28 kesäkuuta 2017

Blogi tiensä päässä



Pitkällisen pohdinnan jälkeen, tämä blogi on tiensä päässä ja tämäkin teksti on aika julkaista nyt.

Blogi on jäänyt hiukan heitteille, vaikka aikaa olisi, ei huvita päivittää. Ei ole inspiraatiota eikä motivaatiotakaan. Puoliakaan tekemisistä en viime aikoina ole saanut jaettua tänne asti. Eikä se edes haittaa minua. Bloggaaminen tänne ei tuo enää samaa fiilistä kuin ennen, se ei tunnu enää lainkaan niin tärkeältä. Kun sain kevättalvella kirjoitettua sen, mitä Tuikulle (ja Vilkullekin) kävi, oli valmis olo. Tuntui, että olin kirjoittanut kaiken tarpeellisen. Blogin ulkoasun ja remontin suhteen ajattelin aktivoituvani uudelleen, mutta niin ei käynyt. Blogi poistuu myöhemmin myös näkyvistä, ehkä joskus palaa uudelleen, ehkä ei ikinä.

Savun kanssa jatkamme tavoitteitamme kohti. Siitä tulee toivottavasti varjovalio, toivon että se ei jää pelkäksi haaveeksi. Treenaamme koska se on kivaa ja koska se kehittää meitä. Frisbeestä on hyvää vauhtia tulossa toinen aktiivinen lajimme, itseltä se vaatii malttia paljon. Savu on ollut paljolti sitä, mitä halusin. Pentuna se oli vähän kummallinen tosikko, mutta nyt se on korvaamaton. Sen kanssa on takana paljon yhteisiä miellyttäviä hetkiä ja reissuja.

Louna on ihana. Kivikkoisen alun jälkeen olen kiintynyt siihen valtavasti. Se on kehittynyt hurjasti eteenpäin, se on reipas ja omatoiminen, yhteistyökykyinen ja -haluinen. Sen kanssa on kiva touhuta ja se nauttii tekemisestä itsekin. Kömpelyydestään ja epävarmasta pentuvaiheestaa huolimatta siitä kasvoi sopusuhtainen ja hyvärakenteinen koira. Vetoharrastusta olemme aloittaneet, nosework kiehtoo itseäni ja sitä on tarkoitus tehdä Lounan kanssa. Lounan myötä olen oppinut jälleen, että teemme asioita itseämme varten. Minua ja Lounaa varten. En aio tehdä Lounan kanssa samaa virhettä, kuin Tuikun kanssa. Että väkisin väännän sitä yleisön toivomaan muottiin. Louna on ihan mahtava omana persoonanaan ja haluan antaa sille tilaa olla oma itsensä.

Olen saanut elämääni uudelleen ihan loistavat koirat. Savu ja Louna ovat arjessa mitä parhaimpia ja keskenäänkin hyviä ystäviä. Ne piristävät päiviäni, pitävät seuraa, ovat loistavia retkikumppaneita ja maastossakin niiden kanssa on niin levollinen olo. Olen onnellinen, että saan olla juuri näiden koirien kanssa ja että niillä on toisensa. Uudet retkireitit odottavat meitä, samoin uudet ystävät.

On ollut kasvattavaa ja kokemusrikasta pitää tätä blogia, monta vuotta. Olen käynyt monia antoisia ja kasvattavia keskusteluita, myös loukkaavia ja rasittavia. Olen saanut blogin kautta uusia ystäviä ja tuttuja. Ennen kaikkea olen saanut kirjoittaa ajatuksiani näkyviin herättäen muissakin ajatuksia. Olen hyvin onnellinen, että silloin vuosia sitten aloitin pitämään tätä blogia. Siksi en aio poistaa tätä, enkä myöskään vanhoja tekstejäni. 

