Savun arkea kuvina

Lue myös: Savun aikabudjetti

Helmikuun treenikooste

Helmikuussa treenaaminen jatkui peräti aktiivisempana, kuin tammikuussa. Pääsimme kertaalleen myös hallille, jossa suoritettiin onnistunut hyvänmielen vauhti- ja häiriötreeni. Videokoosteen jaoin tällä kertaa instagramiin - se on toimivampi alusta alle minuutin koosteille. (Instagramin suhteen minulle oli tarkka suunnitelma paluuta varten, mutta se ei ottanut onnistuakseen ja niinpä vain tavallisesti palasin). Meidät löytää instagramista @koiriamaalta_blogi käyttäjältä.

Yksi helmikuun kivoin juttu oli watsapp ryhmään perustamani isompi temppurinki. Sitä varten hiottiin Savun halaamistemppua ja tehtiin muutama variaatiokin.

Mitä kaikkea sitten teimme?

Rallytoko on saanut meidät hiomaan mutkia ja kiemuroita. Oikean puolen perusasento on vielä vino ja veltto, mutta "liki" alkaa käskynä olla Savulle ymmärrettävä vihje. Muuten rallytokolle ei ollakaan paljoa aikaa uhrattu, vaikka voittajan liikkeitä olisi syytä alkaa työstämään.

Tokon suhteen panostimme vauhtiin ja saimmekin ruudun vahvasti alkuun. Olemme alkaneet harjoitella myös tyhjiä eteen lähetyksiä ja olen erittäin tyytyväinen Savun täysiä vaihteeseen. Omatoiminen kisatreenimmekin onnistui hyvin, tehtiin siis kaikkea muuta paitsi itse liikkeitä. Hypyn ja kaukojen kanssa tehtiin hieman erottelua. Tasapainotyynyn kanssa istu-maahan jumppaa tehtiin useana aamuna. Savun vaihdot ovat vähän hitaat ja kankeat.

Ohitukset ovat edenneet hurjasti. Onnistuimme mm. yhden koiran, sekä mölyävän koululaisjoukon ohittamisessa hiljaa. Edelleen oma kotitiemme on ohitusten suhteen hankalin, mutta harjoittelulla tullaan mestareiksi. Tai ainakin sinne päin.

Vetotreenit taitavat olla pian tältä talvea ohi. Savu on vetänyt lapsia ahkiolla 2-3 kertaa viikossa, täysiä ja riittävän pitkää matkaa. Valjaiden pukemista ei ole vieläkään (apua miten hölmöä) ehditty treenata kertaakaan, mutta ne päällä Savusta kuoriutuu lennokas koira. Myös vähän äänekäs.

Hajutyöskentely saatiin alkuun ja ollaankin treeneissä edetty melkoisesti. Savu malttaa etsiä kahvipavut kuuden tyhjän/häiriöhajun joukosta ja myös vieraammassa ympäristössä. Häiriöhajuina meillä on ollut mm. koiranruokaa, kuusen oksa, koirakaverin karvoja, hiuslenkkejä ja appelsiinia.

Maaliskuussa jatketaan treenaamista vähän tarkemmin suunnitelmin. Ilmoittauduin myös Maarit Hellmanin tokokoulutuspäivään, josko saisin vähän uusia ajatuksia omiin kaavoihini.

Lue myös: Savun viikko päiväkohtaisina kaavioina - aikabudjetti

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Koiria maalta - blogi (@koiriamaalta_blogi) jakama julkaisu

sdfvgbnm,

Savun viikko päiväkohtaisina kaavioina - aikabudjetti

Instagramissa jaettiin edellisellä viikolla yhden koiralauman aikabudjetti kaaviona. Inspiroiduin aiheesta ja päätin pitää kirjaa samantien koko viikosta. Olen kuullut aikabudjetista aiemminkin, mutta en ole jostain syystä pitänyt kirjaa arjestamme. Pääasiassa koen arkemme olevan leppoisaa ja "ei mitään ihmeellistä", mutta kaavioita katsellessa Savun arki on oikeastaan aika aktiivista - havainnointi viikkomme oli verkkaisemmasta päästä. Ei siis ihme, että koiraani välillä väsyttää, kuten aiemmin kirjoitinkin. Kirjaamani viikko oli meille aika tavanomainen, liikuntaa ja ulkoilua oli hieman tavanomaista vähemmän huonon kelin ja osteopaatti käynnin vuoksi. Viikkorunko noudattelee kuitenkin samaa kaavaa, joskus Savua koskevaa tekemistä on enemmän, joskus vähemmän. Useimmiten vähemmän varmasti riittäisi.

