Kuumottava aihe, jolla vähätellään tai liioitellaan oman tai kaverin koiran ominaisuuksia. Karkeasti jaoittelemme kokonaisia rotuja/ryhmiä helpoiksi ja vaikeiksi. Yhtä ja toista suositellaan tai ei suositella ensikoiraksi, riippuen keneltä kysytään. Lähtökohtaisesti mikään koira ei ole helppo ensikoira, eikä ehkä toinenkaan koira, jos eläinlajiin ja rotuun ei ole oikeasti perehtynyt. Aihe on valtavan laaja, joten postaus on melko karkea pintaraapaisu, mutta pohdintaa silti.
Helppo ja vaikea ovat adjektiiveja, kuten myös hauska ja tylsä. Hauskan ja tylsän määrittelee tilanteen tai asian kokija itse. Samoin helpon ja vaikean. Näin ollen ei voida koiriakaan tosen puolesta kategorioida helpoiksi ja vaikeiksi. Tai voi toki, mutta koska kokemus- ja makuasioista ei voi kiistellä, on se ihan yhtä tyhjän kanssa.
Helppo ja vaikea ovat adjektiiveja, kuten myös hauska ja tylsä. Hauskan ja tylsän määrittelee tilanteen tai asian kokija itse. Samoin helpon ja vaikean. Näin ollen ei voida koiriakaan tosen puolesta kategorioida helpoiksi ja vaikeiksi. Tai voi toki, mutta koska kokemus- ja makuasioista ei voi kiistellä, on se ihan yhtä tyhjän kanssa.
Koirat roduista ja yksilöistä riippumatta edustavat kaikki samaa lajia. Ei sitä aina uskoisi, niin paljon ihminen on jalostuksellaan saanut lajia muovattua. Koirilla on kuitenkin samat lajityypilliset tarpeet; ne haistelevat, ovat uteliaita, liikkuvat, ääntelevät ja ovat toiminnallisia eläimiä. Rotukohtaiset erot ovat suuria ja rotukohtaisia erityisominaisuuksia ovat mm. voimakas kiinnostus riistaa kohtaan, huomattava reviiritietoisuus tai haukkuherkkyys. Nämä ominaisuudet on saatu jalostamalla, mutta niihin voi vaikuttaa kouluttamalla.
Rodustaan riippumatta koira ansaitsee saada asianmukaisen koulutuksen ja sosiaalistuksen. Vaikka suuria tavotteita koiralle ei olisikaan, on vähintäänkin arkikoulutus perusedellytys hyvälle yhteiselolle. Arkiasiat ovat koirallekin helpompia, kun se tietää, miten sen on kannattava toimia. Yhdessä tekeminen myös syventää suhdetta ja lisää vuorovaikutustilanteita koiran kanssa. Vuorovaikutteinen koulutus itsessään on myös mainiota aivotyöskentelyä ja omien koulutustaitojen kehittämistä.
Peruskoulutuksen lisäksi jokaisen koiran tulee saada riittävästi liikuntaa, monipuolisia virikkeitä ja sosiaalista kanssakäymistä lajitovereiden kanssa. Nämä tarpeet ovat yksilöllisiä ja koirat arvottavat ne erilailla. Kaikki koirat eivät ole yhtä sosiaalisia, eikä kaikista koirista tule leikkikaveria naapurin koiralle. Koiralle ei aina ole luontaista leikkiä jokaisen vastaantulijan kanssa, eikä tarpeellistakaan. Monille koirille riittää oman lauman seura, tai muutama tuttu ja turvallinen leikkikaveri. Hyvin harva koira kokee tilanteen mieluisana joutuessaan esim. koirapuistossa lukuisten tuntemattomien koirien joukkoon.
