Opettele väkivallasta eroon ja ryhdy kouluttamaan koiraasi

Viime aikoina koirien väkivaltainen kohtelu on ollut tapetilla. On herännyt keskustelua siitä, mikä oikeastaan lasketaan väkivallaksi ja mikä kouluttamiseksi. Tämä postaus käsittelee arkisempaa, liki normalisoitua väkivaltaa; koiran riuhtomista hihnalla, poskivilloista muistuttelua, kuonolle napauttelua ja muuta fyysistä kajoamista koiraan (kuristaminen, lyöminen, potkiminen). En sivua harrastuslajeja tai koirarotuja (sillä tätä tapahtuu valitettavasti kaikkialla), vaan haluan tuoda näkökulman esiin yksilötasolla - miten minä voisin kehittyä? Tämä postaus on kirjoitettu alkujaan jo vuonna 2017,  mutta julkaisujännityksen vuoksi on lojunut luonnoksissa tähän asti. Kaikki ovat aloittaneet jostakin ja tehneet tai olleet joskus jotain. Menneeseen ei voi enää vaikuttaa, mutta tähän päivään ja huomiseen voi. Miten hyväksyä virheet ja astua askel eteenpäin, pois väkivallasta. 

Olisin päässyt ensikoirani kanssa paljon helpommalla, kun olisin vain harjoitellut kouluttaman sitä. En kurittamaan ja komentamaan. Se oli pitkä ja kivinen tie paitsi ohjaajalle, myös epäreilu koiralle. 

Olen aiemmin ollut hyvin erilainen "kouluttaja" ja omistanut hyvin erilaisia koiria, kuin nykyään. Olisin aiempienkin koirieni kanssa päässyt huomattavasti helpommalla, kun olisin kouluttanut myös arkiasiat nimenomaan positiiviseen vahvistamiseen perustuvalla tavalla. Muutaman vuoden takaa voit lukea tekstin Minä kouluttajana 1/2017, laajempi kertomus siitä, kun lakki kourassa lähdin uudelle opintielle. Tämä teksti käsittelee nyt pelkästään nimenomaan kurittamisnäkökulmaa. Teksti pohjautuu omaan kokemukseeni, näkemykseeni ja ennen kaikkea vähän kivikkoiseen kehityspolkuuni. Ei kukaan halua olla tai ainakaan myöntää olevansa huono, epäreilu tai ilkeä. 

Miltä koiraharrastus näyttää muiden silmiin?

Mielestäni koko koiraharrastus (ja eläinharrastukset ylipäänsä) tarvitsee suurennuslasilla tarkastelua. Kriittisen tarkastelun myötä virheitä voidaan alkaa korjaamaan. Kyseessä ei tarvitse olla "kovana" pidetty koirarotu tai harrastuslajina viime aikoina uutisoitu, jotta laiminlyöntejä nähtäisiin. Toki otteet ovat toisinaan kovempia erityyppisten koirien kanssa. Se ei kuitenkaan ole oikeutus tai peruste käyttää väkivaltaa. On myös turha luokitella koiria helpoiksi tai vaikeiksi, siitäkin löytyy oma tekstinsä Onko helppoja ja vaikeita koiria olemassa 7/2018?.

Muutama perusasia vielä selväksi ennen tekstin etenemistä. Koiran riuhtomisella, paineistamisella tai muulla satuttamisella ei ole mitään tekemistä kouluttamisen kanssa. Kuten ei silläkään, että akuutissa tapauksessa puututaan tilanteeseen (esim. koira ottaa lenkillä suuhun jotakin myrkyllistä). Koira ei myöskään näytä mieltään tai "perseile". Mikäli koira ei suorita annettua tehtävää, se ei sitä silloin osaa silloisessa ympäristössä, vaan vaatii lisää harjoittelua. Jos arjessa on jatkuvasti koiran hengenpelastustehtäviä, kannattaa hetki miettiä, mikä läheltä piti tilanteisiin johtaa.

En ole harrastanut koirieni kanssa mitenkään vuositolkulla, mutta kaikenlaista on tullut nähtyä; lyömistä, potkimista ja hapettamista - nämä ovat rajummasta päästä. Harmittavan yleinen näky on koiran jatkuva nyppiminen tai riuhtominen hihnasta, koiralle huutaminen tai valehyökkäysten tekeminen, sekä koiran nostelu/ravistelu niskasta tai poskivilloista. Olen huolissani paitsi koirista, myös tämän aiheen vähättelystä ja puolustelusta.

Olen ja en ole puuttunut näkemääni. Kun on ollut kimppatreeneissä ainoa, joka ei halua lyödä koiraansa, on todella vaikea nousta muita vastaan - eriävällä mielipiteelläni ei siis ääneen sanottuna ollut vaikutusta tai merkitystä. Olen myös aiemmin saanut konkreettisia neuvoja siitä, miten minun olisi pitänyt lyödä koiraani. Onneksi sain lopulta osaavampaa apua ja opettelin koiraystävällisempiä koulutustapoja. Tämän jälkeen olenkin äänestänyt jaloillani ja tuonut oman kantani koirien kohtelusta ilmi. Vaikka koiraan kiinni käyminen ei fyysisesti vahingoittaisi sitä, on se silti täysin tarpeetonta.  Virheet ovat ihmillisiä, mutta niistä on syytä opetella eteenpäin. Tunteisiinsa ei aina voi vaikuttaa, mutta tekonsa voi valita. 