Savulla on kyllä pitkin päivää mahdollisuus levätä ja se lepääkin mielellään. Eteinen on meillä lapsivapaa alue ja toisina päivinä Savu haluaa viettää siellä melko paljon aikaa. Onhan se ainoa tila, jossa voi oikeasti nukkua keskeytyksettä turvallisin mielin. Nukkuu Savu välillä lasten leikkienkin seassa, mutta silloin unta ei kestä niin kauan. Suhteessa tekemisen ja aktiviteetin määrään Savu kuitenkin lepää palautumisen kannalta liian vähän. Tähän tehdään nyt ehdottomasti muutos ja kirjaan kalenteriimme ihan erikseen lepopäiviä Savulle. Vähän useampi yksinolokaan ei takuulla olisi pahitteeksi, sillä yksinolot Savu nukkuu ja varmasti nauttii täydellisestä rauhasta.

Koiran aikabudjetti on kiinnostava aihe ja avaa arkea koiran näkökulmasta ihan erilailla. Suosittelen ehdottomasti havainnoimaan, mitä juuri teidän arki sisältää koiran näkökulmasta. Aiheesta on kirjoittanut mm. Eläinkoulutusblogin Jaana Pohjola. Kaavioita ovat jakaneet myös Paimenlapset ja Koiran hetki.

Meidän aikabudjettiin tavanomaiset kategoria kuten ruoka, eivät sopineet ihan sellaisenaan. Savu syö kupista vain lisät ja pienen kökön lihaa, joten siihen ei kulu aikaa. Tällä hetkellä Savu saa lähes kaiken ruuan treenatessa ja lenkkeillessä. Silloin kun ruoka ei tule taskusta (eli harvoin) Savu syö lihaa kongista tai sokkelosta, aikaa kuluu 10-30min. Kirjoitin alle selvitykset käyttämistäni kategorioista.

Kaavioiden sisällön kannalta lienee myös olennainen tieto kertoa, että olen tällä hetkellä (kuten viimeiset kolme vuotta) kotona lasten kanssa. Yksinoloja Savulle ei siis juurikaan tule, varsinkin nyt kun lasten menoja on meistä riippumattomista syistä peruttu. Yksinoloja ovat siis lähinnä lasten menot, silloin tällöin tunti tai pari. Kirjaan viikon aikabudjetit varmasti uudelleen, kun elämäntilanteemme joskus muuttuu.

Alla kategorioiden selitykset.

Treeni: tempputuokio, hajutreenit, toko/rallytoko, jumppaa

Sosiaalista: rapsuttelua ja oleskelua, lasten paijattavana olemista, lasten leikkien seurailua, ruokailun seuraamista ja sen jälkeistä lattian/astioiden nuolemista

Lepo ja oleskelu: makailua ja/tai omissa oloissa oleskelua, todennäköisesti Savu nukkuu osan tästä ajasta

Ulkoilu: aamu- ja iltaulkoilut, lelulla leikittämistä, ajan viettoa omassa pihassa, kanien ja lasten touhujen seurailu

Liikunta: lenkkeily hihnassa, vapaana, maastossa, tiellä, ahkion vetäminen, leikkimistä yhdessä, tapahtuu omalla väellä tai koirakavereiden kanssa.

Autoilu: matkustamista autossa, maisemien katselua, lepäämistä, yleensä yli puolen tunnin matkoilla nukkumista.

Nukkuminen: kun Savu on ollut todistettavasti unessa kauemmin kuin pikkuhetken; pääasiassa yöllä ja lasten päiväuniaikana iltapäivällä

Päivä 1

14h nukkumista yöllä ja iltapäivällä.

4h yhteensä lepoa ja oleskelua päivän mittaa, ei aivan yhtä jaksoisesti. Kerran Savu halusi eteiseen lapsilta rauhaan.

3h 20min  sosiaalista oleskelua. Savu viihtyi hetken lasten paijattavana, vähän pitkäkestoisemmin haki päivän aikana rapsutuksia minulta. Yli tunnin verran Savu vietti aikaa ruokapöydän vieressä (tai lattialla makaamassa) ruokailuamme tarkkaillen. Yhteensä peräti 40min Savu käytti aikaa astioiden, syöttötuolin ja lattian nuolemiseen ruuan muruista ja kastiketahroista.

1h 35min ulkoilua omassa pihassa. Savu sai osan ruuastaan käsittelytoimien yhteydessä, kun harjoittelimma harjaamista. Savu haki myös lelua lumihangesta, mutta pääasiassa puuhasteli vapaana omiaan; myyrysti, söi kaninpapanoita ja seuraili lasten touhuja.

1h liikuntaa, josta Savu oli hetken aikaa hihnaan kytkettynä. Kävimme minimikävelyllämme 3km lenkin. Lenkki sisälsi lelulla leikkimistä, hankijuoksua ja ahkion vetämistä. Savu sai osan ruuastaan lenkillä palkkioksi luoksetuloista. 

15min treeniä taukoineen, vapaamuotoinen tempputuokio ja pientä jumppaa. 

Päivä 2

15h nukkumista yöllä ja iltapäivällä.

3h yhteensä lepoa, pääasiassa puoliunessa ja eri tilassa kuin lapset.

2h  sosiaalista oleskelua, ruokailun seuraamista ja astioiden nuolemista.

