Ja niin koitti helteinen kisapäivä, jota ehdin helteen vuoksi viikon jännitelläkin. Helteen vuoksi ei myöskään treenattu. Helteestä johtuen lähdimme kotoa aamulla jo puoli kuusi ja suuntasimme vesistön ääreen. Pistäydyimme ennen kisoja Toijalan toverilla Elinalla (jolle kiitos videosta ja kuvista) ja käytimme koirat uimassa. Savukin todella ui ja yllätti kaikki! Savu ei nimittäin ui ikinä, vaan ainoastaan kahlaa. Lampi oli ilmeisen mielenkiintonen vesikirppuineen, vaikka varmasti kuumalla kelilläkin oli tekemistä asian kanssa.
Pikaisen aamulenkin jälkeen suuntasimme Toiskin kentälle. En hölmönä ymmärtänyt mihin suuntaan aurinko liikkuu ja niinpä vajaan vartin päästä Savun kevythäkkiin porotti aurinko. Savu ei kuitenkaan ollut häkissä kuin muutaman minuutin, sen mitä kuuntelin rataan tutustumisessa tuomaria. Muutoin hengattiin varjossa. Olin vuorannut häkin pohjan kylmäkalleilla ja peitellyt Savun märkään kylmään pyyhkeeseen. Savusta pyyhe oli tarpeeton ja ikävä asia, joten toisen jähdyttely-yrityksen jälkeen koiraparkaa ei enää kiusattu moisella.
Rata sisälsi liki pitäen vain ne liikkeet, jotka eivät ole vahvuuksiamme. Runsaasti käännöksiä ja useampi eteentuleminen. Kuumuuden vuoksi höntsäsin Savun kanssa varsin maltillisesti. Yli sekunnin kestävän perusasennon jälkeen Savu menikin makaamaan, leikkiä jaksoi kuitenkin. Päätin että en mene radalle mikäli Savu ei jaksa innostua lelulla revittelyyn ja keskeytän radan, mikäli se menee kuuman vuoksi makaamaan. Olin aivan varma jommasta kummasta, sillä olin itsekin läkähtyä.
Vuoromme tuli, Savu lähti viritysleikkiin mukaan ja sitten kentälle. Heti kehään päästyä Savu ei enää ollut aivan skarppina mukana vaan jäi nuuskuttelemaan. Päästiin kuitenkin lähtöön ja aloittamaan. Rata meni paremmin kuin odotin, vaikka meinasinkin maahanmeno tehtävän jälkeen keskeyttää, sillä Savu ei noussut heti toisellakaan pyynnöllä. Ihanasti tsemppasi kuitenkin pujottelussa! Kokonaisuutena puutteellinen yhteistyö kuvaa suoritustamme hienosti, sillä saaduista pisteistä huolimatta tämä oli yksi karmeimpia suorituksiamme ikinä. Lämpö teki siis tehtävänsä.
Kaikesta tahmailusta ja epäsavumaisista liikkeen suorituksista huolimatta saimme hyväksytyn tuloksen varsin hyvin pistein ja sitä myötä luokkanousun. Kannatti siis lähteä, vaikka edeltävänä iltana ihan todella epäröin osallistumista! Ennen avoimeen luokkaan siirtymistä tarvinnen itse jonkin kurssin kylteistä ja Savu reilusti enemmän treeniä. Avoin luokka kuitenkin houkuttaa, vaikka tämä ei ole - tai ainakaan pitäisi olla - päälajimme. Rallytokon matala kynnys ja vaihtelevat liikkeet luovat kuitenkin hyvän ympäristön ja pohjan tokonkin kisatreenin rakentamiselle ja oman jännitykseni työstämiselle.
