Lokakuun aikana Savu ehti tuttujen koirakavereiden lisäksi tapailla myös pentukoiria. Savu ei ole mikään riehakkaiden pentujen ylin ystävä, mutta kohtuullisen kohtelias kuitenkin. Labbisteini kanssa kävimme pariin otteeseen lenkillä ja hihnalenkkeilyssä meillä onkin treenattavaa. Spontaanisti pistyädyttiin myös Virtain VipStoressa. Meille ei mitään tarttunut mukaan, mutta ihmisten ilmoilla ja vieraissa taajamissa seikkailu on aina hyväksi.
Myös naapurikylässä saatiin hyvät hihnatreenit ja Savulle alkaa pikkuhiljaa valjeta, että muut voi ohittaa ihan hiljaakin. Ohituksemme ovat sillä mallilla että voimme kuljeskella kaupungilla huoletta, kunhan pääsemme kiertämään vieraat koirakot hiukan kauempaa. Etenkin suoraan kohti tulevat ja aivan lähelle pääsevät koirat ovat vielä liikaa ja Savu ei pysty hillitsemään itseään.
Hihnalenkkeilyä tulee treenattua harmittavan vähän, sillä kotona Savun ei juurikaan tarvitse olla hihnassa. Sekin pieni kävely mikä hihnassa tehdään, tehdään yleensä yksin. Hihnalenkkeily taajamissa ja retkillä olisi kuitenkin Savullekin mukavaa, kun sillä olisi opetettuna järkevämpi käytösmalli ohituksiin. Jos siis ohittaisimme jonkun ihan tavallisesti kävelytiellä, Savu räjähtää kohdalla. Se alkaa jo kauempaa kiskoa kohti, pöhistä ja kohdalla ääni ja turhauman sekainen riemu vain pursuavat. Vieraan silmään Savu muistuttaa varmaan vesikauhuista pörröotusta.
Motiivi Savun rähjäämiseen on vähän epäselvä. Savu kuitenkin ainoana koirana ollesaan pitää muista koirista aiempaa enemmän. Uskoisin että Savu tahtoisi tervehtiä myös vieraita koiria, mutta kohti suoraan kävely on epäkohteliasta ja koska hihnassa ei yleensä pääse muita moikkaamaan, turhauma saa Savun haukkumaan. Tämän kaltaiset jutut eivät kuulu mukavuus- tai vahvuusalueelleni, mutta onneksi suunnitelmallisella työstämisellä olemme päässeet asiassa eteenpäin.
Pientä Lotto pentua olemme nyt tavanneet muutaman kerran ja käyneet treenaamassakin samaan aikaan. Lotto on Savusta jo varsin kiva pentu ja kohtelias Lotto onkin. Savu erehtyi ihan leikkimäänkin. Koska koiraseura on Savulle erityisen arvokasta, ehkä se joidenkin vuosien kuluttua saa oman ystävän.
Koiratreffien ja hihnatreenien lisäksi meille kuuluu hyvää. Syksyn suurin riemuvoitto oli harjaamistreeniemme läpimurto. Nyt Savu on kertaalleen harjattu kokonaan niin, että se oli sille itselleenkin ok. Toistaiseksi käytän harjana omaa vanhaa hiusharjaani. Se taitaa olla taloutemme ainoa harja, jota en ole saastuttanut. Savun karvanlähtö ja -laatu onkin taas palannut ihan entiseen malliinsa, joten keväällä koira parturoidaan uudelleen. Siitä jäänee tapa.
Loppuvuodelle ei näillä näkymin ole kisoja, mutta vielä marraskuun loppuun treenaamme aktiivisesti hallilla. Joulukuussa onkin paljon muuta puuhaa, joten treenailut kaikkinensa rajoittuvat keittiöön. Pitkiä metsälenkkejä eivät voita kyllä edes treenit ja niinpä me kaikkien pakollisten toimien jälkeen vietetäänkin aikaa rennosti lenkkeillessä.
Leppoisaa loppuvuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)