3h 45min liikuntaa, josta Savu oli hetken aikaa hihnaan kytkettynä. Kävimme kahdesti jäällä, aamupäivällä koko perheen kanssa ja iltapäivällä kaverin kanssa. Aamupäivän lenkillä Savu myös leikki ja juoksenteli lelun kanssa.

15min yhteensä treeniä taukoineen ja kahdessa erässä. Aamulla vapaamuotoista temppuilua ja illalla haistelutreenit.

Päivä 3

14h nukkumista yöllä ja iltapäivällä. Mahdollisesti enemmänkin. 

3h sosialisointia, paijattavana olemista ja ruokailujen seuraamista. Tiskeissä ei tänään ollut juurikaan kastiketta tmv, joten aikaa astioiden nuolemiseen kului vain muutama minuutti. Sen sijaan ruokailujamme Savu seurasi yhteensä noin tunnin. Aamuun kuului haistelutreeni, mutta siihen kului vain muutama minuutti. Osteopaatin käsittelyssä Savu oli tunnin. 

2h 40min oleskelua ja lepäämistä. Tänään Savu viihtyi aika paljon omissa oloissaan ja todennäköisesti nukkui huomattavan osan lepäämisajastaan. 

2h autolla ajamista. Autossa Savu pääasiassa lepää, ehkä nukkuukin, mutta katselee myös maisemia. Ajoimme kaupungille osteopaatille ja sieltä mummulan kautta kotiin. 

1h 10min ulkoilua omassa pihassa, sisältäen muutaman minuutin aamu- ja iltapissaulkoilut. Savu söi osan päivän ateriasta ulkona ja puuhaili pääasiassa omiaan. 

1h 10min liikuntaa, kun kävimme hihnalenkillä viemässä Papun kerhoon. Osan ruuista Savu söi lenkillä, sillä ohituksia tuli useampi. Matkaa kertyi 5,5km, josta noin puoli kilometriä juoksimme, jotta saimme Pipan nukahtamaan rattaisiin.

Päivä 4

12h pelkkää nukkumista. Pikkuväki heräsi aamulla jo viideltä, jolloin Savu siirtyi eteiseen jatkamaan uniaan. Treenin jälkeen ja uudestaan iltapäivällä Savu nukkui lisää.

4,5h lepäilyä ja oleskelua. Muulla perheellä oli siivouspäivä, joten Savu makaili omassa mökissään.

3h sosiaalista olemista, kaiken tarkkailua ja toiveikkaana ruokailujen seuraamista. Astioiden nuolemiseen kului taas tovi. Pieni treeni tehtiin, tosin enemmän lihasjumppaa aivohommien sijaan. Savu pyysi etenkin Papulta rapsutuksia.

3h yksinoloa, kun muu perhe oli asioilla. Uskon Savun nukkuneen suurimman osan ajasta.

1,5h ulkoilua ja liikuntaa, kun kävimme hihnalenkillä jäällä. Eilisen osteopaattikäynnin vuoksi en päästänyt Savua riehumaan.

Päivä 5

11h tavanomaista yöunta.

5h lepäilyä ja oleskelua, aamulla iltapäivällä kotona käydessä ja illalla. Kaikkea aikaa en Savua seurannut, mutta se on hyvin todennäköisesti nukkunut suuren osan tästä ajasta.

4h autoilua, jonka kirjasin erikseen, sillä Savu sekä lepäsi, että katseli maisemia ja oli osan aikaa myös sosiaalinen matkustaessaan kavereidensa kanssa. Matkaa kertyi reilusti, kun ajoimme retkikohteeseen ja sieltä kotiin, sekä kun haimme kaverin lenkille, palautimme kotiinsa ja ajoimme takaisin omaan kotiin.

2h sosiaalista ulkoilua retken ja koirakavereiden merkeissä. Kävelemämme reitti oli lyhyt ja tahti verkkainen koska Papukin käveli, joten ei tätä kehtaa liikunnaksi merkata. 

1,5h liikuntaa, kun kävimme jäällä. Savu rallatti koirakavereidensa kanssa.

30min sosiaalista meidän kanssa, kun Savu seuraili aamu- ja iltapalasyömiset, sekä oli rapsuteltavana.

Päivä 6

13,5h nukkumista.

4h oleskelua.

2h ulkoilua sekä omassa (kanien kanssa), että mummulan pihassa.

1,5h autossa matkustamista kyläreissuun ja takaisin.

1,5h liikuntaa, lenkkeilimme jäällä ja alkulenkistä reviteltiin narupallon kanssa. Savu sai osan ruuastaan lenkillä.

1h sosiaalista oleskelua, rapsuttelua ja ruokailun seuraamista.

30min tokojumppaa taukoinensa, sekä käsittelytoimien harjoittelua.

Päivä 7 

14h vähän tavallista pidempi yö ja tavanomaiset päivänokoset. 

3,5h lepäilyä, koska ns. vapaapäivä. 

4,5h sosiaalista oleskelua, rapsuttelua, ruokailujen seurailua ja vieraitakin kävi. Savu oli tänään erityisellä paijaustuulella. 