Video radastamme kannattaa todellakin katsoa, pisteet kun eivät kerro suorituksen yleislaadusta yhtikäs mitään. Eivät ainakaan meidän kohdallamme, vaikka toki tämä on vain oma kokemukseni. Mielestäni olisimme kuitenkin pystyneet parempaan suoritukseen, emme ehkä pisteiden osalta, mutta itseämme vastaan. Tänään menomeininkimme meni kuitenkin hellettä piiloon ja muistutimme lähinnä muurahaispariskuntaa siirapissa.
Heinäkuun alkuun olimme sopineet Kiiran kanssa retken Helvetinjärven kansallispuistoon. Alkuperäinen mielikuva heinäkuun helleretkestä muuttuikin kaatosadetta lähentelväksi, varsin viileäksi viikonlopuksi. Ihan niin pahaa keliä ei sentään saatu, kuin toissa vuonna, säilyimme siis kaikki varsin kuivina. Kiiran Kelmi collien lisäksi saatiin ensimmäisen päivän ajaksi myös porokoira Kaiku matkaan. Savu ihastuikin iäkkäämpään pororouvaan ikihyviksi ja mateli koko retken vain perässäni. Savun oli nimittäin pakko saada kävellä Kaikun vieressä. Toinen syy on se, että Savu nyt on vähän laiskanpuoleinen - lähinnä siksi että se ei erityisemmin pidä repusta.
Savu kantoikin reppua urhoollisesti koko matkan, vaikka sen pukeminen ei koiraa vielä ilahdutakaan. Savu lämpiää epämiellyttäville asioille hitaasti, mutta reppua on nyt kotosalla työstetty taas eteenpäin. Paljoa painoa tuolle en tule laittamaan, nytkin Savu kantoi lähinnä pieniä pakollisia juttuja taaperoa varten, alle 300g siis molemmat pussit.
Sateinen reittimme kulki Haukanhiedan parkkikselta kolulle ja takaisin. Sateisesta säästä huolimatta muita kulkijoita oli jonkin verran ja tuvassakin pyörähti kolme seuruetta. Kolme koiraa ja taapero kokoonpano saivat aikaan niin ihmettelyjä kuin muikeita hymyjäkin. Nelijalkaiset ja pikkutyyppi käyttätyivät tuvalla kuitenkin varsin siivosti, eikä pyödän alla makaavia koiria aina heti huomattukaan.
Illalla teltat pystytettiin Haukanhiedalle hieman muista syrjempään. Olisimme mahtuneet kaikki samaankin telttaan, mutta siltä varalta että Papu vielä yskisi - ja yskihän se - vetäydyimme omaamme. Telttailualueelle virtasikin illan mittaa jos jonkinlaista porukkaa. Muutama perhe kävi vain uimassa, pakko todeta että hullun hommaa lähteä rannalle tuulisella +10 asteen kelillä. Lopulta meidän lisäksemme telttaseurueita oli kahdeksan kappaletta. Varsinaista häiriötä meille ei ollut kestään (ja yritimme itsekin olla häiritsemättä ketään), mutta ehkä kännibileiden pitäminen aamuyöhön kansallispuistossa on hieman kyseenalaista. Jokaisella on totta toki oikeus nauttia luonnosta, kunhan ei roskaa ja tältä kannalta missään ei ollut valittamista. Paitsi Savun mielestä siinä, että se ei saanut lähteä kerjäämään muiden retkeiijöiden makkaroita.
Seuraavana aamuna pakkailtiin kamppeet aamupalan jälkeen ja kiikutettiin seurueemme autoon. Tarkoituksenamme oli pistäytyä Luomalla kuvailemassa, mutta päädyimme hoitamaan siirtymän autolla. Retkinapero oli sen verran väsynyt, joten "sieltä mistä aita on matalin" reitti houkutteli kovasti. Ja houkuttelipa sellainen Savuakin, ei tarvinnut niin kauan olla hyttysten syötävänä. Hyttysiä reissulla riittikin ja Sakke parka oli monissa kuvissa varsin kärsivät näköinen. Loputkin hyvät kuvat olivat valon takia aika suttua, vastavalosuoja pelastaisi paljon.