Kiitos kaikille lukijoille ja matkan varrella olleille. Hyvää jatkoa ja keskittykää siihen, mikä teille on tärkeää :) 

Suosikkipoika 1vee



Mitä sitä turhia selittelemään, ehdottomasti hieno koira, parempaa en olisi voinut toivoa. Niin onnellinen että vuosi sitten saamani viesti pennusta johti tähän, että se täyttää meillä vuoden. Nuorimiäs Savu tänään siis vuoden ikäinen, onnittelut myös sisko Cismetille. Savu jatkaa kesäistä eloaan ja oloaan ilkikurisella tosikkohuumorillaan, huijaa rauhallisella olemuksellaan, kuittaa äänekkäästi virheeni ja näin pois päin.

20 kesäkuuta 2017

Sadepäivän ajatustyötä



Ulkona tulee kaatamalla, joten hyvin ehtii koota videoita ja purkaa ajatuksiaan. Tiedän etten ole ainoa, vaikka siltä se varmasti etenkin somessa näyttää. Otimme videolle muutama viikko sitten omaa kävelyäni. Jännitän vähän kaikenlaista ja jalat tekevät aina omiaan, eikä touhussa ole aina järkeä. Videolla ensimmäinen klippi on suunnittelematon lennosta temmattu. Sellaista kävelyni on, kun joku sanelee tahdin ja en keskity. Toinen klippi onkin huomattavasti kivempi, kun keskityin tarkemmin. Erityishuomiota kiinnitin jälkimmäisessäkin klipissä hartialinjaani, käsiin ja ryhtiin.

Tokoliikkeissä ohjaajan kuivaharjoittelu on mielestäni ihan erityisen tärkeää. Liikkeiden tulisi valmiina olla tyylipuhtaita, mekaanisia ja tekniikaltaan toimivia. Tähän ei päästä varmaan ikinä, jos aina tehtäisiin samaa harjoitusta yhdessä koiran kanssa. Etenkin tässä kohtaa, kun olemme molemmat, Savu ja minä aivan keltanokkia meille uuden lajin parissa. Kävelyharjoitusten lisäksi kannattaa kaikkea muutakin harjoitella ilman koiraa. Itselläni perusasennon palkkaus on nyt viimeisimpänä korostunut. Yritän videoida nyt mahdollisimman monia treenejä, joista osan julkaisen tännekin. Videolta on helpompi tarkistella ja kritisoida omaa toimintaa. Herkästi keskittyy videoiltakin liikaa koiran tekemiseen. Jos missä tahansa videossa tarkastelisi ohjaajan toimintaa, huomaisi, että koira on suora peilaus ohjaajastaan.



Viime viikolla heräsin jo neljän jälkeen aamulla. Inspiroiduin samantien ja lähdin Savun kanssa ulos treenailemaan. Iloinen fiilis jäi. Oma toiminta oli ihan hintsusti selvempää ja terävämpää jo itsellekin, vaikka tekemistä riittää.

Perusasentoon tuloissa alleviivasin nimenomaan oikeaa sijaintia. Savu on toisinaan tullut taakse, eteen, vinoon, milloin mitenkin. Nyt sain hommaa eteenpäin, kun järjestelmällisemmin palkkasin oikeaan sijaintiinkin.  Pari pomppuperusasentoa Savu tarjosi, mutta jätin ne huomiotta.

Seuraamisen suhteen jatkoin lähtöharjoituksia perusasennosta ja ilman. Palkkasin ulkosyrjältä ja osan imuttamisella. Yritän saada ajatuksen selväksi koiralle, että seuraisi tiiviisti hartialinjaani. Nyt Savu tökkii kämmentäni herkästi sekä seuruussa, että perusasennossa. Tähän vaikuttaa paljon käden sijaintikin.

Asennonvaihdot otin laudanpätkän avulla. Asennot vaihtuvat kivasti tarjoamisen kautta, itseltä avut pois, koska ne enemminkin häiritsevät. Video oli katkenut kesken, mutta käskysanoja asennon vaihtoihin ei vielä ole, eikä hetkeen tulekaan. Kaukot ovat vielä tosi kesken. Takapää toimii kivasti, mutta nyt ajatus pitäisi saada etujalkojen paikallaan pysymiseen.