1h ulkoilua omassa pihassa, jossa Savu samalla ruokaili. 

1h liikuntaa, kun kävimme lenkillä. Savu oli pääasiassa irti ja osan lenkistä potkukelkkailin reippaammin Savun ravatessa perässä. 

Yhteenveto : tämä viikko oli hieman poikkeuksellinen, joskin rauhallisemmasta päästä. Esim. juuri havainnointiviikolla lenkkirutiinit poikkesivat normaalista, kun koko alkuvuoden olemme tehneet viikottain 2-3 hihnalenkkiä jne. Kelien parantuessa ja päivän pidetessä liikuntamme karkeasti ottaen tuplaantuu, siinä missä ulkoilu triplaantuu. Savun arjessa on kuitenkin tapahtumaa muutenkin vähän enemmän, kuin olen arvellut. 

Jatkoa varten kirjaan kalenteriin yhden oikean vapaapäivän, kun tällä hetkellä ns. vapaata on silloin kun sattuu. Pidän myös täsmällisemmin kiinni siitä, että lajitreeniä tehdään max kolmesti viikossa. Muutoin useammin treenaaminen tapahtuu laadun kustannuksella ja tappaa koiran innon. Koska tavallisesti käymme kahdesti viikossa hihnalenkillä harjoittelemassa ohituksia, olisi suotavaa, ettei tokoa treenattaisi isosti samana päivänä. 

Koirat ovat tietysti yksilöitä ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Savun tavallinen arki on ilman treenejäkin aika puuhakasta, joten harrastusten kanssa täytyy varoa yliväsyttämästä koiraa. Vapaamuotoisesta aamutemputtelusta en ota stressiä, mutta määrätietoisempaan treenaamiseen minun tehtävä tarkempi suunnitelma Savun palautuminen huomioiden. Pienemmällä mutta tehokkaammalla treenimäärällä etenemme paremmin, kuin "joka päivä vähän kaikenlaista" tyylillä. 

Suuret kiitokset, mikäli jaksoit lukea tänne asti! Mikäli kaaviot tai touhumme herättivät kysymyksiä, nakkaa kommentilla. Vastaan ihmetyksiin mielelläni.

Miksi toinen koira?

Toinen koira, miksi ei? 3/2019

Islanninlammaskoira ja miten tähän päädyin? 10/2020

Niin vain on muutama vuosi vierähtänyt yhden koiran omistajana, että olisi korkea aika korjata tilanne ja hankkia Savulle lajitoveri. Toisesta koirasta on haaveiltu silloinkin, kun koiran hankinta ei vielä ollut ajankohtaista. Toisaalta sopivaan rotuun päätyminen ei käynyt ihan käden käänteessä, vaan pikemminkin parissa vuodessa. Olen perustelujen ystävä ja puntaroin kaikkia vähänkään merkittävämpiä päätöksiä ja hankintoja pitkään. (Mieheni huomautti tähän, että merkittäviä päätöksiä elämässäni ovat lähinnä koiriin liittyvät asiat. Pelkästään koiran rotua pohditaan pitkään ja lopulta harkitaan kauan, kenen kasvattajan pussiin penturahat laitetaan. Sen sijaan auto- ja talokaupat olen tehnyt huomattavasti nopeammin ja huolettomammin.)

Syksyllä päädyimme islanninlammaskoiraan ja nyt olen selvitellyt myös tarpeitani vastaavaa pentuetta. Kysymys, jonka kuitenkin silloin tällöin kuulen, sai minut väsäämään kokonaisen postauksen. Miksi toinen koira, sinullahan on jo Savu? Seuraavana sitten perusteluja sille, miksi ihan oikeasti en pelkästään halua, vaan tarvitsen toisen koiran. Ja se toinen koira, olisi myös Savun hyväksi.

Ensinnäkin pidän tärkeänä sitä, että Savulla olisi lajitoverin seuraa. Koira on sosiaalinen eläin, vaikka ei kaikkia lajitovereitaan rakastaisikaan. Savu kuitenkin tekisi koirakaverin kanssa hiukan eri juttuja, kuin mitä se puuhaa tällä hetkellä lasten ja kanien kanssa. On ollut aiemminkin liikuttavaa katseltavaa, miten luja suhde koirien välille kehittyy ja kuinka riemuissaan Savukin on omien bestistensä kanssa leikkinyt. Miksi siis en soisi Savulle sitä iloa, että se saisi ystävän ihan kämppiksekseen?

Toinen erittäin painava syy toiselle koiralle on harrastaminen ja yhdessä tekeminen. Tällä hetkellä ongelmani on Savun ylitreenaamiseen lipsuminen. On niin paljon asioita, joita haluan kouluttaa, harjoitella ja tehdä, että joudun hillitsemään intoani liiaksi. Ja siltikin Savu on välillä vähän liian puhki. Likipitäen joka aamu meillä on tempputuokio, muutamana päivänä viikossa ohitustreenit, toko/rallytreenit, vähän omassa pihassa humputtelutreeniä, viikonloppuna vetotreenejä, hieman iltapuhteena haistelutreenejä tai ainakin perusasentoa ja mitä jos vielä vähän jumpattaisiin keittiössä. 

