Vanhaa ulkokoira tekstiäni luetaan edelleen niin usein, että päädyin kirjoittamaan päivitetyn postauksen siitä, mitä ajattelen koiran pitämisestä ulkona nykyään. Unohtakaa siis jokainen tuo vanha tekstini.
Lapsuudessani meillä oli ulkokoiria ja vielä ensimmäinen oma koirani Tuikku, eli suurimman osan elämästään ulkona juoksunarussa. Pidin siis koiran asuttamista ulkona täysin hyväksyttävänä, vaikka minusta oli ihan huippua omilleen muutettuani saada koira mukaani sisälle. Ulkokoiran asuttaminen rivitaloon oli aluksi vähän kivikkoista. Kirjoitin havaintojani ylös siitä, miten ulkona asuminen vaikutti koiran ja minun suhteeseen. Moni viittasi aiheelle kintaalla, suhdeasioihin vaikuttivat asuinpaikkaa enemmän koiran luonneominaisuudet. Tästä olen edelleen eri mieltä, vielä vahvemmin kuin vuosia aiemmin.
Käsittelen aihetta niin, että puhun nyt vain yksityisihmisten lemmikkikoirista, rodusta riippumatta. Unohdetaan siis yritystoiminta, kuten huskysafarit ja muut bisneksen muodot. En ole myöskään kiinnostunut niistä syistä, miksi mahdollisen lukijan mahdollinen koira, asuu ulkona. Syitä voi olla monia, vaikka kaikki eivät järkevästä perustelusta kävisikään. Tekstissäni sana ulkokoira, tarkoittaa koiraa joka 24/7 asuu vuoden ympäri ulkona sateessa ja paisteessa. Ei siis koiraa, joka silloin tällöin viettää kesäpäiviä ulkona tai haluamansa ajan päivästä omassa pihassa. (Sivuhuomiona sellainen juttu, että sisäkoira on vähintään yhtä huonossa asemassa, mikäli viettää elämänsä eristettynä kodinhoitohuoneeseen. Suoranaisesti siis asuinsijainti, ei tee koiranpidosta huonoa, monissa tapauksissa kyseenalaista kyllä.)
Korostaisin vielä sitä, että kirjoitan ensisijaisesti yksin asuvista ulkokoirista. Sosiaalisena eläimenä koiran paikka ei ole olla yksin pitkiä aikoja missään, vaan tällöin sillä on oltava lajitoverin seuraa. En ota kantaa poikkeuksen poikkeus koiriin jotka eivät viihdy sisällä, kaipaa ihmistä, tule toimeen lajitovereiden kanssa tai muihin selityksiin siitä, miksi koira asuu ulkona. Minun on mahdoton kommentoida kertomuksia objektiivisesti näkemättä, eikä sellainen muutoikaan kuulu osaamisalaani - tai auta ketään.
Korostaisin vielä sitä, että kirjoitan ensisijaisesti yksin asuvista ulkokoirista. Sosiaalisena eläimenä koiran paikka ei ole olla yksin pitkiä aikoja missään, vaan tällöin sillä on oltava lajitoverin seuraa. En ota kantaa poikkeuksen poikkeus koiriin jotka eivät viihdy sisällä, kaipaa ihmistä, tule toimeen lajitovereiden kanssa tai muihin selityksiin siitä, miksi koira asuu ulkona. Minun on mahdoton kommentoida kertomuksia objektiivisesti näkemättä, eikä sellainen muutoikaan kuulu osaamisalaani - tai auta ketään.
Lain mukaan koiria saa pitää ulkona, kunhan tarjolla on puhdasta vettä, ympäristö on turvallinen, neliöitä on riittävästi ja koiralla on mahdollisuus päästä kuivaan, vedottomaan, eristettyyn sisätilaan. Toisinsanoen, turvallinen ympäristö ja perustarpeiden täyttäminen mahdollistavat paksuturkkisten koirien ulkona asuttamisen. Laki laahaa toki monissa muissakin asioissa hiukan jäljessä.
Tällä hetkellä meillä on kotona tarha ja puussa kiinni ketju. Molemmat ovat olleet aikanaan tilapäisratkaisuja ja viimeisen parin vuoden aikana käyttämättömiä. Aiempina vuosina Savu ja Louna olivat tarhassa lyhyiden työpäivieni ajan ja viettivät kesäisin tarhassa aikaa kahdestaan enemmänkin, jos niin halusivat. Nykyisellään tarha on lähinnä ruokailupaikka ja siinäkin käytössä harvakseltaan. Meillä olisi siis mahdollisuus pitää koiraa ulkona, jos niin jostain syystä haluaisimme.