Takapalkkaa teimme myös paikallaan pysymisen yhteydessä. Savu osaakin pysymisen oikeastaan paremmin kuin olen ajatellutkaan. Asiaa ei myöskään ole harjoiteltu kovinkaan paljon. Heiluessani ja taputellessani käsiä, Savu kumartui katsomaan minua ihmeissään. Pysyi silti, joten vapautin samantien palkalle.

Lounan kanssa suurin homma on kunnon kohotus. Kävimme pyörälenkillä jo aikaisin aamulla, mutta silti tuli liian kuuma. Vetovaljaat tulivat postissa, vähän tuskailin niiden kokoa, pitää sovitella vielä käytössä. Hieman epäileväisenä koirana Louna ei toistaiseksi vedä edelläni ja jo pelkkä pyörä jännittää. Pyörän kanssa käydään vapaajuoksulenkeillä, kunnon kohottamiseksi ja yritetään saada pyörä merkitsemään juoksemista. Valjaiden kanssa harjoituksia ovat sitten vauhtilähdöt palkalle pienen vedon kanssa. Vyökin löytyy, joten Lounan kanssa olisi tarkoitus juostakin ainakin alkuun. Viileämpiä kelejä odotellessa.

15 kesäkuuta 2017

Helvetinjärvi ja Seitseminen



Mukavat kesäretkisuunnitelmat ja menoksi! Suuntasimme Hannan kanssa puolisuunnitellulle reissulle Helvetinjärven kansallispuistoon. Mitä hienointa kesäkeliä oli luvattu, sitä tyypillistä "vettä taivaan täydeltä". Optimistisesti ajateltiin että kuurosateita tai pitkäkestoista tihkua. Ei siis haittaisi menoa. Pieleen meni, ei se menoa juuri haitannut, mutta ensimmäisen päivän tuli vettä ihan koko ajan, eikä mistään tihkusta ollut puhettakaan.

Talsimme sitkeinä sisseinä Haukanhiedalta Iso-Ruokejärvelle pitämään pienen tauon. Sen jälkeen jatkoimme kolua kohti. Poikkesimme pienemmälle polulla aikeena mennä katselemaan järvimaisemaa. Polku pieneni ja kiemurteli päätyen suolle. Suosta kaivettiin vähän lenkkareita irti ja seuraavan kurakon kohdalla käännyttiin takaisin. Vedenpitävät vaatteet osoittautuivat vähän pettymykseksi, korkeintaan roiskeenkestävät. Sade valui pitkin selkää ja kasteli kaiken, ihan kaiken.



Poikkesimme päivätupaan sateelta suojaan ja syömään. Kuivatimme myös hieman vaatteitamme. En muista, olenko oikeastaan ikinä ollut niin sateen kastelema. Koiratkin olivat melkoisen märkiä ja tauko kelpasi niillekin. Kolulta jatkoimme matkaa kohti Luomaa. Kaatuneiden puiden johdosta reitti olikin melkoinen viidakko, aika rämpimistä rinkan kanssa. Paikoin polku nousi jyrkästikin kalliota pitkin ja märät puunjuuretkin olivat liukkaita.

Hermoa alkoi kiristää, kylmä, nälkä ja kaikki märkänä. Savukin vaikutti kärttyisältä. Louna oli onnellinen hölmö ja lönkytti menemään. Luoman poluilta käännyimme Kankimäelle päin, josta pääsimme tielle. Tietä pitkin kaatosateessa käveltiin vielä muutama tunti Haukanhiedalle.



Puolen yön aikaan pystytimme telttaa. Matkaa oli kertynyt 18km, sade oli kastellut kaiken ja rinkan sadesuoja oli valskannut sen verran, että myös makuupussini jalkopää oli märkä. Se ei kovin riemastuttanut, mutta siitä huolimatta yö teltassa oli lämmin. Kävelyn jälkeen koiria väsytti, meitä reippailijoita ei niinkään. Aamuyöstä sateen ropina piti hetken hereilläkin.

