Postaus on täynnä maaliskuisia kuvia; vähän jokaisesta kelistä. Tämän vuoden päiväretket ovat lähteneet mukavasti käyntiin, suunnilleen kerran viikossa ollaan poistuttu vähän kauemmaksi ulkoilemaan. Tällä erää on käyty myös vähän "urbaanimmissa metsissä" retkillä, kuten Kintulammilla ja Vehoniemen maastoissa. Seuraavaksi retkikohteeksi valikoituu kyllä joku syrjäisempi kohde, joka löytyisi vähän lähempää.
Yhtenä päivänä kävelimme esikoisen kanssa lähilaavulle - ja todettiin perillä että eväät jäivätkin keittiön pöydälle. Onneksi retki ilman eväitäkin on hyvä retki, joskin saimme taivaan täydeltä lunta ja rakeita tuona päivänä. Papu on kuitenkin ihan linssilude ja tykkää itsekin päättää, mistä kuva otetaan. Useimmiten hänkin haluaa kuvata koiraa, liekö altistunut koiran kuvaamiselle liikaa.
Yllä oleva kuva on otettu tuolla oman väen laavureissulla. Kolmevuotiaan lapsen kanssa sillä on väliä, miten ja millaiset ohjeet annetaan. "Matki Savua" on yleensä, kuten tuolloinkin, toimivin ja selkein vaihtoehto. Odotan jo innolla että lapset hieman kasvavat ja Savu oppii muutaman tempun; päästään toteuttamaan vähän spesiaalimpia yhteiskuvia hyvällä fiiliksellä.
Keittiössä olemme treenanneet ahkerasti paitsi temppuja, myös tokon kaukoja ja rallytokon oikean puolen perusasentoa, jumppaamista unohtamatta. Perustamani temppurinki on lähtenyt kivasti pyörimään ja itsekin olen saanut uusia temppuideoita - sekä motivaatiota kouluttaa temppuja. Savu on viime aikoina alkanut yleistää leukakosketuksen vähän kaikkialle, sekä ristimään tassunsa. En kyllä väsy hokemasta tätä, mutta uusien temppujen opettaminen on ihan superkivaa! Siinä oppii itse samalla kouluttamista ja useita temppuja voi hyödyntää lajitreenien tukitaitona.
Tukitaitoijen kautta päästäänkin meidän eilisiin rallytokotreeneihin. Ostin meille yhden kerran Koirakoutsille Kristan rallytokovalkkuun ja käytiin sitten eilisiltana Savun kanssa ensimmäistä kertaa yli kolmeen vuoteen ohjatuissa ryhmätreeneissä. Ihan putkeen ei meidän treenit menneet, sillä ympäristö oli oudokseltaan meille molemmille vähän liikaa. Lisäksi itseäni jännitti, en ollut ihan varma mihin halliin olimme menossa ja heti treenin aluksi palkkasin Savua lelulla. Savu pettyi pahan päiväisesti narupalloon, koska oli odottanut meheviä possunsydämiä.
Oikeasti kokonaisuus meni hyvin ja nyt vaan hakeudutaan uudestaankin ryhmätreeneihin. Kokeita ajatellen erinomaista treeniä meille molemmille. Varsinaiset liikkeet hion kotopuolessa, mutta häiriötreeniä on hankala järjestää itsenäisesti. Saimmekin Kristalta hyviä vinkkejä meidän rallypulmiin. Kirjoittelen näistä myöhemmin videon kera.
Tunnilla tehtiin mm. koiran ympäri kiertämisiä koiran ollessa eri asennoissa, ohjaajan ympäri kiertämistä ja siitä asennon vaihtoja, sekä pyörähdyksestä johonkin asentoon käskemistä (tiedän näiden olevan vähän hankalia hahmottaa näin, mutta ovat ensisijaisesti muistiinpanoja itselleni). Lopuksi otettiin vielä hyppyä, joka sekin on meille hieman haasteellinen; Savu kyllä hyppää, mutta saattaa sen jälkeen vähän pinkaista omille teilleen. Ensimmäisen hypyn jälkeen Savu menikin vähän haistelemaan mattoa, mutta toisella kerralla palasi seuruuasemiin.
Maanantaina kävelimme Savun kanssa viemään Papun kerhoonsa ja jatkoimme matkaa läheiselle parkkikselle. Teimme asennepainotuksella lyhyet tokotreenit, jotka videoin. Minulla on ollut pieni mututuntuma siitä, että Savun seuraaminen ei ole viime aikoina ollut ihan parasta ja video vahvisti epäilykseni. Treeneissä asenne oli kyllä kohdillaan, mutta Savu pikkuisen jopa poikittaa. Tämä on kohtuullisen uusi ongelma, jonka otan nyt heti korjauslistalle. Seuraamista ei olekaan pitkällä matkalla tehty aikoihin ja tauolla liikkeet tuppaavat rapistumaan ennen aikojaan.
Vaikka seuraaminen on vähän velttoa, ruutuunlähetykset ovat nopeita ja tehokkaita. Viime treeneissä en tosin jaksanut ruutua rakennella, joten juostiin kilpaa pelkälle lätkälle. Osaset ruudusta alkavat olla kivalla mallilla, joten pikku hiljaa täytyy uskaltaa ketjutella liike kokonaiseksi.
Treenikiemuroiden lisäksi on panostettu myös hihnatreeneihin. Edistystä on tapahtunut ja vaikka Savu edelleen kohdalla haukkuu muille koirille, tarjoaa se kuitenkin jo ennen ja jälkeen kontaktia. Savun leukakosketustemppu alkaa olla sen verran vahva, että sillä on saatu muutamat haukahdukset pelastettua. Lisää vain harjoitusta ja malttitreenejä ohituksiin. En ole enää jaksanut sättiä itseäni Savun haukkumisesta, sillä se ei auta mitään. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jotkin ohitukset jännittävät minua enemmän kuin toiset, rattaiden kanssa lenkkeily on vähän erilaista kuin ilman tai ylipäänsä ovatko lapset mukana vai eivät. Kahdestaan Savun kanssa kulkiessa se ei juuri korvaansa lotkauta ympäristölle.
Nämä olivat nyt vähän sekalaiset kuulumiset maaliskuun meiningeistä, mutta puuhaa ja kivaa on riittänyt. Kaverikuvissa on Savun lisäksi Kelmi collie Kintulammilla. Alimmaisessa kuvassa ovat Savun jo liki vanhat ystävät Auri, Rana ja Kuura.
Kohti keväisempiä treenikelejä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)