Savolaisvieraat

Viime visiitistä olikin jo aikaa! Kävimme Kuopiossa aivan alkuvuodesta, joten oli aika nähdä uudelleen. Leena koiralaumansa kanssa saapui visiitille noin kuukausi takaperin. Olimme tuolloin vesivahingon tieltä evakossa vanhemmillani, suurkiitos heille, että saimme majoittaa Leenan silti vieraaksemme. Kuusi koiruutta samassa taloudessa ei suinkaan ollut vanhempieni unelma, mutta elo oli onneksi sujuvaa.

Ensimmäisenä aamuna kello soitatti aikaisi, jopa pikku ihminen nukkui kelloa pidempään.  Lähdimme ajamaan Kankaanpäähän Ventelän vastaanotolle Cismetin luustokuviin. Tulokset eivät olleet ihan odotetunlaiset, niistä voit lukea lisää täältä. Koko aamupäivä menikin vähän ajelemiseksi, kun kävimme paluumatkalla viemässä kaneille heinää ja vettä. Paahtava aurinko ja helle tekivät ajelusta puutteellisen ilmastoinnin vuoksi vähän tuskaisen. Pikku matkustajakin siitä huomautti kuuluvilla parkaisuilla.

Aamuajelun jälkeen käytiin pikaisesti vanhemmillani tekemässä itsellemme ruokaa. Aina niin terveelliset ristikkoperunat vähän kärähtivät - taas. Aloimme kaavailla rannalle lähtöä, mutta piknik eväät puuttuivat. Velipoika suostui työmatkalla hakemaan meille eväitä ja niinpä päästiin lähtemään. Päädyimme tilan ja mukavuuden vuoksi ottamaan vain oman laumamme mukaan.

Kyllä nelikolla riittikin energiaa! Savu juoksutti neitikoiria kepin kanssa ja pyydysti vesikirppuja. Vähän Savu uikin, liekö vahinko tälläkin erää. Rannalla kävi ihan mahdoton tuuli, hyvä että puhetta kuuli. Ainakin märät puuhkaturkit kuivuivat nopeasti. Ja positiivisin asia oli tietysti, että saimme pitää piknikkimme ilman hyttysiä.

-juttu jatkuu kuvien alla-

Rantareissun jälkeen olimme kaikki melkoisen väsyneitä. Ilta meni grillaillessa ja teltan kokoamisesta jutellessa. Kun sitten aloimme pihaan koota telttaa, kävi siinä yks jos toinenkin meille nauramassa. Kantaessamme makuupusseja ja vauvaa telttaan, kysyttiin että ihan oikeastiko nukumme ulkona. No totta kai kun kuivaa keliä, ei pakkasta ja kerrankin seuraa!

Talvimakuupussi vauvan kanssa oli vähän lämmin valinta, minulle itselle siis. Mutta hyvin nukuttiin, ihanaa kun koko yön sai kuunnella linnunlaulua. Telttakoiriksi pääsivät Caramel ja Cicaro. Nyt on telttailtu pihassa, joten jos kelit sallivat, voidaan telttailla muuallakin. Viime syksynä ostamani teltta osoittautui helpoksi koota. Sinne mahtuu myös juuri näppärästi kaksi ihmistä ja kaksi koiraa. Isommalla porukalla tulisi tukalaa.

Varhain aamulla kömmitiin sisälle, mutta uni iski vielä. Kun sitten oikeasti heräsimme, lähdimme aamupalan jälkeen ajamaan huoltoasemalle. Treffasimme pari kaveria koirineen ja lähdimme kimpassa kohti Riuttaskorven virkistysmetsää. Koiria olikin kaiken kaikkiaan seitsemän matkassa. Olin alkujaan ajatellun Lounaa ja Myytäkin mukaan, mutta kolmen koiran hihnat ja vauva repussa... Molemmat ovat myös taukopaikalla ruuan suhteen possuja ja tarkkoja, joten stressaava reissu olisi ollut koirillekin.

Kiersimme Haukijärven kierroksen ja söimme rantakallioilla eväät. Harmittavasti oli metsäpalovaroitus, joten tulia emme tietenkään tehneet. Vaan olisi se nuotio ollut hiukan enemmän retkifiilistä luova. Noin muutoin sää suosi, eivätkä hyttysetkään kiusanneet. Pitkospuut olisivat kaivanneet kipeästi huoltoa, paikoin ne puuttuivat kokonaan. 

Illalla käytimme kaikkia kuutta koiraa soramontulla juoksemassa. Vähän pohdiskelin Lounan mukaan ottoa ja totesinkin lenkillä, että parempi olisi ollut jättää joukosta pois. Lounan leikkityyli koiraporukkaan oli vähän kömpelö ja vääränlainen. Kuonokoppa oli ihan syystä, jotta kaverit eivät menettäisi karvojaa. Epävarmuuttaan Louna kävi aluksi päsmäröimässä kaikille ja tämän jälkeen kukaan ei enää leikkinyt. Vaikka miten on toisinaan toiveikas, niin eihän Louna ole mitenkään koirasosiaalinen, etenkään missään laumoissa.

Seuraavana aamuna käytettiin taas vain omaa porukkaa ja sopu säilyi. Tunnelmakin oli huomattavasti rennompi. Eikä Louna aamulla ollut edes tulossa mukaan, katseli vain kun lähdimme. Myy sen sijaan olisi tullut, vaikka emme ottaneetkaan matkaan. Soramontulla hiekka pölysi melkoisesti, sillä jälleen kävi kova tuuli. Hyvät leikit ja juoksupyrähdykset saatiin silti, sekä vanha kunnon perhepotretti.

Toivottavasti pian nähdään uudelleen, vaikkakin visiitit taitavat olla jonkin aikaa täällä meidän päässämme! Loppuun kuvaspämmi.