Pari seuruetta oli Luomallakin, paikassa jossa en ole ikinä nähnyt ketään! Kyllä odottelen taas sesonkin loppumista, jolloin metsissä saisi retkeillä suunnilleen yksin. Lenkkipoluillamme ei kuuna päivänä tule samaa määrää ihmismassaa vastaan, kuin mitä tällä retkellä. Koiria ei ihme kyllä muilla ollut.
Retkeltä kotiutui varsin väsynyt ja kaikkensa antanut poropuolikas. Jos jotkut pikkujutut vähän ontuvat, niin retkikoirana Savu on lyömätön. Tätä tekstiä kirjoittaessa me ehdimme telttailla jo toistamiseen ja seuraavakin retki jo häämöttää. Palataan retkitunnelmiin siis myöhemmin lisää.
Pari viikkoa sitten osallistuimme myös seuramme järjestämään toko kisatreeniin. Savu yllätti minut monin tavoin runsaalla ennakoinnilla ja ääntelyllä. Treeni meni siis tavallaan ihan hukkaan ja pakkamme sekosi täysin. Toivottavasti instagramista upottamani päivitys näkyy tässä. Huomenna meillä on rallytokokilpailut Toijalassa, mutta emme helteen vuoksi ole juuri treenanneet. Kisapäiväksi luvataan +32 astetta, joten saapa nähdä mitä tulee. Toivottavasti kuitenkin hyväksytty tulos, niin päästään etenemään!
Savu on ollut nyt kahdesti Mari Lustigin käsittelyssä harjoittelukoirana. Koirarukka olikin paljon pahemmin jumissa kuin olin ajatellutkaan. Reilussa kotoilussa on puolensa - arjessa esim. kavereiden kanssa lenkille mennessä lämmittelyt unohtuvat helposti. Ei ole hyvä lähteä kylmillä lihaksilla ryntäilemään, se lienee ainakin osasyy jumitteluun. Toisella hierontakerralla tilanne oli jo huomattavasti parempi ja nyt pärjäillään kotona lämppälyistä ym. huolehtimalla. Savun hierontojen suhteen pitäisi kyllä hieman ryhdistäytyä kerran vuoden sijaan edes muutamaan kertaan vuodessa.
Lauantaina koitti meidän toinen kilpailupäivä vasta alkaneella rallytoko urallamme. Jännitykseni ei ollut aivan yhtä kohtuuton kuin viimeksi ja kisatreenin jäljiltä suhtauduin päivään luottavaisin mielin. Saavuimme Ylökk:in kentälle suhteellisen ajoissa ja ilmoittautumisen jälkeen ehdin käyttää Savun vielä rauhassa tarpeillaan. Väen lisääntyessä paikalle, alkoi Savu availla ääntään. Väljemmältä etäisyydeltä pääsin palkkailemaan hiljaisemmasta ympäristön tarkkailusta ja lopulta pääsimme autolle takaisin ihan hiljaa. Haasteellisimpia ovat muut haukkuvat koirat tai kohdalla olevasta autosta rähjäävä koira. Noin muutoin Savu tarkkailee muiden touhuja melko äänettä.
Ensimmäinen ratapiirros vaikutti oikein kivalta, paljon meille tuttuja, viime aikoina treenattuja liikkeitä. Tutustuin rataan paristi ja sitten hain Savun hengailemaan kehän lähelle. Saimme pakolliset haukut haukuttua, kontaktin haettua ja sitten astelimme kentälle yhdessä. Alku oli hieman tahmea, sillä Savu nuuskaisi heti maata ja lähtökyltillä perusasento oli hitusen laiska. Jännityspiikkini nousi välittömästi ja lähdin suorittamaan rataa aika ripein liikkein - tarkoitukseni oli innostaa koiraa. Niinpä sössin heti ensimmäisen liikkeen. Kun on kiertänyt koiran ympäri, pitäisi viereen pysähtyä, sen sijaan minä suunnilleen juoksin koirasta ohitse. Pisterokotus kieltämättä ketutti, mutta koira nousi ja tehtiin omasta mokastani huolimatta tosi hieno rata! Sääli, ettei saatu videoita.
