Loppiaismätsäri ja tokot

Loppiaisaamuna pakkasin koirat autoon ja ajelimme hyvissä ajoin Koirakoutsille. Mittari näytti -26C, joten ilma oli melkoisen rapsakka. Kävin perillä koirien kanssa reippaan lenkin. Kumpikin tuntui vain nauttivan ulkona olemista ja lumessa peuhaamisesta. Lenkin jälkeen kävin varmistamassa ennakkoilmoituksemme ja vein koirien kamppeet sisälle.

Olimme paikalla miltei ensimmäisiä ja ehdin hyvin harjoitella Lounan kanssa hallissa olemista. Se tottui hälinään hyvin, leikki kanssani, teki nenäkosketuksia ja palkkailin sitä rennosta olemisesta. Siirtymätkin sujuivat mukavasti. Halli kuitenkin täyttyi loppua kohden epämiellyttävästi. Pelkkiä isoja pentuja oli miltei kuusikymmentä ja kun siihen päälle ihmiset, häkit, muiden luokkien koirat... Tilat kävivät ahtaaksi ja Louna ahdistui siirtymissä. Menimmekin hyvissä ajoin kehän laidalle, jotta ehdin palkkailla sitä siinä.

Kehässä Louna rentoutui huomattavasti, kun oli tilaa. Seisoi kauniisti ja saatiin ne korvatkin höröttämään. Ravatessa se rentoutui erityisesti ja sain sieltä oikein miellyttävät liikkeet. Pieni epävarmuus ja varautuneisuus kuitenkin näkyi pälyilynä, Louna reagoi herkästi muiden rähinöihin. Ansaitusti saimme sinisen nauhan. Kun kehästä piti lähteä pois, Louna löi jarrut päälle. Kutsuin sitä kerran, mutta se heittäytyi maaten. Ihmismassan lähestyminen oli sille liikaa, eikä se kyennyt kunnolla toimimaan. Mitä sitä suotta pentusta kiusata. Tempaisin pikkusen ylös ja syliin, siinä se killui kaulassani kuin apinavauva. Naurujen saattelemana kipitimme ulos pienelle lenkille.

Louna kävi hallissa tekemässä enää muutaman setin nenäkosketusta, mutta sitten en enää ottanut sitä. Hallissa oli porukkaa nimittäin ihan mahdottoman paljon. Savu tuli sisään häntä tötteröllä reippaasti, sille tilanteessa ei ollut mitään uutta. Tällä kertaa jätkä myös esiintyi reippaasti ja antoi tuomarin paremmin kopeloida itsensä, vaikka väistikin. Hampaat näytin minä, niiden katsomista pitäisi harjoitella enemmänkin. Parinamme oli leonbergin pentu, jolla kehäkokemusta tuntuikin jo olevan. Savu sai myös sinisen nauhan.

Nauhakehään otinkin pelkän Savun ja tukalan ahtauden ja pitkään kestäneen päivän vuoksi oli onni, että meidät käteltiin aika nopsaan ulos. Savu kyllä jaksoi ja oli hieno, mutta itseäni alkoi väsyttää. Pitkä, mutta mukava mätsäripäivä, molemmat koirat olivat ihan kiitettävän väsyneitä.

Lounan kanssa ajelimme vielä Ylöjärven keskustaan katsomaan sen mahdollista hoitopaikkaa. Olin vakuuttunut ja tyttö vaikutti oikein mukavalta. Menemme Lounan kanssa käymään kylässä muutamia kertoja, jotta kumpainenkin tutustuvat toisiinsa. Juoksujensa ajaksi Louna saa sitten muuttaa hetkeksi kerrostaloasuntoon ainoaksi haukuksi.  Kunpa juoksut eivät vielä alkaisi...

Eilen lähdimmekin hallille Savun kanssa. Saimme seuraksi Tiian ja Janikan. Savu saikin mukavasti häiriötä, ihan jo siitä että miehiset hormonit alkavat heräillä ja reenikaverilla oli juoksut

Ruutu meni hienosti, pentunen paineli ihan täysiä. Leikittiin niin riehakkaasti että Savu hyppäsi lelusta ohi, tarrasi vahingossa ponnariini ihan kunnon otteella ja riuhtaisi minut nurin. Että hupskeikkaa, mutta leikit jatkui. Muutin vahingossa äänensävyäni ruutuunlähetyksissä ja hämmensin koiraa, mutta sitten vain juostiin ruutuun kilpaa. Loppuun vielä yksi onnistunut lähetys, palkkasignaali kun Savu oli ruudussa oikeassa kohtaa ja sai jatkaa matkaa lelulle. Ja tietysti kunnon leikkibileet.

Perusasennon harjoittelua jatkoimme myös, huomattavasti paremmin kuin viimeksi! Keskittyi hyvin ja tarjosi kontaktia tiuhaan häiriöstä huolimatta. Harjoittelimme myös nameista luopumista, kun niitä putoili maahan. Hienosti Savu oivalsi, palkat tulevat vain kädestä.

Seuraamisen alkeita teimme myös, eli nappailin mukana pysymistä ja palkan suunnalla korjasin koiran asentoa. Lähinnä siis sitä, että Savu vähän leviää. Luovuon seuruuhommista, sillä hyvän tuoksunen reenikaveri herpaannutti Savun huomion toistamiseen.

Hyödynsimme kuitenkin juoksuista koiraa, joten leikimme railakkaasti loppuajan. Temputin myös Savua ja puuhasin sen kanssa helppoa kivaa täysillä. Pystyy siis keskittymään hienosti ja saamaan onnistumisia aikaan, vaikka saatavilla olisi hirmu mielenkiintoista häiriötä. Treeneistä jäi kyllä hyvä mieli, lujaa eteenpäin!