Aamulla sade oli lakannut ja näkymä alkoi pikkuhiljaa kirkastua. Savu ja Louna olivat aamun tyytyväisinä reissuketjussa (tosi kätevä, haluan oman), kun kuivasimme varusteita. Nuotio pääsi täydelliseen hyötykäyttöön, sillä aivan kaikki, oli kuivattava. Vähän nihkeiksi jäivät kengät, vaikkakin pohjat pääsivät niistä sulamaan. 

Koska olimme ahnehtineet kolmen päivän kävelyt yhdessä päivässä, siirryimme kaupan kautta Seitsemisen kansallispuistoon. Toinen retkipäivä meni kyllä ihan hengaillessa ja palautuessa. Nihkeä makuupussi tympäisi ja väsytti koko ajan. Toisen yön jälkeen ei niin huvittanutkaan kävellä ja laahusteltiin Soljasten uudelle maisematasanteelle ja takaisin. Olisi ehkä päästy vähemmällä kun a) olisimme valinneet päivät toisin ja b) olisimme kävelleet ne suunnitellut 6-8km/pv.



Kaikesta huolimatta meillä oli hauskaa ja jotain sitä taas oppi selviytymisestä. Ainakin varusteita on nyt kuivattu huolella. Ensi kerralla pakkaan tarkemmin kaiken muovipusseihin ja vesitiiviisti. Metsästän myös oikeasti sateenkestävää takkia ja housuja. Uudet vaelluskengätkin olisivat tarpeen, sillä lenkkarit eivät ole miellyttävät hankalassa maastossa. Kaatosade huomioonottaen, koirillakin lienee sadetakin tarvetta... No mutta oppia ja taitoa retkelle mentiin hakemaan, sitä saatiin. Jos jotain positiivista, niin sadepäivänä ei ollut ruuhkaa.

14 kesäkuuta 2017

Kun ohjaaja ei osaa

Pidempi epäsäännöllisen treenin kausi saa nyt loppua. Olisi korkea aika ryhdistäytyä, lähteä kokoamaan liikkeitä nippuun, viimeistellä puuttuvia palasia ja liittää valmiisiin toimintoihin vihje. Olen taas siinä pisteessä, missä olen ennen luovuttanut. Siinä vaiheessa, kun mikään ei enää olekaan tuttua ja helppoa. Kivaa on silti, hauskaakin. Taukoilun jälkeen tarvitaan vain vähän auttavaa kättä, pohdiskelua ja järjestelmällistä treenien toteuttamista. Koira osaa, minä en. Kaikenlaista sähläämistä tekemisessä ja tekemisen välillä. Tekniikka ja mekaaninen toiminta melkoisen hukassa. Nyt pitää keskittyä kokoamaan oma pää ja panostaa järjestelmällisesti toteutettuihin treeneihin. Videolta näkyy kaikenlaista realismia ja kriittinen muistelo itselleni.

Perusasentoon tuloja enemmän ja tarkemmalla palkkaamisella. Vältetään koiran tyhjänpanttina oloa sijaistoimintojen välttämiseksi. Oma palkkakäsi kuntoon kuivaharjoittelulla, namit putoavat vähän turhan usein koiran suun ohi. Oma keho hallintaan, rintamasuunta eteenpäin ja ryhdikkäämpi asento.

Seuraamisen lähtöjä perusasennosta. Palkkauksen voi suorittaa pitkäkestoisena imuttamisena. Lähdöissä erityishuomiota oikea-aikaiseen lähtöön ja kontaktiin. Perusasennon sijaan koira kannattaa välillä napata seuraamiseen vaikkapa pyörimisestä. Sen sijaan että uusisin/korjauttaisin koiran tekemää seuruuta, teen väliin pyörimisen tmv helpon tempun, palkkaan ja jatkan harjoitusta. Näin koira ei hämmenny tai lannistu, vaan jaksaa yrittää. Ei siis eestaas hinkkaamista ja peruuttaen houkuttelua, jota videolla teen.

