikalle tehdä. Jonkinlainen tulisija laavun paikalta kuitenkin löytyy, mutta polttopuut kannattaa tuoda itse. Laavulle asti pääsee ajamaan autolla, me tosin parkkeerasimme vähän muualle.
Lintuharju on nimensä mukaisesti harjualuetta; kaunista mäntykangasta ja paljon siirtolohkareita. Alueella ei etenkään hyvällä kelillä pääse liikkumaan ihan yksistään ja mekin kohtasimme muutamia marjastajia, juoksijoita, pyöräilijän ja koiran ulkoiluttajia. Vaikka monet lenkittävät koiriaan tuolla irti (minäkin), ikäviltä kohtaamisilta on vältytty. Reiteillä on hyvä näkyvyys, joten koiran ehtii kyllä kytkeä näköhavainnon vastaantulijasta saatuaan.
Vapaana ollessaan Savu ei kulje juuri hihnanmittaa kauempana, jos olemme omalla väellä liikenteessä. Se kulkee pääasiassa aivan rattaiden vieressä, jossa Pipa istuu. Tai sitten se jolkottaa potkupyöräilevän Papun rinnalla. Alla olevassa kuvassa se etsii heittämiäni nameja.
Reippailimme eilen Lintuharjun maastoissa noin nelisen kilometriä. Sen matkan esikoinen jaksoi potkutella sopuisasti. Eväät söimme poltetun laavun vieressä. Muutamia tatteja löysimme, sekä pienen rasiallisen mustikoita. Enemmänkin syötäviä sieniä olisi varmasti ollut, mutta en vielä tunnista niitä kovin hyvin. Puolukka oli vielä raakaa, jokunen havainto mainitakseni.
Seuraavalle retkelle minun on pakattava huolellisemmin ja panostettava säänmukaiseen varusteluun. Sää olikin paljon kylmempi kuin kuvittelin ja tuuli oli paikoin aika hyytävä. Lapset pukeutuivat paksummin kuin minä, mutta molemmat palelivat silti vähän. Itse olisi kaivannut sekä pipoa että hanskoja. Taukopaikalla tajusin jättäneeni omat eväät kotiin. Sentään Savu tarkeni ja söi itsensä kylläiseksi 😅Kaikkinensa kuitenkin kiva retki ja tuonne pitää suunnata useamminkin. Mikä siinä onkaan, että aivan lähellä olevien reittien ohi tulee kuljettua vain autolla?
Viikonlopuksi suuntaan kahdestaan Savun kanssa Jämijärvelle tokoleirin merkeissä. Majoitun teltassa, joten tulee hoidettua sekä treenit että retkitunnelma samalla kertaa. En ole koskaan käynyt Savun kanssa leirillä, joten vähän jännittää, mutta odotan koulutuksia myös todella innolla. Uskon koulutuspäivien olevan antoisia ja pieni paussi pikkulapsiarjesta rakkaan harrastukseni parissa tulee tarpeeseen - varmasti Savulle myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)