Nykymaailmassa koiran tulisi olla mahdollisimman huomaamaton. Kitkemme sinnikkäästi haukkumista, hyppimistä ja säntäilyä, aiheuttaen samalla ristiriitoja ja ongelmia. Koiran luontaista käyttäytymistä ei voi vain sammuttaa pois. Elävänä olentona koira kiihtyy tai on kiihtymättä. Kiihtymisen purkautumiseen voimme vaikuttaa ja opettaa vaihtoehtoisia käytöksiä. Kielletyistä asioista saadaan aikaiseksi pitkä lista. Miten koiran sitten tulisi käyttäytyä? Miten koira voisi itse oivaltaa, mikä on kannattavaa, jos jatkuvasti passivoimme koiraa? Huomaamatta puutumme myös elekieleen haitallisesti ja tulkitsemme koiraa monesti väärin.
Jokainen koira ja omistaja kohtaavat joskus jonkinlaisia haasteita. Niistä ei kannata lannistua, vaan ottaa ne oppimisen kannalta. Jatkuvasti haastavasti käyttäytyvä koira on usein lähtökohtaisesti väärässä ympäristössä tai kokemattomissa käsissä. Koira voi olla ahdistunut tai sen on tavalla tai toisella muuten paha olla, mikäli se pyrkii esim. toistuvasti karkaamaan (muutoinkin kuin haju- tai näköärsykkeen perään), välttelee yhteistyötä ohjaajan kanssa tai on aggressiivinen ympäristöään kohtaan. Koira on ympäristönsä muovaama ja reagoi ympäristön ärsykkeisiin, hyvin yksilöllisesti. Haastavan koiran kanssa elo käy äkkiä raskaaksi ja vippaskontit loppuvat kesken. Tällöin on syytä kääntyä ammattikouluttajan puoleen, sen sijaan että koira vaihtaisi kotia.
Helpoiksi koiriksi luokitellaan herkästi koirat jotka ovat ns. luonnostaan huomaamattomia. Koira on ehkä haluton liikkumaan, osallistumaan mihinkään tai oleskelemaan muiden koirien kanssa. Koira voi olla sairas tai niin passivoitunut, ettei "jaksa olla koira". Kyseessä ei ole tällöin helppo, vaan huonostivoiva koira. Toki koirien luontainen itsehillintä ja impulsiivisuus vaihtelevat huomattavasti. On olemassa myös oikeasti rauhallisia koiria, jotka kiihtyvät vain harvoin. Impulsiivinen koira voi olla odotettua haasteellisempi arjessa, mutta impulssikontrollia on mahdollista ja suotavaakin harjoitella. Vaihtoehtoisesti myös koulutettu koira voi vaikuttaa helpolta, mikä saa harkitsemaan samanrotuisen koiran hankkimista.
Helppojen ja vaikeiden koirien suhteen voisimme pohtia, mille koiralle olemme riittävän hyviä ohjaajia ja paljonko haluamme itseämme haastaa. Minkä me oikeastaan koemme haasteeksi tai ongelmaksi? Haukkuminen ja vartioiminen maaseudulla ei välttämättä ole samanlainen ongelma, kuin kaupungissa. Herkästi kiihtyvä koira voi olla lapsiperheessä huomattavasti työläämpi, kuin rauhallisempi lajitoverinsa. Mitä meillä on tarjota koiralle ja millainen koira vastaa realistisesti toiveitamme (muutoinkin kuin ulkonäöltä)? Mitä jo osaamme/tiedämme koirista ja mitä teemme, jos ilmenee ongelmia? Näitä on hyvä pohtia ennen, kuin pentu kasvaa suureksi, eikä ehkä käyttäydy odotusten mukaisesti.
Jokaisella riittää opittavaa, aina. Koulutus ja suhde koiraan eivät ole mikään pisteestä a paikkaan b tehtävä, vaan elämänmittainen prosessi. Ja se tekeekin koiran omistamisesta niin hienoa, kuin se on. Kannattaa myös muistaa, että mikäli ei ikinä poistu omalta mukavuusalueeltaan koirien suhteen, ei voi myöskään kehittyä. Toiset koirat kestävät ja antavat ohjaajiensa virheitä paremmin anteeksi, kuin toiset. Tämänkin vuoksi talouden seuraava voikin hämmentää suuresti.
