Miksi toinen koira?

Toinen koira, miksi ei? 3/2019

Islanninlammaskoira ja miten tähän päädyin? 10/2020

Niin vain on muutama vuosi vierähtänyt yhden koiran omistajana, että olisi korkea aika korjata tilanne ja hankkia Savulle lajitoveri. Toisesta koirasta on haaveiltu silloinkin, kun koiran hankinta ei vielä ollut ajankohtaista. Toisaalta sopivaan rotuun päätyminen ei käynyt ihan käden käänteessä, vaan pikemminkin parissa vuodessa. Olen perustelujen ystävä ja puntaroin kaikkia vähänkään merkittävämpiä päätöksiä ja hankintoja pitkään. (Mieheni huomautti tähän, että merkittäviä päätöksiä elämässäni ovat lähinnä koiriin liittyvät asiat. Pelkästään koiran rotua pohditaan pitkään ja lopulta harkitaan kauan, kenen kasvattajan pussiin penturahat laitetaan. Sen sijaan auto- ja talokaupat olen tehnyt huomattavasti nopeammin ja huolettomammin.)

Syksyllä päädyimme islanninlammaskoiraan ja nyt olen selvitellyt myös tarpeitani vastaavaa pentuetta. Kysymys, jonka kuitenkin silloin tällöin kuulen, sai minut väsäämään kokonaisen postauksen. Miksi toinen koira, sinullahan on jo Savu? Seuraavana sitten perusteluja sille, miksi ihan oikeasti en pelkästään halua, vaan tarvitsen toisen koiran. Ja se toinen koira, olisi myös Savun hyväksi.

Ensinnäkin pidän tärkeänä sitä, että Savulla olisi lajitoverin seuraa. Koira on sosiaalinen eläin, vaikka ei kaikkia lajitovereitaan rakastaisikaan. Savu kuitenkin tekisi koirakaverin kanssa hiukan eri juttuja, kuin mitä se puuhaa tällä hetkellä lasten ja kanien kanssa. On ollut aiemminkin liikuttavaa katseltavaa, miten luja suhde koirien välille kehittyy ja kuinka riemuissaan Savukin on omien bestistensä kanssa leikkinyt. Miksi siis en soisi Savulle sitä iloa, että se saisi ystävän ihan kämppiksekseen?

Toinen erittäin painava syy toiselle koiralle on harrastaminen ja yhdessä tekeminen. Tällä hetkellä ongelmani on Savun ylitreenaamiseen lipsuminen. On niin paljon asioita, joita haluan kouluttaa, harjoitella ja tehdä, että joudun hillitsemään intoani liiaksi. Ja siltikin Savu on välillä vähän liian puhki. Likipitäen joka aamu meillä on tempputuokio, muutamana päivänä viikossa ohitustreenit, toko/rallytreenit, vähän omassa pihassa humputtelutreeniä, viikonloppuna vetotreenejä, hieman iltapuhteena haistelutreenejä tai ainakin perusasentoa ja mitä jos vielä vähän jumpattaisiin keittiössä. 

Liika treenaamisella on Savuun kaksi vaikutusta; se lihoo saadessaan naksuttelun ja ohitusten ohella ihan liikaa ruokaa tarpeeseensa nähden. Liikumme paljon, siinä ei ole parin ylimääräisen kilon syy. Nameja vain menee naksutellessa aika paljon. Asiaa ei auta se, että vahingossa innostun keittiötreenistä aina samana päivänä, kun Savu on syönyt annoksensa jo lenkillä. Painoasiat ovat meillä kuitenkin taas tiedossa ja maltan pitää namit taskussani - ja treenata jotain, mistä voi palkata lelulla. 

Välillä Savu myös väsyy (tavallista enemmän), sillä  isompi tai pienempi treenaaminen lähes päivittäin tai joinain päivinä peräti kahdesti, on sille aivan liikaa. Savu nauttii yhdessä tekemisestä, mutta pitkällä tähtäimellä liika treenaaminen polttaa sen mielenkiinnon loppuun. Toisaalta minua itseäni turhauttaa se, etten voi koulutella koiraani niin paljon kuin haluaisin. Välillä on tullut lainattua muidenkin koiria keittiötreeniin, sillä naksutinkättäni kuumottaa vimmatusti. Pidän tätä varsin hyvänä perusteluna toiselle koiralle. Jos on intoa ja motivaatiota tehdä koiran kanssa yhdessä paljon, miksi ylirasittaa yhtä koiraa, kun balanssiin pääsisi kahden koiran kanssa varsin kivuttomasti?

Kolmantena syynä ovat omat henkilökohtaiset tavoitteeni, jotka ovat vuosien varrella muuttuneet. Tahdon päästä koirani kanssa koekentille ja arvokisoihin asti. Arvokisoihin ei ole sekarotuisella asiaa, joten sinne on Savun kanssa turha tähdätä. En kuitenkaan tarvitse aivan tykeintä rotukoiraa harrasteluuni, sillä tokon maajoukkue ei ole meitä varten. 

En malta odottaa, että joskus meidän vuoromme koittaa ja taloon astelee pentu. Siihen asti (pentukuumeilun lisäksi) yritän malttaa mieleni ja panostaa treenien laatuun määrän sijaan. Ja jos oikein kuumottaa malttaminen, voin aina hakea muiden koiria treenituokioilleni mukaan.