Takapalkka työn alle, siihen oma vihje.

Paikallaoleminen vireille, koira pysyy kyllä, vaikka itse en malta. Istumiseen vihje, samoin makaamiseen, tällä hetkellä koiralle epäselvää. Avut pois, jos palkkaan istumisesta, annan koiralle uuden vihjeen, ennen kuin otan etäisyyttä.

Hyppy itsessään kannattavaksi, jotta ei kierrä. Läpijuoksi, lelupalkkaa ja odotusarvoa hypylle. Kotiin järjestettävä jonkinmoinen hyppyeste.

Nouto työn alle tarkemmin. Pito kuntoon, ei kitinää tai vikinää. Huolellinen, rauhallinen ote, ei kiihkeä. Vauhtinoutoja tarkoin harkiten, ei koiraa kiihdyttäen. Ratkaisukeskeinen ongelmapohdinta, miksi se ääntelee ja miksi se tarttuu tietoisesti laippaan..? Oma toiminta suurennuslasin alle.

Harjoittele nyt vihdoin ja viimein leikittämään ja palkkaamaan koiraa kunnolla. Liitä niihin rutiininomaisiin liikkeisiin käsky, jotta koira tietää, pitääkö sen tarjota volttia vai perusasentoa. Tee selväksi ero siihen, milloin oma kätesi on vihje ja milloin passiivinen ruumiinosa. Ennen kaikkea, pysy suunnitelmassa!

On meillä kivaa, kaikesta huolimatta. Tehokkaita treenihetkiä lukijoille!

08 kesäkuuta 2017

Kaupunkisesset

Vaihteluksi reissattiin koirien kanssa eilen Tampereelle ja vierailimme Millan kanssa Arboretumissa. Louna ei ole ollut aikoihin hihnassa, eikä Savukaan ole hetkeen käynyt ihmisten ilmoilla. Siihen nähden kumpainenkin käyttäytyi vallan asiallisesti. Lounaa kiinnostivat rannan aallot ja Savua puiston sorsat. Melko ruuhkaista oli ja parhaat kuvauspaikat missasimme auringonpalvojien vuoksi.

Kolme tuntia rennolla lenkillä meni melko nopeasti. Jäätelöt nautiskeltiin paluumatkalla. Loppulenkistä koirat pääsivät vielä matalikkoon juomaan ja kahlaamaan, melko kuuma olikin. Lounakin poseerasi puunrungolla. Paistetut puudelit nököttivät kaikki neljä vielä kivelläkin kimppakuvaa varten.

Kaupunkireissuja tulossa tänä kesänä lisää, joten pääsen enemmänkin kuvailemaan koiria muuhunkin miljööseen kuin omaan metsään.

06 kesäkuuta 2017

Koiria ja tuttuja vieraita



Vaihteleva Suomen kesäsää... No pääsimme lauantaina nauttimaan jo kivoista ulkoilukeleistä. Milla tuli yökylään koirien ja lapsensa kanssa. Touhua riitti ja Louna ihmetteli pikkuihmistä. Koirat keskenään olivat tuttuja ja lenkkeilykin sujui rennosti. Savu oli lapsen kanssa ihan luonnonlahjakkuus. Paljon kiinnostivat pienen ihmisen touhut, etenkin ruoka-aikaan, josko lusikka olisi mennyt vähän ohi suun.

Reippailtiin Kuivaanvuoren laavulle pikkulenkki. Metsä vihersi ihanasti, nopeasti edennyt. Viherryksen mukana tulivat tietysti hyttyset ja mäkäräiset, hyh. Kovin kauan ei paikallaan viihdytty, kun joka ikinen pörriäinen aikoi meidät syödä. Lounan naama onkin pahkuroita täynnä, etenkin silmien ympärystät. Savua eivät pörriäiset niin kiusaakaan, edes naamasta.