Saa keskustella ja kertoa minkä on itse kokenut helpoksi tai vaikeaksi etc.
Lisää luettavaa
Turid Rugaas - Rauhoittavat signaalit
Tuire Kaimio - Koirien käyttäytyminen
Hyvä postaus, oon kyllä kaivannu näitä sun pohdintoja! Monesti esimerkiksi oman rodun kohdalla ne vietikkäämmät, vilkkaammat ja dominoivammat koetaan vaikeampina kuin ne rauhalliset, vähän arat, helposti passivoituvat, kun itse taas toki harrastavana ihmisenä näen asian ihan eri tavalla. Itse kokisin vaikeaksi koiraksi sellaisen, jolla on pahoja perinnöllisiä arkuuksia, jotka hyvästäkin sosialistamisesta huolimatta koiran arkea haittaavat, vielä kun tähän lisää esimerkiksi terävyyttä tai reaktiivisuutta, saa omistaja kyllä olla tarkkana koiransa kanssa. Mutta kuten sanoit, pitkälti mielipideasioitahan nämä ovat!
VastaaPoistaJuurikin näin! Kiihkeän harrastuskoiran ominaisuudet eivät kotikoira arjessa ole kovinkaan ihanteellisia. Kun taas arkuus ja/tai opittu passiivisuus ovat harrastuksissa melkoisia kompastuskiviä. Kummankin tyyppinen koira on oikeassa ympäristössä edukseen :)
PoistaOlen myös sitä mieltä, että ihminen pitkälti itse määrittelee onko koira haastava vai helppo. Itse koen koiran "odottamattomat" luonteenpiirteet haastaviksi tai ainakin ei-toivotuiksi. Taasen sellaiset luonteenpiirteet, joita on koiraltaan toivonut tai ainakin osannut odottaa tuntuvat vähemmän haastavilta, vaikka ne olisivatkin muuten monelle koiranomistajalle ei-toivottuja.
VastaaPoistaItse olen kokenut molempien koirieni kanssa odottamattomia haasteita, enkä kyllä missään nimessä koiriani helpoiksi rotunsa edustajiksi kategorioisi. Itse aina ihmettelen niitä kuulopuheita helpoista, mutkattomista koirista, joiden kanssa kaikki on sujunut ilman mitään ongelmia. Välillä mietin, onko kaikilla "perushelpoilla" koirilla vaan niin taitavat omistajat vai onko oikeasti omalle kohdalle sattunut vaan vähän vaikeammat yksilöt. Who knows? Ehkä vielä joku päivä omalle kohdalle sattuu se helppo yksilö, jonka kanssa elämä on aina mutkatonta.
Vaikka itse myös paljon puhun omien koirieni haasteista ja ei-toivotuista ominaisuuksista, olen myös tullut siihen johtopäätökseen, että sitä yhteistyötä ja kaikkia positiivisia kokemuksia oppii arvostamaan ihan eri tavalla, kun monikaan asia ei ole tullut ilmaiseksi. Kova työ siis kuitenkin palkitaan ja edistysaskeleista voi aina iloita.
Tämä on niin mielenkiintoinen aihe ja itselläni on mitkään ollut luonnoksissa postaus otsikolla: "Onko olemassa helppoja koiria, vai vaan taitavia omistajia?" Saa nähdä saanko joskus oman pohdintani aiheesta julkaisukelpoiselle tasolle asti... :D
Tämäkin hyvä huomio! Taitava ohjaaja saa tietysti koiran jos toisenkin ilman suurempia ongelmia yhteiskuntakelpoiseksi. Kyse on ehkä enemmän kokemuksesta ja ymmäryksestä, kuin siitä, että koira olisi äärimmäisen helppo.
