On ollut tapahtumarikasta aikaa viimeinen vuosi. Niin siinä kävi, että meille muuttanut puolivuotias nulikka on nyt oikein hieno vuosikas. Rumasta ankanpoikasesta on kuoriutunut huumorintajuinen ja utelias nuori neiti. Lounan kanssa on ilo puuhastella ja nähdä miten iloisesti se työskentelee. Jälleen olen itse oppinut paljon, on ollut hienoa tutustua tähän tapaukseen. Yhteiselo on vasta alussa.
Onnea ihanaiselle! ♥
Yllä ennen julkaisemattomia, saamiani puhelikuvia. Vasemmalla Lounan isä, ensimmäinen selfieni seitsemänviikkoisen kanssa ja viimeisimpänä Lounan emä. Kovasti on tummanpuhuva pentu vaalentunut! Alla kuvakoonti Lounan kasvusta ja elämänvaiheista.
Ensimmäinen kuvani Lounasta, olin siskon mukana tuolloin hakemassa pentua.
Pikkuinen tutustumassa perheen muihin koiriin, ehti tavata Tuikun ja Vilkunkin.
Louna minulla hoidossa, ikää vajaa 4kk.
Savu 10vk ja Louna 4kk tapasivat ensi kertaa.
Louna hoidossa syksyllä, uusia ystäviä tapaamassa.
Louna hoitoreissussa meillä, uusiin lenkkimaastoihin tutustumassa.
Louna juuri muuttanut meille ja porokoira Kiki hoidossa.
Louna 6kk, viikon meillä asunut.
Savu 5kk ja Louna 7kk, yhteisellä kannolla.
Jäällä lenkkeilemässä.
Lounan uusi ystävä Elli, neidit totuttelemassa hälinään.
Louna 11kk ja Savu 9kk, alkaa käydä kanto ahtaaksi.
Kuten varmasti koko maassa, meilläkin on ollut ihan kamala kevätkeli, räntää ja loskaa, märkää ja kylmää. Odotin jo niin innolla että kentät kuivuvat ja pääsee treenaamaan. Kaiken masistelun päälle tulee nyt jo kolmatta päivää taivaan täydeltä räntää. Videoillakin näkyy melkoisia kelivaihteluja, mutta jotain pientä oli treenattava silti.
Anonyymille kiitos kirjavinkistä, lainaan sen pikimmiten ja ymmärrän koiriani ehkä paremmin!
Lounan treeni täsmentyi itseluottamuksen nostoon ja hauskanpitoon. Yritin keskittyä omaan toimintaani, mutta jo eilisestä videosta huomaan, että palkkaamisessa olisi parantamisen varaa.
Palkkasignaalit, joita lelu-nami vaihdossa harjoittelin, ovat hieman edenneet. Louna ei enää namia ottaessaan lohmase käsiä niin pahasti ja se myös irrottaa lelusta. Huikatessani jes, lelu passivoituu ja aiempaan verraten Louna siirtyy nopeasti namipalkalle. Kun tulee oke, namit menevät pois tarjolta ja lelu aktivoituu. Olin positiivisesti yllättynyt, miten kivasti Louna lähti leikkimään. Välillä se on haihtunut vaan hommista tai väistää minua leikkiessä. Nyt vältin suoraa katsekontaktia, mutta keskityin muuten leikkimään. Leikin merkitystä olen myös vahvistanut ruualla.
Kontaktiharjoitukset vähän hukkuvat videon muun sisällön sekaan ja klippi oli lyhyt. Siitä huolimatta otin askelta sinne tänne ja palkkasin ihan siitä, että Louna oli hommassa mukana. Videolta kiinnitin huomiota, että voisin palkata koiran viereeni, ei niin, että ojennan palkan sille. Palkan suunta vaikuttaisi aika nopeasti toiminnon etenemiseen.
Temppuilut ovat hyvän päivän iloisia puuhia. On ollut kiva huomata, miten Lounan motoriikka on kehittynyt ja miten hauskaa siitä on tehdä temppuja. Välillä se oikein hämmentyy saadessaan lelun tai ruokaa siitä, että hyppii pyydettäessä. Nauttii jo tekemisestä. Selkään hyppääminen opittiin viikonloppuna, nyt harkattiin tuollaista kylki/reisi akselille osuvaa neljää tassua. Varmaan tuolle kömpelölle pomppuharjoitukselle on ihan nimikin. Pyöriminen on myös sujuvampaa kuin ennen ja pikkuhiljaa käsiavun saakin ottaa vallan pois. Istu ja maahan on myös uudelleen opetettu, vaihdot eivät ole näteimmät ja käytän häiritsevää käsiapua vielä toisinaan. Louna on nyt kuitenkin oppinut käskyn nätimmällä äänensävyllä, kuin millä se ne aiemmin osasi.