Liika treenaamisella on Savuun kaksi vaikutusta; se lihoo saadessaan naksuttelun ja ohitusten ohella ihan liikaa ruokaa tarpeeseensa nähden. Liikumme paljon, siinä ei ole parin ylimääräisen kilon syy. Nameja vain menee naksutellessa aika paljon. Asiaa ei auta se, että vahingossa innostun keittiötreenistä aina samana päivänä, kun Savu on syönyt annoksensa jo lenkillä. Painoasiat ovat meillä kuitenkin taas tiedossa ja maltan pitää namit taskussani - ja treenata jotain, mistä voi palkata lelulla. 

Välillä Savu myös väsyy (tavallista enemmän), sillä  isompi tai pienempi treenaaminen lähes päivittäin tai joinain päivinä peräti kahdesti, on sille aivan liikaa. Savu nauttii yhdessä tekemisestä, mutta pitkällä tähtäimellä liika treenaaminen polttaa sen mielenkiinnon loppuun. Toisaalta minua itseäni turhauttaa se, etten voi koulutella koiraani niin paljon kuin haluaisin. Välillä on tullut lainattua muidenkin koiria keittiötreeniin, sillä naksutinkättäni kuumottaa vimmatusti. Pidän tätä varsin hyvänä perusteluna toiselle koiralle. Jos on intoa ja motivaatiota tehdä koiran kanssa yhdessä paljon, miksi ylirasittaa yhtä koiraa, kun balanssiin pääsisi kahden koiran kanssa varsin kivuttomasti?

Kolmantena syynä ovat omat henkilökohtaiset tavoitteeni, jotka ovat vuosien varrella muuttuneet. Tahdon päästä koirani kanssa koekentille ja arvokisoihin asti. Arvokisoihin ei ole sekarotuisella asiaa, joten sinne on Savun kanssa turha tähdätä. En kuitenkaan tarvitse aivan tykeintä rotukoiraa harrasteluuni, sillä tokon maajoukkue ei ole meitä varten. 

En malta odottaa, että joskus meidän vuoromme koittaa ja taloon astelee pentu. Siihen asti (pentukuumeilun lisäksi) yritän malttaa mieleni ja panostaa treenien laatuun määrän sijaan. Ja jos oikein kuumottaa malttaminen, voin aina hakea muiden koiria treenituokioilleni mukaan. 

Ohitustreenejä ja oikeasti hyvä hihna

Kävimme toissa viikolla kaupunkilenkillä ja otimme puistossa muutamia kuvituskuvia

Hihnalenkkeily on koiranomistajuudessa sellainen asia, josta en niin välitä. Hihnalenkkeily koirieni kanssa on ollut hyvin vaiherikasta ja erilaisten haasteiden siivittämää. Savun kanssa harjoiteltavaa on lähinnä ohituksissa, mutta jo vuoden 2016 Hihnalenkkeily astrofysiikkaa? postauksessa sivuan tilannetta silloisten koirieni kanssa - tuolloin kävin myös koulutuksissa aiheesta. Nykyisellään lähestymistapani yhdessä kävelyyn on hieman eri, mutta tavoite edelleen sama - iloisella mielellä, yhdessä koiran kanssa.

Olemme alkuvuodesta ottaneet hihnassa kulkemisen ja kaikkien juttujen ohittamisen työn alle. Tammikuun alkuun verrattuna lenkkeilyssä on tapahtunut hurja muutos. Savu ei enää haukahtele tai pahimmillaankaan rähjää hulluna vastaan tuleville koirille tai ihmisille. Ensisijaisesti se tarjoaa kontaktia ja jos ehdin ajoissa palkata Savua havainnostaan, se ohittaa muut kävelijät ihan hiljaa.

Koirien ohittamiset sujuvat vaihtelevasti. Voisin tietysti kirjoittaa tähän samaa mantraa muiden kanssa että "kunhan vastaan tuleva koira ei ole naapuri, uros, musta, iso, haukkuva, vinkuva, lyttykuonoinen tai pitkäkarvainen" ohitus sujuu hyvin. Tosiasiassa vastaantulevan koiran ominaisuuksilla ei juurikaan ole merkitystä, vaikka toki karvat pystyssä rähjäävä koira on todennäköisesti uhkaavampi, kuin neutraalimpi vastaantulija.

Hyvin pitkälti Savun koiraohitukset riippuvat omasta jännityksestäni. Pienet räksyttävät koirat ärsyttävät minua, kun taas vastaavasti isot, holttomasti omistajaa perässä kiskovat koirat tietysti jännittävät. Kehnoa tunnetilaa lisäävät toki muutkin tekijät, kuten ovatko lapset mukana, mahdummeko väistämään tarpeeksi tai miten edellinen ohitus sujui. Mikäli oma fiilis on hyvä ja saan pidettyä omat tunteeni kasassa, palkitsemisen oikein ajoittaminen takaa meille useimmiten onnistuneen ohituksen. 