Paljon tuli ulkoilu. Vaikka koiria ei erityisemmin ehditty juoksuttaa tai treenata, olivat ne kaiken tekemisen seuraamisesta aivan raatoja. Sunnuntai menikin aikalailla nukkuessa ja eilenkin satoi vettä kaatamalla. Vähän mennyt huilaamiseksi muutama päivä, ryhtiliikettä odotellessa.

02 kesäkuuta 2017

Huomenta talvihorroksesta



Hei kesä, näkemiin kesä, tervetuloa uudelleen... Voisit käydä vähän useammin! Kesän viivästelystä on joka blogissa, joten skipataan se.

Koirat pääsivät ensimmäiselle pyörälenkilleen toissapäivänä. Savu ei ollut ajatuksesta erityisen innoissaan, koska pyöräilyssä ei ole mitään pikkutarkkaa. Nelisen kilometriä ravasi vierellä ja ravilenkkejä tulevat Savun pyöräilyt pääasiassa olemaan.

Louna pelkäsi ensin pyörää, se on jännittäessään semmoinen ärsyttävä jumittaja. Talutin pyörää alkumatkan tielle ja sitten lähdin polkemaan. Louna tuli sivuloikkia vierellä. Kun se siinä vahingossa kompastui ja lähti juoksemaan eteenpäin, rentoutui se huomattavasti ja näin ihmissilmään näytti nololta. Muutoin matka meni hienosti, luonnonlahjakkuus, Lounan juttuja ovat just nämä "räiski menemään niin paljon kuin pystyt". Ravilenkit Lounan kanssa sujuu, mitään laukkaspurtteja ihan turha ottaa koira kytkettynä. Valjailla vasta sitten. Loppuraveissa lähti vielä rusakkokin edelle, kyllä olen ylpeä Luskusta! Niin hienosti on luopumisen yleistänyt että kääntyi siinä kesken lennokkaamman ravin vilkaisemaan minua. Kehuin kovasti ja siinä me sitten sulassa sovussa ravailtiin rusakon perässä. Hyvä puoli, emme kääntyneet ojaan sen perässä, eikä Louna jäänyt kyttäämään.

Ensi kerralla pyörälenkille viritellään mukaan gopro!




Eilen päädyin videoimaan Savun kotitokotreenit. On jäänyt vähän vähemmälle treenaaminen ja moni juttu junnaa paikallaan. Seuraaminen ja perusasento olivat viimeksi ihan shaibaa, joten tuskastutti vielä lisää. Nyt keräilin itseni ja lähdettiin hakemaan hukattua moottoria ja motivaatiota takaisin. Ne löysimmekin, mutta hienosäädölle ja tyylipuhtaalle tekemiselle olisi vielä tarvetta.

Perusasento huomattavasti napakampia ja parempia, kuin viime aikoina. Videoilta tarkastellessa palkkasin myös muutaman vinon, peilin eteen ensi kerralla.

Seuraaminen koiralta hyvin ja hyvää tekemistä, kaipaamaani asennetta. No mitäs minä itse, käsi käännöksessä? Tuli jotenkin ihan takaraivosta, että kääntymisessä käsi jäykistyy ja ikään kuin toimii maalimerkkinä koiralle. Ehdottomasti pitää kiinnittää huomiota omaan kehonkieleen. Muutoin tykkäsin, kun vain lelutkin tulisivat taskusta ajallaan ja koira olisi vähän vähemmän superpallo (lelun pyydystämisen sijaan Savu hyppii ensin riemupomput).

Nouto on paljolti työn alla. Pitotreeniä olemme tehneet sisällä ja ote alkaa pikkuhiljaa parantua ja ääntely on vähentynyt. Ulkona Savu oli pitkästä aikaa niin kiihtynyt, että ehkä koko noudon olisi voinut jättää tekemättä. Olen palkannut Savua aika ajoissa, kapula nousee, koira kääntyy ja lähtee kohti. Kerran ehti tiputtaa kapulan ennen palkkasignaalia, mistä syystä passivoiduin ja otettiin uudelleen. Viimeisin kapulanhaku oli muutoin hyvä ja kivalla asenteella, mutta palikka putosi kaikessa kiireessä huonosti, Savu korjasi ja kantoikin sitten laipasta.