Kokonaisuudessaan Lounan kanssa tekemisestä jäi hyvä fiilis. Nyt vain lisää täsmätreeniä tekemään ja temppujen avulla suhdetta kehittämään. Savu sen sijaan tuntuukin etenevän niin lujaa, etten itse pysy perässä. Lisää vain haastetta ja uutta asiaa, jotta etenisi.
Seuraaminen on kehittynyt oikeaan suuntaan, vaikkakin perä vielä leviää. Homma on kuitenkin napakampaa ja Savu on paremmin kartalla tekemisestä. Takapään käyttöön käännöksissä olen tyytyväinen, kunhan vain antaisin koiran ehtiä aina mukaan.
Merkin kierto on mennyt huisisti eteenpäin. Olen alkanut saamaan esiin ensimmäisiä merkille juoksujakin, pitkäänhän Savu vain ravasi merkille. Videolla häiriöitä ei näy, mutta illalla junnu bongasi merkin kaikkien namikippojen ja lelujen seasta ja treenikaveri makasi tötsän takana vielä maasta. Mainiosti minimies vain hoiti hommansa ja kiersi merkin.
Pysähdyksissä pitäisi ehdottomasti edetä. Edelleen junnataan tuossa että kun itse pysähdyn, Savu pysähtyy ja seisahduksesta palkka.
Paikalla olemista olen vahvistanut, sillä Savu lähtee todella herkästi seuraamaan liikettä. Palkkaan sitä samalla, kun liikutan tai heiluttelen omaa jalkaani. Lähden pois myös aina oikean puoleisella jalalla, sillä vasurilla lähden yleensä seuruuttamaan. Työsarkaa riittää.
Kaukot etenevät pikkuhiljaa. Olen tehnyt asentoja nyt erikseen ja istumiseen olen alkanut liittää käskyä, sillä se on vahvin. Erikseen joka asentoa olen tehnyt siksi, että muutamasta vaihtotreenistä Savu alkoi jo ennakoida ja viikonlopun mätsäreissä oli kovin innokas istuskelija.
Parempia treenikelejä odotellessa. Voi kun olisi etukäteisviisaana ottanut hallivuoron kuukaudeksi...
Lauantaina saatiin uusia leikkikavereita. Ollaan Iidan kanssa nähty pari kertaa sattumalta mätsäreissä edellisten koirieni aikana. Nyt osuttiin samaan aikaan jälleen mätsäreihin ja tämän jälkeen vaihdeltiin viestiä. Iida ajeli porukoilleni ja lähdettiin siitä metsään. Louna pöhisi ja kiukkuili pihassa. On se tarkkaa mihin päästää vieraita koiria, voi vaikka varastaa Lounan kepit. Metässä jengi lähti juoksemaan ja Lounakin rentoutui.
Savu sai aussipentu Nitrosta ihan huikean leikkikaverin. Niin ne nappulat rämisteli menemään ja pikkunen pentu oli aika kovisa otteissa. Louna rakastaa pienet pupelot mielellään viis vaille rikki. Laikaristeytys Nana mennä viipottikin pitkälti omia reittejään ja kävi meitä aina välillä treffaamassa. Sitä vähän epäilyttivät Lounan ja Savun keskinäiset leikit. Ei niistä kyllä aina ole varma, leikkivätkö vai tappavatko toisiaan, äänentaajuudet ovat olleet mielenkiintoisia.
Löydettiin kivat jäkäläkalliot, joilta koirat katselivat maisemia ja painivat. Aurinko oli mennyt aikaa sitten pilveen ja jäätävä raekuuro yllätti meidät. Lähdettiin kengät märkinä talsimaan kotia kohti. Pihassa koiratkin näyttivät ihan uitetuilta, niin paljon sade kasteli. Leikit sujuivat mukavasti ja sovittiin että tapaillaan uudelleenkin haukkujen kanssa.
Louna ja Savu olivatkin lenkin jälkeen mukavan väyneitä, kun olivat saaneet peuhata. Nitro ja Nana olivat oikein mieluisia uusia tuttavuuksia ja tulivat kaikki kivasti toimeen. Aikuisena koirana Nana piti myöskin tilanteet hallussa ja koko nuori kolmikko ottikin kivasti mallia vanhemmasta.