Tämän vuoden pari ensimmäistä taajamalenkkiä ihmisten ilmoilla olivat melko epäonnistuneet. Viimeisin lenkki tänään kuitenkin pelkästään hymyilyttää. Me ohitimme kaksi isoa koiraa, useita ihmisiä, sekä haukkuvan pikkukoiran. Seurakuntatalon parkkipaikalla Savu odotti rauhallisesti ja hiljaa, kun saatoin esikoisen kerhoon. Olen ylpeä koirastani, joka rakastaa ääntään, mutta on oppinut malttamaan pitämään äänensä omana tietonaan.

Harjoittelu on todella kannattanut ja niinpä olemme parina päivänä suunnanneet ihan oikeasti kaupungille lenkkeilemään. Kaupunkiympäristö kaikkine kulkijoineen on Savulle valtava ympäristövihje, onhan pentuna treenattu jos jonkinlaisissa ympäristöissä. Niinpä maalla vähän vallaton räksyttäjä, kulkee kaupungilla sievästi hihna löysänä ja tarjoaa vastaantulijoiden kohdalla kontaktia. Tokikaan toisia koiria emme kävele päin ja panostan palkkoihin, jotta hihnalenkkeily olisi pitkälläkin tähtäimellä mielekästä.

Nykyinen hihnamme on kevyt, helppo pitää puhtaana ja riittävän pitkä 

Talutushihna, remmi, talutin, hihna, tällä ei niin rakkaalla kapistuksella on monta nimitystä. Erilaisia hihnoja on minunkin koirillani ollut; itsetehtyjä, kaupasta ostettuja, nahkaisia, fleeceä, punottuja, rasvanahkaisia, griphihnoja, noutajataluttimia, ketjulla vanvennettuja, joustohihnoja, flexejä jne. Jotakuinkin lähes jokaista markkinoilla myytävää remmiä on tullut kokeiltua, mutta yksikään ei ole vastannut tarpeitani.

Suurin osa eläintarvikeliikkeiden hihnoista on 180cm pitkiä, mikä on mielestäni liian lyhyt. Toisaalta useimmissa hihnoissa ei ole myöskään säätövaraa, jotkin lukot ovat kömpelöitä, pitkät hihnat lopulta aika raskaita tai näiltä ominaisuuksiltaan hyvä hihna on ylihinnoiteltu vähäiseen käyttöön nähden. Huommattavia summia koirien varusteisiin on vuosien varrella uponnut, kun erilaisia hihnoja, pantoja ja valjaita on tullut kuitenkin kokeiltua.

Keskitytäänpä hihnoihin vielä. Suosittelisin jokaiselle mittatilaushihnaa haluamastaan materiaalista. Käsistään kätevä ystäväni punoi minulle nano paracordista kolmimetrisen hihnan reiluilla säätömahdollisuuksilla. Puoli vuotta hihnaa käyttäneenä, tämä on erinomainen! Ihmettelen, miksi aiemmin venkslasin epäsopivilla hihnoilla ne ajat, kun hihnaa joutuu käyttämään.

Vaikka pääasiassa liikumme ilman hihnaa, täytyy Savukin kytkeä maantiellä, kylällä, hallilla, luonnonsuojelualueella, koepaikalla, eläinlääkäriin mennessä ja ylipäänsä siellä, missä olisi vaarallista pitää koiraa irti. Maantien varrella Savu ei voi vaellella pitkässä hihnassa, vaan sen on käveltävä aivan rattaiden vieressä. Säätövara hihnassa on siis tärkeä, jotta minun ei tarvitse kelata käteeni valtavaa nippua hihnaa. Meidän kolmimetrisen hihnan saa säädettyä puoliksi, sekä kahteen välipituuteen.

Kun kuljemme kävelytiellä tai luonnonsuojelualueen poluilla, Savu voi kulkea pitkässä hihnassa miltei omaan tahtiinsa. Hihnammme säätövarat tekevät myös taukopaikalle kytkemisen helpoksi, sillä tämä kapistus yltää vähän isommankin puun ympäri lyhenemättä kohtuuttomasti. Lisäksi paracordhihna on kevyt ja helppo pitää puhtaana. Mikäli joutuisimme kulkemaan enemmän toisiimme kytkettyinä, harkitsisin kelatalutinta tai pitkää liinaa, jolloin Savu voisi kulkea vapaammin.

Tätä hihnaa on käytetty nyt puoli vuotta ja monikäyttöisyytensä vuoksi muita hihnoja emme tarvitse. Ensisijaisesti kuljemme mieluiten siellä, missä voimme mennä vapaina.