Tällä hetkellä meillä on kotona tarha ja puussa kiinni ketju. Molemmat ovat olleet aikanaan tilapäisratkaisuja ja viimeisen parin vuoden aikana käyttämättömiä. Aiempina vuosina Savu ja Louna olivat tarhassa lyhyiden työpäivieni ajan ja viettivät kesäisin tarhassa aikaa kahdestaan enemmänkin, jos niin halusivat. Nykyisellään tarha on lähinnä ruokailupaikka ja siinäkin käytössä harvakseltaan. Meillä olisi siis mahdollisuus pitää koiraa ulkona, jos niin jostain syystä haluaisimme.
Suhteen luomisen kannalta on merkityksellistä, asuuko koira ihmisten kanssa sisällä vai ilman ihmisiä ulkona. Vaikka koiran kanssa aktiivista toimintaa olisikin 3h, sillä on väliä, viettääkö koira 21h ulkona yksin vai sisällä ihmisten kanssa. Elämästään valtaosan ulkona yksin tai lajitovereiden kanssa aikaa viettävä koira, ei todennäköisesti leimaannu ihmiseen samanlailla, kuin sisällä asuva lajitoverinsa. Rotujen kiintymisellä on tietysti eroa, eivätkä kaikki koirat ole seurakoiria. Ihminen vain näyttelee koiran elämässä melko pientä osaa, jos ulkona käydään hoitamassa vain pakolliset ja joskus vähän ylimääräistä. Koira ei tästä välttämättä mitenkään kärsi, mutta ei saavuta myöskään perheenjäsenen paikkaa.
Se mitä koirista nykyään tiedetään, kannustaa mielestäni siihen, että koira hankittaisiin nimenomaan perheenjäseneksi - sisälle kotiin. Aktiivisen yhteisen tekemisen lisäksi koiralla on mahdollisuus osallistua kaikkeen muuhunkin katselemalla ja seuraamalla muiden tekemisiä. Koiralla on näin myös mahdollisuus tehdä halutessaan aloitteita, pyytää vaikkapa rapsutuksia tai ulkoilua. Ulkokoiralla tätä mahdollisuutta ei ole. Ulkokoiran mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen ihmisen kanssa määrittyy sen mukaan, milloinen ihminen on ylipäänsä saatavilla. Huonoimpina päivinä ulkokoira voi olla ypöyksin jopa 23h. Ei ihme, jos koirasta jää etäinen - muista ongelmista puhumattakaan.
Ulkona asuva koira voi tietysti pitää rapsutuksista ja lenkeistä, ilahtua oman ihmisen näkemisestä ja yhteisestä tekemisestä - ihan kuten koirat yleensä. Ulkokoira joutuu kuitenkin valtaosan ajastaan tekemään ratkaisunsa yksin, joten ihmisestä ei välttämättä tule kovin arvokas koiran silmissä. Koska yhteistyö koiran ja ihmisen välillä on muutenkin opeteltava juttu, ulkokoiran kanssa sujuvaan yhteistyöhön joutuu panostamaan huomattavasti enemmän. Yleensä niin paljon enemmän, että työssäkäyvänä siinä mittakaavassa ulkona hengailu käy mahdottomaksi.
Koiran kannalta ulkona yksin oleskelu ei pidemmän päälle ole sille eduksi. Käsitystäni koirista (Turid Rugaasin Rauhoittavat signaalit kirjan lisäksi) muutti Helena Telkänrannan Millaista on olla eläin? teos. Mikäli kirja ei vielä ole sinulle tuttu, suosittelen ehdottomasti tutustumaan siihen, riippumatta tautoistasi eläinten parissa.
En enää nykyään asuttaisi koiriani ulkona ympärivuotisesti. Se ei ole tämän ajan tietoon nojaten mitenkään perusteltua. Haluan, että Savu (ja tulevat muutkin koiramme) saa olla arjessamme aidosti mukana ja että sillä on mahdollisuus pyytää huomiota ja olla sosiaalisesti aktiivinen. Ainoastaan vakava allergia, tai muu terveydellinen syy, voisi olla peruste sille, että Savu joutuisi asumaan ulkona. Tällöin nykyinen tarha vaatisi kunnostusta ja Savu ehdottomasti kaverin. Mikäli koira ei voi halutessaan olla ihmisen kanssa tekemisissä, vaatii se ehdottomasti lajitoverin seuraa. Koira on kuitenkin lähtökohtaisesti utelias, aktiivinen ja sosiaalinen eläin - tämä on hyvä muistaa myös koiraa hankkiessa.