Sunnuntaina suuntasimme siskoni kanssa Pesu ry:n järjestämään mätsäriin Pirkkalaan. Sielläkin nähtiin rutkasti tuttuja. Tapahtuma oli jälleen kivasti järjestetty ja mainio treenipaikka koirille, etenkin Lounalle. Savu jäi tauolle odottelemaan ja Lounan kanssa lähdettiin hengaamaan ihmismassaan. Väkijoukkoa ja kehiä lähestyttiin koiran tahtiin, testailin toimintakykyä nenäkosketuksella. Tuulessa rapisevat ja heiluvat kehänauhat vähän häiritsivät. Jäätiin sille etäisyydelle, että Louna kykeni toimimaan. Aika nopeasti päästiin nauhoille asti ja muutaman kerran mentiin niiden ylikin. Ympäristön ihmiset ja koirat olivat Lounalle nopeasti ok. Eniten se stressaa ja jännittää, jos toiset koirat rähisevät. Tällöin korvat ovat tiiviisti luimussa ja häntä alhaalla ja Louna pälyilee varmuudeksi melko pitkään. Toimintakykyään se ei ole enää aikoihin menettänyt. Edelleen se stressaa tuollaisia paikkoja, luimukorvia saadaan katsella vielä varmaan jonkin aikaa. Toimintakyky säilyy kyllä ja Louna rentoutuu nykyisin jo melko nopeasti, joten edistystä tapahtuu.
Jonkun rähistessä Louna katsoi kuitenkin parhaaksi kiivetä kolmapäilleni kuikuilemaan. Sisko saikin alkukiipeilyistä kivan kuvan. Kehässä Lounaa häiritsivät ensin nauhat ja ensimmäiset liikkeet menivät lähinnä sijaistoimintona maata nuuskien. Seisominen sujui kivasti, mutta korvat olivat visusti liimaantuneet pään myötäisesti. Tuomaria Louna meni iloisena katsomaan ja antoi kosketella. Hampaiden katsomisen jätimme väliin sillä tilanne itsessään oli koiralle riittävän haastava. Yksilöliikkeet sujuivat paremmin ja viimeisissä pari liikkeissä Louna ravasi jo ilmavasti ja rennosti. Ansaitusti saatiin sininen nauha.
Savu painelinkin kehään aika nopeasti taukoilun jälkeen. Sille ympäristö oli oikein fine ja pikkumies tepsutti reippaana vierellä. Seisominen oli jokseenkin työlästä. Pitää vähän tarkentaa kaukotreenejä ja jatkaa asentojen harjoittelua yksittäin. Savu lähtee seisomisen jälkeen tosi nopeasti tarjoamaan istumista tai makaamista, joten vahvistetiheys oli kehässä ehkä häiritsevät tiheä. Muutoin esiintyi hyvin, antoi käsitellä, eikä väistänyt. Hampaat näytin itse ja liikkeet sujuivat tällä kertaa haukkumatta. Namien syötöstä tuli kuitenkin vähän palautetta, kyse ei ole kuitenkaan mistään pikkupennusta. Ihan tiedossa kyllä, olivat vain asennonvaihdot koiralla vähän turhan hyvin muistissa.
Savu sai siis myös sinisen nauhan vahvasti näkyvän palkkaamisen vuoksi. Nauhakehään veinkin vain Savun, koiria oli toistakymmentä juoksemassa ja Lounalle se olisi ollut liikaa. Savu seisoi nauhakehässä jo paremmin ja maltillisemmin ja liikkeet sujuivat hienosti. Nauhakehässä sijoituttiin nippanappa, tuloksena SIN4. Sijoituksesta huolimatta kannoimme kotiin aikamoisen kassillisen tavaraa ja koiranruokaa.
Mätsärin jälkeen menimme koirien kanssa vielä vanhemmilleni, jossa varmaan lomailemmekin nyt hetken aikaa. Nuorempi sisko otti videota Lounan pompuista. Aika nopsaa tuo kömpelö höpsö nämä oppi, tulee ihan tuosta vaan syliin ja selkään. Pientä tekniikkahiontaa itsellä vielä. Lounan motoriikka on kuitenkin hurjasti kehittynyt ja se todella ponnistaa, eikä kiipeä minua pitkin. Tarkastikin se tulee kohdilleen, eikä revi hiuksia tai raavi minua. Ihana pieni Lusku ♥
Mieheke lähti Viron reissuun, niin me muutettiin haukkujen kanssa hetkeksi porukoille. Itse sairaslomailen täällä ja koirat ovat saaneet rellestää aika vapaasti. Auringonlaskuissa on käyty suolla lenkkeilemässä ja hyvinhän noilla natsaa. Lounakin on rentoutunut, vahtii kylläkin tehokkaasti täällä. Savu nyt on aina tuommonen kultapoika.