Miksi koiraa sitten ei saisi riuhtoa tai miksi ei saisi huutaa? Se on täysin turhaa ja tarpeetonta.  Koiralla on mainio kuulo ja mikäli koira on kuuro, huuto on vielä turhempaa. Väsymys ja suuttumus voivat olla syitä ylilyönneille, mutta eivät oikeutuksia. Omalla asennemuutoksella ja ihan tietoisella toiminnan muuttamisella on mahdollista kehittyä. Myönnän että etenkin hihnasta nyppiminen oli kuin selkärankaan iskostunut tapa. On ollut helpottavaa oppia pois vanhoista tavoista - arki on huomattavasti miellyttävämpää nykyään.

"Onko tämä teistä kivaa?"

Minusta on syytä pohtia myös sitä näkökulmaa, miltä koiraharrastus näyttää muiden silmiin. Aloin pohtia tätä asiaa etenkin, kun lapsenvahti kysyi "onko tämä teistä kivaa", katsellessaan muiden suorituksia. Koirista mitään ymmärtämätönkin ihminen kyllä huomaa, jos toiminta on kyseenalaista. Harmillisesti leppoisankin lajin koepaikalla näkee kaikenlaista; koiria riuhdotaan, tökitään, nypitään, niille huudetaan. Ja kaikki jonkun typerän tittelin takia, joka ei vaikuta koiran hyvinvoitiin. Mikäli haluttuihin tuloksiin ei pääse koiransa kanssa ilman koiran satuttamista, kannattaa vaihtaa harrastus kokonaan pois eläinten parista.

Ensimmäinen askel on tunnistaa virhe toiminnassaan ja myöntää se virheeksi. Vasta tämän jälkeen on mahdollista opetella uusia toimia vanhojen tilalle. Aloin seurailla omia tunteitani ja vitutuksen yllättäessä en yrittänyt alkaa treenaamaan koiraa. Hihnasta nyppiminen oli itselleni pinttynein - sitä näkee kaikkialla ja se on suorastaan normaali. Olen kuitenkin opetellut siitä eroon, se kun ei nostanut lenkkeilymme laatua mitenkään.

Miksi tartuin koiraani rumasti, huusin, jopa satutin? Itselläni syinä olivat tiedon ja taidon puute. Kun en osannut ennakoida, kouluttaa, lukea koiraa tai ratkaista tilanteita järkevästi, käsittelin koiriani tarpeettoman kovakouraisesti. Minä myös inhimillistin koiraa; "nyt se perseilee, se ei tee kunnolla, temppuilee, on tottelematon" jne. Varmasti monelle tuttu selitys, että nyt koiralle vain pitää näyttää että ollaan tosissaan. Niinpä sanonta "kun taito loppuu, väkivalta alkaa", pitää vahvasti paikkansa. Yksinkertaisesti se johtui tiedon ja taidon puutteesta.

Kun taito loppuu, väkivalta alkaa.

Miten oppia vanhoista tavoista pois? Tämä on melkolailla asenne- ja tahtokysymys. Tätä aihetta käsittelee tekstini Vain itseään voi muuttaa - oivalluksia 12/2019. Kannattaa pohtia omia syitä ja tilanteita kovakouraiselle kohtelulle. Mikä on oma tunteesi silloin, kun tekee mieli kurittaa koiraa tai näyttää sille kaapin paikka? Miksi raivostut? Mikä koirassa ärsyttää? Tulevatko ylilyönnit helpommin silloin, kun olet väsynyt? Mitkä asiat treeneissä mättäävät? Menetätkö hermosi kun koira ei kuuntele?

Kun tunnistat tilanteet ja tunteet, on helpompi suunnitella vaihtoehtoisia toimia. Ensinnäkin kun hermo menee, ota aikalisä. Suunnittele treenit ja mieti myös valmiiksi, miten reagoit jos koira ei toimi toivotusti. Jos et tiedä, miten kouluttaisit koiraa väkivallattomasti, hae apua - sitä varten ammattilliset eläinkouluttajat ovat olemassa (Suomen eläintenkouluttajat ry kouluttajalista).

Nykyisellään en osaa enää kuvitella tilannetta, jossa suuttuisin koiralleni. Tai vaikka ärsyyntyisinkin, en enää kävisi siihen kiinni. Olen opetellut elämään sen tosiasian kanssa, että kaikki eivät aina käyttäydy kuten haluaisin, eikä väkivalta ratkaise sitä. Ongelmakohtia (kuten ohitukset hihnassa) harjoittelemme ja kehitymme omaan tahtiimme. Tavoitteeni arjessa ovat toteutuneet varsin hyvin; minun ei tarvitse jatkuvasti puuttua koirani tekemiseen tai opettaa sille erikseen "ei" sanan merkitystä. Kun koira tietää, mitä siltä odotetaan, kaikki toimii paremmin.

Sellaista koiraa ei olekaan, joka tarvitsisi oppiakseen väkivaltaa ja kuritusta. Päinvastoin myös se "tähän stereotyyppinen selitys" koira oppii tehokkaimmin nimenomaan palkitsemisen kautta. Ole koirasi puolella ja koirasi arvoinen. Älä jää jumiin vanhoihin pinttymiin, selityksiin ja puolusteluun. Ota vastuu omista tekemisistäsi ja hae rohkeasti apua, jos siltä tuntuu. 

Hyödyllistä kirjallisuutta koirista

Millaista on olla eläin? - Helena Telkänranta

Rauhoittavat signaalit - Turid Rugaas

Naksutinkoulutusta koirallesi - Morten Egtvedt

Hyödyllisiä linkkejä koirista

Voiko koiralle asettaa rajat positiivisesti vahvistamalla?

Mitä tehdä, kun koira ei usko ei-sanaa?

Eläinkoulutusblogi

Linkkilistat lisätty jälkikäteen - ovat täydentyviä