Louna on liero

Louna on taas yksi elämäni eriskummallisimmista koiristani. Perusolemukseltaanhan tuo on hauska ja sympaattinen, helppo ja mukiinmenevä koira. Vaan on sillä omia mielenkiintoisia piirteitään, erikoisia päähänpihtoja ja luovia ideoita. Lounalla on pitkä pinna ja hyvä motivaatio tehdä itselleen mieluisia asioita. Hölmöstä olemuksestaan ja häsellyksestään huolimatta se on ihan mielettömän nokkela ja fiksu. Koulutettavana se on minulle jälleen uusi opettaja, sillä kaiken häsläämisen seasta on hankala merkata se toivottu käytös. Olen siis liian hidas ja Louna ei toisaalta ole maailman keskittyvintä sorttia.

Koska Louna oli meille tullessaan kovin arka ja helposti lukkoon menevä, olen rohkaissut sitä kaikkeen ja välttänyt voimakasta puuttumista sen tekemisiin. Toisin sanoen, olen ennakoinut kovasti, jotta koira ei "mokaisi". Pitkäähän Louna olikin ihan nysvä ja sellainen hiippailija ja innostuessaankin mielinkielin. Nyt siltä on alkanut löytymään omaa päätä ja röyhkeyttä. En tiedä, onko vain iän tuomaa vai onko se vain muutoin viimein rohkaistunut, mutta se on suorastaan ruman röyhkeä ja epäkohtelias.

Louna ryntäilee ja säntäilee ja ei kovinkaan kunnioita toisten koirien tiloja. Riitaa se ei haasta eikä kyykytä muita. Kaikki vain eivät arvosta että kuolaposki on koko ajan ihan iholla. Louna myös kulkee ihan missä ja miten haluaa ja tulee minne tykkää. Autossa siirtyilyä tapahtuu erittäin usein ja autoilua onkin nyt erikseen harjoiteltu. Henkisen esteen muovikalterit pitävät kaikki muut koirat takana, mutta eivät Lounaa. Louna änkeää väkisin pienestä kolosta takapenkille. Aivan se ja sama, ärähtääkö sille toinen koira, minä vai repsikka, niin Louna vain tulee. Louna menee tosin käskemällä sitten takaisin, mutta tulee jo muutaman minuutin sisään uudelleen. Sen lisäksi että takana on koiraverkko, Louna on pitkille matkoille kytkettävä myös remmistä, jolloin se alkaa nukkumaan, eikä seilaa.

No, auto on helpohko ratkaista ja harjoittelua vain. Tarha onkin toinen juttu. Louna tulee yli, ihan kaikessa rauhassa. Louna tulee myös läpi. Verkko on kaksinkertainen, mutta toisen verkon Louna repi nurin ja koska toisen verkon silmäsuurus suurenee ylöspäin mentäessä, Louna kiipeä ylimmälle silmäkkeelle. Reikä ei sielläkään ole suuri, mutta sen kokoinen kuitenkin, että kolmessa vartissa Louna saa itsensä siitä taiteiltua ulos. Savu vain istuu ja katsoo vierestä. Monen koiran mielestä operaatio olisi varmasti epämukava, sillä Louna tosiaan videolla kiikkui ylimmässä reiässä, valuen sieltä kaikessa rauhassa alas, ilman mitään kiirettä. Eikä se sieltä päästyään edes säntää minnekään vaan sipsuttelee rappusille istumaan. Tämän jälkeen Louna ei sitten valvomatta olekaan tarhaillut, edes pieniä aikoja.

Ketjussa Louna on mieluummin, jos joskus harvoin se on pihalle kytketty. Vaan viimeksi vartin ulkona odottelun aikana Louna oli syönyt pantansa. Savulta se on syönyt pannan jo aiemmin. Hyvä puoli, Louna ei mene minnekään, vaan istuskelee tyytyväisenä ketjunsa vieressä. Ketjussa olemista on harjoiteltu lähinnä siksi, että retkillä koirat on tarkoitus kytkeä siihen. Valvottunahan Louna on ketjussakin ihan iisisti ja tyytyväisenä, mutta yksin se sitten puuhastelee.

Irti ollessaan Louna vain istuu tai makaa portailla ja katselee. Samoin se tekee, kun sen kanssa ollaan ulkona, jos se ei jaksa leikkiä. Sellainen Louna on ollut pienestä asti. Vähän sitä mieltä kai, että "ei tartte kytkeä ku pysyn muutenki". Pienempänä Louna tuli myös autossa olevasta häkistä ulos. Se sai kaksi salpaa kaikessa rauhassa nostettua pois ja sai luukun auki. Jaksaa nähdä hirvittävästi vaivaa sen eteen, että voisi olla irti, vaikka mitään juoksentelun tarvetta ei sitten kuitenkaan ole.

Koiria on erilaisia, mutta en ole aivan ymmärtänyt Lounan motiivia. Aiemmat koirani jos olisivat tuolla tavoin kepuloineet itsensä irti, ne karkasivat. Louna haluaa vain istua ovella katselemassa. Se on tuollainen hyväntuulinen elohiiri. Tikit siltä poistettiin eilen ja haava parani hyvin. Kuten ultrassakin, myös tikkien poistossa Lounaa piti kiinni kaksi ihmistä, kun kolmas otti tikkejä pois. Siitä huolimatta hommassa meni odotettua kauemmin. Ostin mukaan haavasuihkeen, sillä Lounallahan eivät pysyneet myöskään kauluri ja jesarilla patentoitu suojapukukaan.

Kaiken kaikkiaan Louna on oikein hauska nuorikko. Se on rentoutunut ja reipastunut ja tykkään seurailla sen touhuja. Se on omissa puuhissaan kovin tarkka ja varmasti jatkossa myös harrastuksissa, kunhan päästään vauhtiin. Louna alkaakin nyt saikkunsa jälkeen käydä taas säännöllisesti treenaamassa ja lenkeillä. Nuorella neidillä riittää vielä paljon harjoiteltavaa ja uutta ihmeteltävää. Sen uudesta asenteesta pidän, se on avoin ja huumorintajuinen. Ei enää ujo ja lamaantunut arkajalka. Vaan iloinen ja utelias koira. Perusluonteeltaan häseltäjä on kuitenkin mukavan rauhallinen, jos ympärillä ei tapahdu mitään ihmeempiä.

Ajatella, että Louna on ollut minulla nyt puoli vuotta. Siinä ajassa on tapahtunut paljon, todella paljon. Louna on ihan eri koira, kuin tänne tullessaan. Se on mielenkiintoinen ja ihana persoona. Koulutus etenee hyvää tahtia ja perusarki on kahden junnun kanssa oikein mukavaa ja puuhakasta. Elämä on nyt just sitä, mitä haluan ja tarvitsen ♥