Savu ensi kertaa uuden hihnansa kanssa

Kevättalven retkikohdetärpit

Olen jo aivan valmis tuohon seuraavaan vuodenaikaan, kevääseen. Pidentynyt valoisa aika ja lenkkejämme piristänyt auringonpaiste ovat selvä lupaus tulevasta ajasta. Jokakeväinen retkikuume on myös saapunut ja päätin kirjata tavoiteluontoisesti tämän keväät tärpit ylös. Muita keväisiä kuumeita ovat asuntokuume, pentukuume ja muuttokuume.

Retkikuume on kuumeista terveellisin ja helpoin parantaa, onhan Suomessa vaikka mitä paikkoja retkeillä. Aiempien pitkien reissujen sijaan olen alkanut arvostaa paikallisia kohteita ja lähiretkeilyä ylipäänsäkin. Ei ole pakko lähteä pohjoiseen, voidakseen nauttia raittiista ulkoilmasta.

Meidän listalle valikoitui niin paikallisia, uusia, kuin vanhoja tuttujakin kohteita.

Seitsemisen kansallispuisto

Jo lapsuudestani tuttu retkipaikka monipuolisine reitteineen. Seitseminen soveltuu erinomaisesti myös vaelluskohteeksi, mutta toistaiseksi suuntaan tänne päiväretkeilemään.

Ulkomuseot

Riippuu keneltä kysytään, ovatko ulkomuseot retkikohteita vai eivät. Vielä muutama vuosi sitten olisin sanonut, että eivät ole. Ulkomuseot ovat kuitenkin kauniita miljöitä valokuvaamiseen ja jo ennen Savua kävin kuvaamassa koiriani vanhojen rakennusten puurapuilla. Nyttemmin retkeilyyn on tullut lasten kanssa hieman erilaista näkökulmaa. Tätä nykyä ulkomuseon pihassa saa hyvin vietettyä aikaa puolen päivän verran. Kannattaa tutustua oman kunnan/kaupungin museotarjontaan, Ylöjärvellä on useampikin ulkomuseo.

Laipanmaa

Tämä retkikohde on ollut mielessäni jo vaikka miten kauan, mutta eipä ole tullut käytyä. Laipanmaan sivujen perusteella alueella kulkee useampi eri reitti ja somen perusteella paikka on kaunis.

Seitsemisen kansallispuistossa, toissasyksyisen vaelluksemme loppupuolella

 

Evon retkeilyalue

Täälläkään en ole vielä käynyt, mutta Evolle on jo oikein retkipäivä sovittuna kaverin kanssa. Edellinen sovittu reissu peruuntui lumimyrskyn vuoksi, mutta jospa nyt saataisiin miellyttävämpää keliä.

Ritajärven luonnonsuojelualue

Täällä olen käynyt kerran ja paikka oli talvellakin todella kaunis. Vierailusta on jo useampi vuosi, vaikka silloin sanoinkin "tänne on tultava pian uudelleen".

Siinä missä minä suunnittelin kevään retkiä ja etsin arkistokuvia, Savu nukkui sikeästi läppärin vieressä. Aamuinen retkemme lähilaavulle koirakaverin ja lasten kanssa teki siis tehtävänsä. Lähiretkeilyä noin 5km säteellä kotoamme onkin harrastettu koko talvi, joten on korkea aika vierailla muissakin kohteissa.

Aurinkoisia retkikelejä teillekin!

Ritajärven luonnonsuojelualueella, evästaukokuva muutaman vuoden takaa

Talven riemua paikallisissa maastoissa - kuvapostaus

Aivan upeat talvikelit saapuivat tänä talvena myös Ylöjärvelle ja me olemme viettäneet aikaa ulkona niin paljon, kuin pikkuväki suinkin pakkasessa tarkenee. Kotoisten metsämaastojen lisäksi poikkesimme kaverin maastoissa, sekä Yltä ja Alta maataideteoksen takametsissä. Yksi pakkasaamun "retki" tehtiin myös keskustaan, tästä reissusta kerron lisää myöhemmin. Alla kuvakuulumiset erilaisilta ulkoilukokoonpanoilta. 

Maalaiskoira

Kotoisalla hiekkatiellä

Viime kuun alkupuolella Koiranluonto blogiin ilmestyi erinomainen teksti, Kaupunkikoira. Suosittelen lukemaan tuon kirjoituksen siitä, millaista koiran elämä voi olla kaupungissa. Tahdoin kirjoittaa vastaavan version maalla asumisesta, meidän elinympäristöstämme. Postaukseni noudattelee samaa runkoa, kuin alkuperäinen kirjoitus.

Siinä missä netin keskustelupalstoilla moititaan kaupunkilaisia koiran ottamisesta kerrostaloon, moititaan maalla asuvia koiran pitämisestä ainoastaan omalla pihalla. Useimmiten kuulemani väitteet liittyvät siihen, että maalla koiraa ei tarvitse viedä lenkille, jos on oma piha. Tai että maalla koira elää vain narun jatkeena ja pihakoristeena. Asuinympäristöstä riippumatta koiran elämän laadun takaaminen on omistajan vastuulla. 