Paljon kuvia, vähän tekstiä. Postista saapui paketti, ValjasVoltin tekemät kaulapannat tulivat. Ihan huippu kapistukset. Tuskailin kauan, mistä saisin mittatilauksena oikean kokoiset ja riittävän leveät nahkaiset solkipannat. ValjasVoltti vakuutti ja olen aivan myyty, kauniit leveät azalea ja navy kotiutuivat tänään. Nyt kelpaa laittaa leveät pannat remmilenkeille ja retkille kaulaan. Viikonloppuna saadaan seuraa uusista koirakavereista ja sunnuntaina junnut menevät Pesu ry:n järjestämään mätsäriin. Tänään oli itsellä jo parempi päivä ja vähän treenailtiin. Alla ig kautta jaetut videot ja pieni tekstikooste treenilöstä.
Savun kanssa tehtiin vähän frisbeen tueksi temppuiluita ja muutaman kerran kiekkoakin heiteltiin. Kiva oli treenata epätavallisessa paikkaa ja Savulla oli hyvä motivaatio päällä.
Takapään käyttöön on nyt liitetty käsky ja homma on mukavasti kontrollissa. Sisällä Savu nousi sohvaa vasten ja ulkona terassin kaidetta. Kun menin itse maahan, Savu nousi myös minua vasten. Tarkoitus olisi opettaa se nostamaan takapää reisiäni vasten ja hyppäämään selkään, mutta pieni välitemppu tekee hyvää meille.
Merkin kierto on edistynyt hurjasti ja yksi videoklippikin siitä saatiin. Illan treenissä kartion ympärillä oli aika paljonkin sälää ja äitini istui vähän matkan päässä. Matka oli vaihdellen 4-5m ja kivasti saatiin vauhtiakin lisää. Koko ajan etenee hienosti.
Seuraamisen lähtöjä otettiin jälleen lelutekniikalla ja ilmankin. Tarkkaa työskentelyä, lelulla saatiin vähän poweria hommaan. Savu meinaa lähteä vähän poikittamaan, toisin sanoen perä vain irtoaa. Keskityin kovasti palkan suuntaan.
Pyöriminen on jalosteltu nyt myös toiseen suuntaan ja pyrin pyöräyttämään Savun aina samalla kertaa molempiin suuntiin. Samoin pivottia on tehty nyt paljon toiseen suuntaan selän jumien vuoksi. Myös oikean puolen perusasentoa aloitimme.
Louna pääsi myös pitkästä aikaa treenaamaan. Ensin tehtiin totisempia hommia ja sitten hupsuteltiin. Louna tarkkailee ympäristöään melko paljon ja pöhähtelee, kun veli häärää ulkona, myös muovipussit ovat olleet jännittäviä.
Kontaktia teimme heti alkuun. Palkkasin Lounaa tosi tiuhaan että edes vilkaisi ja kivasti sainkin sen kulkemaan hereillä mukanani. Lähestyimme pikkuhiljaa tavaraläjää, johon olin jättänyt kassin, muovipussin, kartion ja noutokapuloita. Häiriölelut ovat vielä liian kova juttu. Kivasti sujui, huima edistys edelliskerroista. Louna oli aika hektisessä mielentilassa, mutta tarjosi mitä pitikin.
Luopumisharjoituksia teimme muiden häiriöiden lähettyvillä. Kävelimme myös rauhassa katsomaan veljeäni autohommiin ja luvan kanssa Louna meni sitten moikkaamaan.
Palkkasignaaleita työstin myös. Lähinnä vahvistin lelun arvoa, Louna leikkii kyllä yksin, mutta ei mielellään tartu leluun minun ollessani siinä kiinni. Heti, kun oli kiinnostunut leikkimään, palkkasin sen nameilla. Tarttuikin paljon innokkaammin leluun ja heti kun alkoi hieman vetämään, annoin voittaa. Hiljaa hyvä tulee, kovasti ajateltavaa nuorikolle.
Kun kaikkia Lounalla raskaita totisia juttuja oli puuhailtu ihan riittämiin, annettiin iltaruoka temppujen parissa. Olen opettanut Lounan jo aiemmin halaamaan minua, kun olen kyykyssä. Hötkyilystään huolimatta se tekee sen ihmeen huolellisesti, eikä revi hiuksiani tai sählää muuta ikävää.