Rata 1 Taru Leskinen 88p 1 min 45s
Lähtö Istu, kierrä koiran ympäri -10p väärin suoritettu tehtävä (ohjaaja ei pysähtynyt)
360 vasempaan
360 oikeaan -1p epätarkasti suoritettu tehtävä
Ohjaajan ympäri myötäpäivään -1p ohjaajavirhe
Eteen istu, oikealta sivulle
Käännös oikeaan
Kahdeksikko
Maahan
270 vasempaan
Istu, askel seiso, 2 askelta istu, 3 askelta maahan
Toinen rata oli lyhyempi ja paljolti samoja liikkeitä. Kahdeksikko epäilytti minua heti alkuunsa, sillä se oli kentän kulmassa, lähellä telttoja, tuoleja ym. levotonta aluetta. Vuoromme lähestyessä kentällä oleva väkimäärä alkoi lisääntyä, autoja tuli ja koiria meni, kaikkialla oli jotakin. Kuplamme särkyi vielä hetki ennen vuoroamme, kun meinasimme joutua törmäyskurssille toisen koirakon kanssa. Koirat toki onneksi vain leikkituulella, mutta kuitenkin. Lähtökyltti oli vaihteluksi ihan keskellä kehänauhoja, joten jo alkuunsakin piti kävellä aika pitkä pätkä ennen suoritusta. Kuulostipa hassulta nyt kirjoitettuna. Minun on tokoilijana vaikea muistaa, että voin aivan hyvin puhua koiralleni ja kannustaakin sitä vaikka houkuttelun kautta. Sen sijaan seison seipäänä ja toivon että Savu istuu vieressä. No istuihan se! Lähtömme oli reippaampi, kuin ensimmäisellä radalla, mutta siihen se jäikin.
Savu bongasi heti jotain, mitä jäi katselemaan ja lopulta myös haukahti. Kaikki liikkeet sujuivat tahmeasti ja yhden käännöksen uusimmekin. Yhteistyömme rakoili ajoittain aika pahasti, sillä Savu jäi melko paljon ympäristöön kiinni. Häiriöistä ja ääntelystä huolimatta Savu nousi aina hienosti jatkamaan hommia ja pari viimeistä liikettä haukkumista lukuunottamatta tehtiinkin hienosti yhdessä. Pisteitäkin saatiin enemmän, kuin ensimmäiseltä radalta. Tästä johtopäätöksenä se, että pelkkä pistetulos ei kerro koiran osaamisesta tai radan kulusta oikeastaan yhtään mitään. Teknisesti ja kaikella tapaa meidän ensimmäinen ratamme oli huomattavasti toista parempi - pisteet tästä radasta yllättivät täysin, sillä kahdeksikon kohdalla harkitsin jo keskeytystä.
Rata 2 Minna Hillebrand 89p 2min 3s
Lähtö
Istu, kierrä koiran ympäri
270 oikeaan (Savu haukahti)*
270 vasempaan Täyskäännös oikeaan -1p puutteellinen yhteistyö
Istu, askel istu, 2 askelta istu, 3 askelta istu Askel oikealle -1p puutteellinen yhteistyö
360 oikeaan -3p uusiminen Kahdeksikko -1p ohjaajavirhe, -3p puutteellinen yhteistyö
Maahan
Eteen istu, askel peruuttaen istu, 2 askelta peruuttaen istu, 3 askelta peruuttaen istu (Savu haukahteli paristi)*
Maali *Vähennykset kokonaisvaikutelmasta -2p Savun haukahtelun vuoksi Tuomarin kommentti: Koira selvästi hallitsee tehtävät, tänään ympäristö häiritsee välillä , mutta pystyy kuitenkin jatkamaan rataa. Äänteli rasteilla, merkityissä tehtävissä niistä vähennys.