Me asumme maalla, toisten mielestä enemmän ja vähemmän syrjässä - minusta naapureihin voisi olla vielä enemmänkin välimatkaa. Pihastamme pääsee metsään jossa saa kulkea yksin ja havainnoida eläinten jälkiä. Toisaalta lähimpään taajamaan ja kyläkaupalle on vain muutama kilometri ja mökkikaudella kylällä onkin vilinää. Näin helmikuussa vastaantulijoita saa vähän etsiä.

Kaupungilla kahvilassa

Tuoksumaailma on maaseudulla kaiketi erilainen, mutta varmasti yhtä runsas kuin kaupungissa. Joka lenkkipolulla ei välttämättä tuoksu muut ihmiset, mutta laaja eläinkirjo varmasti. Etenkin sulanmaan aikana haluaisin tietää, minkä eläimen jälkiä Savu innoissaan nuuhkii. Takapihallamme on välillä on riistakamera ja tontin nurkalla kulkeaa kaikkea peuroista kettuihin ja rusakoista supeihin. Metsä onkin täynnä villieläinten jälkiä ja tuoksuja.

Metsässä Savu pysähtyy haistelemaan vähemmän, kuin autotiellä. Pieni tienpätkä, jossa toisinaan kävelemme, on Savulle sellainen "päivän uutiset" reitti. Bussipysäkillä Savu voi haistella pitkäänkin ja minä voin vain arvailla, mistä on kyse. Penkillä on jonkun eväspaperi, koululaisten jälkeen pysäkillä on loikkinut jänis, jostakin autosta on valunut hieman nestettä tielle tai ehkä vapaana ulkoileva maatiaiskissa on jälleen merkannut tolpan. Pieneltä puolen kilometrin lenkiltä voi löytää peräti kuuden eri koiran terveiset ja omistajien tuoksut. Vaikka tuo postinhaku ja roskien vienti lenkki on lyhyt, Savun tahtiin mennessä siinä vierähtää helposti puolituntinen.

Ympäristön monipuolisuus on katsojan silmässä. Lähellämme on paljon erilaista metsämaastoa. On niittyä, suota, peltoa, hakkuuaukeaa, vanhaa pellonpohjaa, lampia, järviä, risukkoa, pusikkoa, kallioita, mäntykankaita ja lehtimetsiä. Vielä viiden vuoden jälkeenkin, olemme Savun kanssa löytäneet täältä uusia mielenkiintoisia maastoja. Tahtoisitko mukaamme metsämansikka rinteeseen tai vattumatojen viidakkoon?

Välillä metsästä tulee ähky. Joskus sekä Savun että minun mielekkyyteni metsää kohtaan laskee, kun kimpussamme on liuta hyttysiä tai hirvikärpäsiä. Toisinaan jotkin reitit ovat olleet liian vaativia ja raskaita. Silloin tällöin olemme myös pettyneet; kelpo sienimetsä onkin kaadettu.

Vaikka pääasiassa kuljemme keskenämme kompastellen ja kiipeillen metsässä, käymme välillä vaihteluksi myös kylällä (myönnän osasyyksi sen, että Papu haluaa leikkipuistoon). Asfaltti tassujen alla saa Savun valppaaksi, sillä muista kulkijoista on mielekästä ilmoittaa. Omalla kylällä mennessä hihnakävelyssä onkin vielä harjoiteltavaa. Sen sijaan leikkipuistojen vierellä odottelu sujuu Savulla jo oikein mallikkaasti. Kylällä voi kuulla kirkon kellot tai koulun kuulutuksia, kiipeillä penkeille ja kiertää katuvaloja. Kesällä kylän reunalla on lehmiä ja kesälampaita, varsin maalainen taajama siis.

Kesäpäivän kävelyllä arboretumissa, täytyy mennä kesällä uudelleen.

Toisinaan lähdemme ihan oikeasti kaupunkiin, jonka muutkin mieltävät kaupungiksi. Tällöin Savu menee ns. kaupunkimoodiin ja malttaa melko hyvin olla haukkumatta. Kaupunkilenkkeilyyn kuuluvat ehdottomasti kuvaus- ja tempputuokiot, sekä koiran kanssa jaettu jäätelö. 

Seuraavana suora lainaus: "Tärkeintä olisi muistaa elää itselle ja omalle koiralleen mielekästä elämää. Osa nappaa kaupungista mansikat ja kakun toisaalta tai päinvastoin. Jyrkkien vastakkainasettelujen sijaan tärkeämpää on tarjota omalle koiralle niin hyvä, rikas ja rakas elämä kuin mahdollista. Oman koiran tarpeita kuunnellen."

Mielestäni tuon paremmin aihetta ei voi kiteyttää, joten siksi en keksinyt tilalle mitään omaa. Minä itse nautin maalla asumisesta, vaikka kaikki palvelut ovat kaukana ja lenkkeilen pääasiassa yksin. Minulle riittää lyhyt vierailu vaihteluksi kaupungilla, ehkä pistäytyminen koiraystävällisessä kahvilassa tai  kävely arboretumissa.