Luettavaa
SEY: Suurin ongelma on ulkokoirien virikkeetön elämä
Eläinsuojeluasetus
Sosiaalinen käyttäytyminen
Ulkona asuva koira voi tietysti pitää rapsutuksista ja lenkeistä, ilahtua oman ihmisen näkemisestä ja yhteisestä tekemisestä - ihan kuten koirat yleensä. Ulkokoira joutuu kuitenkin valtaosan ajastaan tekemään ratkaisunsa yksin, joten ihmisestä ei välttämättä tule kovin arvokas koiran silmissä. Koska yhteistyö koiran ja ihmisen välillä on muutenkin opeteltava juttu, ulkokoiran kanssa sujuvaan yhteistyöhön joutuu panostamaan huomattavasti enemmän. Yleensä niin paljon enemmän, että työssäkäyvänä siinä mittakaavassa ulkona hengailu käy mahdottomaksi.
Koiran kannalta ulkona yksin oleskelu ei pidemmän päälle ole sille eduksi. Käsitystäni koirista (Turid Rugaasin Rauhoittavat signaalit kirjan lisäksi) muutti Helena Telkänrannan Millaista on olla eläin? teos. Mikäli kirja ei vielä ole sinulle tuttu, suosittelen ehdottomasti tutustumaan siihen, riippumatta tautoistasi eläinten parissa.
En enää nykyään asuttaisi koiriani ulkona ympärivuotisesti. Se ei ole tämän ajan tietoon nojaten mitenkään perusteltua. Haluan, että Savu (ja tulevat muutkin koiramme) saa olla arjessamme aidosti mukana ja että sillä on mahdollisuus pyytää huomiota ja olla sosiaalisesti aktiivinen. Ainoastaan vakava allergia, tai muu terveydellinen syy, voisi olla peruste sille, että Savu joutuisi asumaan ulkona. Tällöin nykyinen tarha vaatisi kunnostusta ja Savu ehdottomasti kaverin. Mikäli koira ei voi halutessaan olla ihmisen kanssa tekemisissä, vaatii se ehdottomasti lajitoverin seuraa. Koira on kuitenkin lähtökohtaisesti utelias, aktiivinen ja sosiaalinen eläin - tämä on hyvä muistaa myös koiraa hankkiessa.
Luettavaa
SEY: Suurin ongelma on ulkokoirien virikkeetön elämä
Eläinsuojeluasetus
Sosiaalinen käyttäytyminen
Meillä on kaksi koiraa; poikaystävän jämpti ja minun Hippu. Jämy on ulkokoira, ainoastaan kovilla pakkasilla sisällä. Kun se ei ole minun koira, minä en sen asioista voi päättää. On tarkoitettu metsästyskäyttöön ja pihavahdiksi. Osaa kyllä istua ja olla kiltisti sisällä, tykkää mun rapsutuksista ja harjailusta. Mutta huomaa ettei viihdykään sisällä, kyllä se oikein vetää lämpimän sisäyön jälkeen omalle paikalleen ulos. Tarkoitus on tehdä näille ensi talveksi yhteinen tarha, ei kuitenkaan sellainen jossa ovat keskenään vaan väliseinälle oleva. Jämy on niin pirun iso koira Hippuun verrattuna että repii sen halutessaan, vaan kyllähän uros ja narttu on hyvin tulleet keskenään toimeen.
VastaaPoistaHippu on taas pääosin ulkona. Sehän ei ikinä tykännyt olla sisäkoira kaupungissa. Sillä on paksu turkki, on kova haukkumaan ja yksinkertaisesti haluaa olla mieluummin ulkona. Näkyy tykkäävän vahtia omaa pihaa. Mun mielipide on se että tälläiset rodut kuten meillä, soveltuvat paremmin ulos ja ovat siellä onnellisempia. KUNHAN niille tarjotaan hyvät olot eli perustarpeet, ihmisen läsnäolo ja lajikumppanin seura. Hippu on irti mutta jämy ei, ei pysy pihassa. Silti ne voivat leikkiä ja riehua keskenään tai maata yhdessä. Hippu on yöt sisällä susien ja ilvesten takia, siitä ei vastusta niille ole, jämystä ehkä jonkin verran.