PoistaKirjoittele ihmeessä oma tekstisi julki! :D
Olen itse joutunut pohtimaan asiaa eri kanteilta pitkään ja hartaasti, ja olen päätynyt tulokseen että tervepäisissä koirissa (hermorakenne kunnossa, lasken tähän myös edellisen mainitsemat periytyvät arkuudet) on harvoin oikeasti vaikeita koiria. Yleensä kyse on enemmän koiran ja ohjaajan välisistä kemioista, ja siitä miten ne kohtaavat. Toki myös suhde, luottamus ja yhteisymmärrys vaikuttavat asiaan paljon, mutta väitän että oikealla ohjaajalla se hankalaksi leimattu koira onkin ihan normaali ja toimiva paketti. Kiihkeät harrastuskoirat tarvitsevat omistajan joka ymmärtää niiden ominaisuuksia ja osaa kanavoida ne oikein, kun taas herkkä ja passivoituva koira tarvitsee ohjaajan joka osaa tsempata sitä oikealla tavalla lyttäämättä sitä omalla toiminnallaan. Itse olen kokenut jokaisen koirani omalla tavallaan haastavaksi, koska jokaisen kohdalla olen joutunut itse poistumaan sieltä omalta mukavuusalueeltani ja käymään itseni kanssa pieniä ja vähemmän pieniä kehityskeskusteluja siitä miten olla juuri tälle yksilölle se ohjaaja jonka kanssa palaset loksahtaa kohdalleen. Ensimmäinen oli juurikin opitusti passivoituva ja herkästi paineistuva, seuraava sitten taas täysin sen vastakohta; vahva ja reaktiivinen. Ohjaaja meinasi reaktionopeudessa ensimmäisen vuoden ajan jäädä kirkkaasti kakkoseksi ennen kuin sisuuntui ja alkoi tehdä asialle oikeasti jotain. Nytkin talossa on kaksi hyvin erilaista koiraa (terrieri joka ottaa aika herkästi kipinää asioista ja paimenmix joka on epävarma ja pidättyväinen), molemmat ovat omalla tavallaan hankalia, mutta ei tässä ole kiire mihinkään. Ei se päämäärä, vaan se matka ja kehitys, on oikeasti hienoa katsoa vuosia taaksepäin ja huomata että jotain sitä on tehty oikeinkin.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Todella hyviä huomioita, samoilla linjoilla olen :)
PoistaTässä on paljon hyviä ajatuksia. Olen myös paljon miettinyt sitä mikä on ns. "ideaalikoira". Tuntuu että nykyään jokaisen koiran täytyy istua samaan muottiin. Pitää olla rauhallinen, sosiaalinen, tykätä kaikista ja kaikesta tilanteesta huolimatta, ei saa reagoida mihinkään ja pitää sietää kaikkea... Äkkiä tulee vastaan kuitenkin se että kyseessä on eläin, jolla on lajityypillistä käytöstä ja käyttäytymistarpeita. Ihminen on kuitenkin tietoisesti jalostanut monessa suhteessa ääripäitä koiria. Juurikin nämä herkästi kiihtyvät harrastus- ja työkoirat, jotka ovat erinomaisia siinä mihin ne on jalostettu, mutta ei niitä kaikkia saa väkisinkään ängettyä siihen "kiltti, huomaamaton, rauhallinen, neutraali" -muottiin. Eikä onneksi tarvitsekaan. Siksi on ihmisen tehtävä osata valita omiin tarpeisiin sopiva otus ja huomioida sen tarpeet ja käyttäytyminen. Kuten tässä oikeastaan toteatkin :)
VastaaPoistaNämä äärimmilleen jalostetut tekevätkin (etenkin aloittelijalle) koiran valitsemisen hankalaksi. Rodut kun ovat menneet uusiin suuntiin aika reilusti, sitten -90-luvun, voi yllättää.
PoistaMutta on tosiaan ohjaajan päätös, millaisen koiran kokee sopivaksi. Minusta asia on niin, että kaikille ei löydy sopivaa koiraa, eikä todellakaan kaikkien (vaikka jo olisikin) kannata hankkia koiraa. Tästä taitaa tulla uusi, oma tekstinsä :D