Tänään hommassa edettiin sen verran, että Louna hyppäsi reppuselkääni. On muuten tukeva ote, eikä paljonkaan heilu selässä! Louna olkapäillä pystyi myös kävelemään, siellä kiikkui tyytyväisenä. Tasapaino ja koordinaatiokyky ovat kyllä huimasti kehittyneet, temppuiluissa sen huomaa. Tarkoitus on myöhemmin viedä temppua eteenpäin niin, että vain seison ja Louna hyppäisi hartioilleni. Varsinaista vasten hyppyä ei voi selkään tehdä, sillä Louna on sen verran iso, että kaatuisin maahan. Yritän opettaa sen hyppäämään niin, että ottaisi aina kiinni ja jäisi paikalleen. Näin en ehkä lennä rähmälleni.
Kiva fiilis jäi treeneistä ja mukava oli koirien kanssa touhuta kun omakin olo oli parempi!
Poikettiin eilen Savun kanssa Ratinassa SMT järjestämässä mätsärissä. Kuvailin tapahtumaa minkä kerkesin ja Savu odotteli mallikkaasti buffetin vieressä tauolla. Vuoron tultua juostiin kehään pyörähtelemään. Omaan liikkumiseen täytyy kiinnittää huomiota, sillä saan Savun melko helposti laukalle tai hyppimään. Hienosti seisoskeli ja aiempaa paremmin antoi tuomarinkin kopeloida. Hampaat tarkastin minä, vaatii vieraiden lääppiminen vielä harjoittelua.
Punainen nauha napsahti ja nauhakehää Savu odotteli taukoilemmalla herkkuluunsa kanssa. Nauhakehässä Savu pistelikin menemään jo mallikkaasti, sijoittuen toiseksi. Kassillinen palkintoja, pokaali ja ruusuke lähtivät kaikki matkaan. Tuomarin mukaan Savu oli oikein tasapainoisesti kehittynyt ja mukavan luontoinen. Reipas pikkumies siis PUN2.
Myy tuli meille perjantaina kyläilemään ja lauantaina auto starttasi kohti Parkanoa. Seuraksi saimme Tytin ja tällä kertaa mukana olivat Veeti ja Välkky. Viimeksi olemme käyneet kimpassa Hämeenkankaalla, mutta eri koirien kanssa. Nyt reitiksi valikoitui Alkkiavuoren luontopolku, jossa emme ole koskaan vierailleet. Myy ja Savu pääsivät reissuun mukaan, olin kaavaillut Myytä parsonipennun kaveriksi ja Savua Veetin uudeksi kaveriksi.
Kaverisuunnitelmat menivätkin toisin, kaikki tulivat kyllä toimeen. Savu leikki kuitenkin pääasiassa pikku Välkyn kanssa. Junnuilla olivatkin reippaat painit ja riennot. Myy otti Välkyn kanssa myös muutamia spurtteja, mutta pitkälti tutkaili polkua edellämme. Oikein reipas pieni retkikoira, niin hienosti kuulolla. Veeti ja Savu ottivat muutamat keppipyrähdykset, se olikin totista leikkiä se.
Metsässä oli vielä ihmeen paljon lunta, koko menomatkan paistoi aurinko. Polku oli vielä lumen peitossa. Suoaluetta taivalsimme pitkospuita pitkin sen minkä pystyimme. Paikoin pitkokset olivat veden peittämät ja suon jälkeen koko polku tuntui virtaavan niin, että pohdimme seuraammeko nyt ojaa vai polkua. Pienen metsälammenkin löysimme, se oli vielä visusti jäässä.
Puolen välin tienoilla polun varressa kohosi komea mukuramänty. Puu oli rujo näky kaikkine muhkuineen ja möykkyineen ja käkkäräoksineen, kurkottaessaan korkealle pilviin. Jos sattuu tuota luontopolkua kävelemään, niin männyn kyllä huomaa ja siitä oli viereisessä kyltissä pieni esittelykin.
Aurinkoinen keli muuttui loppumatkan aikana pilviseksi ja lopulta lunta pyrytti oikein sankasti. Pääsimme polulta pois ja väistimme lumisadetta suojaan kotaan. Paistoimme hyvässä seurassa makkarat ja koiratkin malttoivat melko kivasti mielensä. Vähän siinä meinattiin rähistä makkaroista ja väsynyttä Savuakin alkoi kiukuttaa muiden ramppaaminen. Kaiken kaikkiaan nelikko käyttäytyi kuitenkin kivasti ja varmasti mennään toistekin.
