Koiran oikeus - juosta vapaana

"Koirien irtipito on kielletty taajamassa. Irtipitäminen kuntopoluilla ja sen kaltaisilla, ei saa lainkaan mennä uimarannalle, lasten leikkipaikoille, toriainaka torille, ladulle tai urheilukentälle, ellei se ole erikseen sallittua.

Sen lisäksi 1.3-19.8 koira on pidettävä kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä. Tämä ei kuitenkaan koske alueen omistajan tai haltijan luvalalla pihamaalla tai puutarhassa tai koiran pitämiseen varatulla aidatulla alueella olevaa koiraa, tai alle viiden kuukauden ikäistä koiraa.

Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa pitää irti toisen alueella."

Siinä tiivistelmä koiran hyvinvointia rajoittavasta laista. Koiran luonnollisesta liikunnantarpeesta ja ihan jo oppimiskyvystä mitään tietävä, tuskin noudattaa. Koiran liikunnantarpeen voi kyetä täyttämään ilman, että koira pääsee irti. Se vaatii vain paljon työtä. Mutta se, miten tärkeää koiran pääkopalle ja psyykkeelle vapaana oleminen ja toisten koirien kanssa kommunikointi on, ei korvaa mikään. Tekee pahaa ajatella, että on oikeasti olemassa koiria, jotka viettävät elämänsä hihnassa. Joku toinen määrää aina tahdin, miten tulee liikkua. Se aiheuttaa jumeja. Miten moni hihnalenkkeilijä koira peitsaakaan? Siksi, että ei pysty asettumaan tahtiin. Ja siis ei, joskus on pakko olla kytkettynä, jo koiran turvallisuuden tähden. Mutta vuosikaudet kytkettynä...

Nyt ensimmäinen innokas viittaa että onhan meillä koirapuistot! Hieno juttu, perehdy uudelleen koirien hajumaailmaan ja tarkkaile tarkemmin koirapuistojen touhuja. Olemme mekin käyneet puistossa. Olen käynyt liikaakin, erilaisissa koirapuistoissa. Se on luonnottomuuden hieno ilmentymä. Lähtökohtaisesti puistot ovat aina liian pieniä ja niitä on liian vähän ajatellen koko maata. Aidatussa tilassa keskenään vieraat koirat luonnollisesti stressaantuvat ja rähinöitä syntyy helposti viilipytty koirienkin välille. Miettikääpä puiston hajumaailmaa? Siellä käy pelokkaita, epävarmoja, aggressiivisia ja stressaantuneita koiria. Ne tekevät tarpeensa puistoon. Vaikka oman koiran kanssa menisi tyhjään puistoon, siellä on ne hajut. Jos joku ei vielä ymmärtänyt, esimerkiksi stressaantuneen koiran virtsa on toiselle koiralla vallan informatiivinen, havainnollistetusti kutakuinkin "fuck you" tyyppinen. Ja kun näitä on puisto täynnä, on se hyvin harvoin rentouttavaa koiralle. Tappeluista en ala edes puhumaan. Tilanne on kaikille koirille epäreilu, koska tilaa ei ole ja koska joku oikeasti uskoo että koirapuistot ovat autuus, niin sinne mahtuu jos jonkinlaista sakkia.

Toisella lukijalla on varmasti myös idea. Pitkä liina, jooh. Se ei ole vapaata liikkumista, vaikka vapauttaakin jonkin verran. Yhtä koiraa olen joutunut liinassa viemään. Kyllä, se auttaa ja väljentää oloja, mutta ei vapauta. Jos liinaan ei sotkeudu itse koiran kanssa, niin koirakaverit viimeistään. Liinaa varoessa ja väistellessä kehittyy myös mukavasti jumeja. Ja jos se koira sattuu olemaan meneväisempää sorttia, se tempaisee itsensä lenkin aikana moneen otteeseen liinan päähän kolhien itseään. (Ei meillä vaan! huutaa varmaan joku.)

On paljon koiria, jotka pysyvät irti ilman suurempaa panostusta koulutukseen. Koiria, jotka vapaanakin lönkyttelevät rennosti ja seuraavat omistajiaan hamaan tappiin asti. Sitten ovat koirat, jotka reagoivat herkemmin ärsykkeisiin ja ovat hankalampia irtipidettäviä. Se ei kuitenkaan ole mahdottomuus. Mahdottomampaa on oman asenteen muuttaminen, kuin koiran kouluttaminen. Kirjoittelin luoksetulosta viimeksi täällä.

Koiran liikuttamisen toteuttaminen on aina omia valintoja. Joskus lajityypillisen, tehokkaan liikunnan ja sosiaalisten kontaktien luominen vaatii enemmän työtä. Voi joutua lähtemään autolla puolen tai tunninkin matkan päähän, ennen kuin koiraa on turvallista laskea irti. Turvallisia koirakavereita voi joutua etsimään pitkäänkin tai koirien yhteisleikkejä voi joutua seuraamaan silmä kovana. Kesät metsästetään uintipaikkoja ja talvisin hyödynnetään jäät. Jos tiedetään se oma koira riskiksi ympäristölleen, sille voi hankkia kuonokopan. Koira ei myöskään syyttä ryhdy aggressiiviseksi, vaikka jokatoinen koira niin tuntuu käyttäytyvän. Käykö kellään mielessä, että koiraan voisi sattua?

Irtipitokeskustelu alkaa pikku hiljaa olla taas ajankohtainen. Puhutaan turvallisuudesta, luonnonsuojelusta ja vaikka mistä. Miksi ihmeessä me ihmiset laahustamme metsässä irrallaan, kun koirakin kerran niin häiritsee? Väitän että peuralaumaa ei yhtään rauhoita, vaikka niille kertoisi että Musti on nyt kytketty, eikä tule lähelle haukkumaan. Jos oikeasti alettaisiin suojella luontoa, meillä ei olisi autoja emmekä käyttäisi muovia. Jos eläinten hyvinvointi oikeasti kiinnostaisi, emme söisi lihaa, ainakaan kaupan hyllystä. Se, että joku antaa koiransa juosta vapaana ja huolehtii sen hyvinvoinnista, ei ole väärin. Se, että kehitämme turhia typeriä mihinkään perustumattomia sääntöjä, on hölmöä. Yhdestä suunnasta kiillotetaan sädekehää ja toisesta suunnasta kaikki on retuperällä.

Irtipito ei tarkoita sitä, että koira saa valvomatta mennä rymistellä ympäri maita ja mantuja tuhoten kaiken ja käyden vielä jonkun kimppuun. Liikkumisen ja vapaana olon tulee olla myös koiralle turvallista, aivan kuten ympäristölleenkin. Näin ollen sen voi opettaa pysymään polulla tai suosimalla soramonttuja ja talvella jäitä. Järki toivonmukaan sanoo, että uimarannoille ja koiralta kielletyille alueille ei mennä rälläämään.

Mitä turvallisuuteen tulee, hihna ei takaa yhtään mitään. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun nimenomaan kytkettynä oleva koira on käynyt päälle tai karannut. Kyse ei ole hihnoista tai pannoista. Kyse on siitä, miten koulutetaan ja koulutetaanko ollenkaan. Toivottavasti koirien olot paranevat täällä Suomessakin ja niiden hyvinvointiin panostettaisiin muutoinkin kuin ruokinnan suhteen.

P.S. On kohtelias velvollisuus käydä kysymässä lupaa juoksuttaa koiraa toisen tontilla. Useimmiten lupa on hennonnut.

Keskustelu vapaa ja rajaton. Avautumisesta tulee hyvä olo :)