Ei ollut erityisempää pointtia kommentissa, halusin kertoa oman mielipiteen ja kertoa että ulkokoiriakin on erilaisia. Narun päässä olevaa yksinään jätettyä ulkokoiraa en ikinä hyväksyisi itse. Meille kaikki ovat perheenjäseniä <3 ja jämy on nähnyt vaan ikkunasta mun sisäkissan, se tulee varmaan olemaan ratkiriemukas hetki kun tapaavat sisällä :D Hyvä postaus, luin nuo aiemmatkin kun ovat menneet ohi :)
Kiitos kommentistasi. Koiria on totta kai erilaisia, mutta koiran käyttäytymiseen ja sopeutumiseen ulos tai sisälle vaikuttaa huomattavasti rotua enemmän saatu koulutus. Kaikkea käyttäytymistä voi muuttaa, vaikka totta kai koiralle muutto sisältä ulos ja toisinpäin on aina stressaava. Koiran hyvinvoinita ja "onnellisuutta" voi onneksi mitata ja päästä näin oman koiransa asiantuntijaksi. Hyviä havaintoja olet tehnytkin. Mutta kuten kirjoitin, ei asuinsijainti automaattisesti tee koiranpidosta hyvää tai huonoa. Yhtälailla koiraa voi laiminlyödä sisätiloissa. Lähtökohtaisesti vain koiran paikka ei ole ulkona - etenkään yksin- eikä valitettavasti edes jämptistä ole vastusta petoeläimille. On mielestäni edesvastuutonta pitää koiria ulkona ns. riskialueilla joilla tiedetään olevan petoja. Mutta se onkin sitten jo ihan toinen tarina :D
PoistaTotta, koiraa voi laiminlyödä sisätiloissa. Kaupungissa se pääsi vaan aamulla pakollisilla pisseille, sitten työpäivä sisällä, taas pissille ja iltapäivällä joskus pitkälle, joskus lyhyelle lenkille. Siinäpä se, koirakavereita ei paljoa saanut tavata taikka olla ikinä/harvemmin vapaana. Joskus mulla oli huono omatunto ja mietin olenko sille hyvä omistaja. Onneksi sillä on nyt parempi olla maalla. Saa nuuhkia omalla pihalla ja puuhata omiaan.
PoistaRiskit on aina ja kyllä tiedostan susi/ilvesvaaran. Siksi se ulkotarha on suunnitteilla vaikka eipähän sekään sutta kestä. Ja just se että saisivat olla yhdessä tarhassa, olisi se lajitoverin seura koko ajan. Kyllä tästä olisi paljon juteltavaa, pääasia lienee että koirilla on hyvät olo :) se on riskiä asua ihan korvessa, kissaa en ikinä laittaisi ulos kun ilvekset on kulkeneet tuossa kilitarhan luona ja sudet pellon reunassa. Susien vihaaja en ole mutta ei niitten tarvii pihamaallekaan tulla koiria syömään..
En suinkaan viitannut sinuun laiminlyönti lauseellani, vaan että se on asuinpaikasta riippumaton. Varmasti moni kaupungissa asuva ja työssäkäyvä pohtii samoja asioita - niin minäkin silloin. Kaikessa on aina kehitettävää ja onneksi joka hetki voi kuitenkin tehdä parhaansa sillä ajatuksella, että huomenna voi tehdä paremmin. Ja kehitystähän tapahtuu onneksi koko ajan, pienin askelin :)
PoistaOlen pitkälti samaa mieltä. Omasta mielestäni koiralla on oltava seuraa, ei välttämättä kokoajan, mutta suurimman osan vuorokaudesta. Sillä ei ole väliä onko se seuralainen ihminen vai toinen koira, kunhan on seuraa minkä kanssa lemmikki tulee toimeen eikä ole vain yksikseen. Omasta mielestäni on sama asia asuuko koira sisällä ihmisen kanssa vai koirakaverin kanssa ulkona tarhassa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Tavallaanhan asuinsijainnin merkitys laskee, mikäli koiralle on tarjolla samat asiat molemmissa :) Usein näin ei kuitenkaan ole ja sitä nimenomaan halusin kommentoida.
PoistaOmille koirille tein ulko-oveen koiraluukun ja aitasin pienen alan tarhaksi ulko-oven läheisyyteen. Tarhassa myös koppi. Koirat saivat valita missä haluavat olla. Puolen hehtaarin piha myös aidattu, joten suurimman osan ajasta valinnanvaraa oli vähän enemmän.
VastaaPoistaNo mutta tuohan on ihan mahtava järjestely! :)
Poista