Kisoista tuli niin yllättäen kaksi hyväksyttyä tulosta ja vieläpä ihan kivoin pistein! Vau ja hyvä me! Odotuksia minulle ei ollut ja ne vähäisetkin ylittyivät täysin. Yhden rallykisat ovat kiikarissa heinäkuulle. En halua elätellä liikoja toiveita, mutta mikäli saadaan hyväksytty tulos ja luokkanousu, saatamme jatkaa avoimeen. Niin kauan ehkä rallya, että olemme oikeasti valmiita tokokisoihin.
K I S A T R E E N I 30.6
Sunnuntai iltana Savu pääsi hallille seuran järjestämiin tokon kisatreeneihin. Jännitykseni on kehittynyt ehkä johonkin suuntaan sillä oloni ei ollut yhtään niin ahditustunut, kuin viime vuonna. Kisatreenin tulokset eivät varsinaisesti yllättäneet ja mokista huolimatta treenistä jäi hyvä mieli. Nyt tiedetään, mitä treenata, ottaa huomioon ja kuinka jatkaa eteenpäin. Paljon onkin hiljaiselosta huolimatta edetty, vaikka harmikseni hieno perusasentomme on valunut tuollaiseksi mutkaistumiseksi. Ei auta kuin videoida ahkerammin myös omatoimitreenejä ja käyttää peiliä apuna!
Hyppy on meille varma liike, niin kuvittelin. Hyvin menikin perusasentoon asti, johon Savu oli selvästi tulossa, mutta sitten nenä vei. Saman kohdan haju kiehtoi muitakin ja myös Savua useasti, joten epäilen siinä todella olleen jotain. Hajuista luopumistreeniä vain enemmän, vaikka nytkin Savu mukavasti palasi hommiin! Liikkeestä maahan yllätti osin, sillä en ole tajunnut treenata suoraan seuraamista kovinkaan paljon. Savu menee kyllä käskyllä maahan, paitsi, jos se ei ole enää kuulolla, koska hämmentyy pitkästä kävelystä. Liikkurin mukaan Savu alkaa vilkuilla ja haahuilla noin 8 metrin jälkeen. Tämä kuulostaa ihan järkeen käyvältä, sillä ensimmäisellä kerralla Savu ei mennyt maahan, koska ei ollut kuulolla. Toisella kerralla liike onnistui ja tiedetäänpä kotona treenata seuraamiseen pituutta. Myös Savun luo palaamista pitänee harjoitella, sillä Savu hitusen ahdistuu (haukottelee ja haistelee maata) kohti tulemisesta. Myöskään sivulle Savu ei noussut ensimmäisellä käskyllä, mutta sen laitan ympäristön ja kaiken jännän piikkiin.
Kaukot olivat alkujaan tahmeat. Savu menee hyvin maahan, mutta istumaan nouseminen ei vielä ole aivan varma muualla, kuin kotona. Savu meni aluksi myös aivan vinoon makaamaan, joten uusittiin pari kertaa. Videolla olevat kaukot onnistuivat jo kivasti, kun turvauduin käsiapuun. Istumaan nousussa on silti iso työstäminen, sillä en tahdo Savun vain ns. valuvan ylöspäin.
Luoksetulo onnistui setistä parhaiten, miksi olikin kiva että se oli viimeinen liikkeemme. Perusasento oli tosin vino, kuten jo ylempänä kirjoitinkin.
Kokonaisuudesta puuttuu siis vielä monia osasia, vaikka karkeasti liikkeet osaammekin. Kaikkiin liikkeisiin kaivataan varmuutta kesto, matkan pituuden, etäisyyden ym. suhteen, perusasennot suoriksi, uusia paikkoja ja erilaisia häiriötreenejä. Savun kaltaisen koiran kanssa puolet treenistä saisi olla asennetreeniä, jotta meiniki pysyy hauskana ja koirastakin mielenkiintoisena!