Kaukoissa pitäisi päästä reippaasti eteenpäin. On tehty asentojumppaa, mitä nyt videollakin. On harjoiteltu myös asentoja erikseen ja niissä pysymistä. Olen alleviivannut etujalkojen paikallaan pysymistä ja liikkeen pysähtymistä yleisestikin. Työtä riittää, mutta idea alkaa olla selvillä.

Mitään maata mullistavia suunnitelmia ei ole. Toivottavasti kelit suosisivat piakkoin. Kohta puoliin koirilla riittääkin taas ihmeteltävää ja odotan mielenkiinnolla niiden tuumailuja. Laumaan tulee jonkun ajan kuluttua uusi vahvistus.

29 toukokuuta 2017

Koirien kesäkunto-ohjelma

Aikoihin en ole varsinaisesti koirien kuntoilua suunnitellut, mutta silloin kun suunnittelin, tuli sitä myös järkevämmin toteutettua. Kiiran blogista intouduinkin aiheen pariin ja nyt voisi olla aika taas ryhdistäytyä urheilunkin saralla. Toko, frisbee ja vetotreenien lisäksi harrastuksia ja muuta olemista tukevaa liikuntaa. Taulukoin suunnitelmani muistiinpanoksi, tuskin joka päivä tehdään kaikkea ja vähän kelistä riippuen esim. uintireissut. Pohtiessani tekemistä, voin kuitenkin palata taulukon pariin ja hakea siitä ideoita. Kunnonkohotus sovitellaan arkeen lajitreenien ohelle, niin että tukevat toisiaan, eivätkä rasita koiraa liiaksi.

Pyörälenkki, 2-10km metsätiemaastoissa. Pääasiassa koira vapaana laukaten, tai vierellä hihnassa ravaten, Lounan kanssa vaihtelevasti vetotreeninä, tällöin lyhyempi matka. Toteutellaan yöaikaan, kun ei ole kuuma.

Uinti, hiekkarannalla. Rantavedessä ja upottavalla hiekalla juoksua, uimista. Savun kanssa etenkin juoksemista vesivastusta vasten. Louna harjoittelee kesän aikana uimista ja veteen tottumista. Kuumien päivien vakkariliikunta.

Lihaskunto, tasapaino, tekniikka ja lihastreeniharjoituksia. Erilaisia lihaksistoa kehittäviä temppuja, kuten peruuttaminen, pyöriminen eri suuntiin, takajalkojen nostaminen tasolle, pivotti, kiipeily, erilaiset hypyt, pujottelut ym. Kummallakin koiralla riittää näissä harjoiteltavaa ja opeteltavaa, jotta saataisiin tyylipuhtaita suorituksia.

Metsälenkki, paljolti päivittäinenkin, palauttava tekeminen, käytännössä vapaapäivä/-hetki. Vaihtelevassa maastossa omaan tahtiin kulkemista, palautumista rasituksesta psyykkisesti ja fyysisesti. Myös treenitön päivä, jolloin vain hengaamista ja koirana olemista.

KOIRA
MA
TI
KE
TO
PE
LA
SU
SAVU
Pyörälenkki
Uinti
Lihaskunto
Uinti
Metsälenkki
Pyörälenkki
Lihaskunto
LOUNA
Lihaskunto
Uinti
Pyörälenkki
Uinti
Metsälenkki
Lihaskunto
Pyörälenkki

28 toukokuuta 2017

Kevätretkellä - Riuttaskorpi



Keskiviikkona oli pienen retkireissun aika. Savu ja Louna lähtivät mukaan, kun lähdimme Elinan ja Kiiran, sekä heidän koiriensa seurassa kohti Kurua. Valikoitiin kohteeksi Seitsemisen ja Helvetinjärven välimaastossa oleva Riuttaskorpi. Olenkin siellä pariin kertaan käynyt edellisten koirieni kanssa ja molempina kertoina on ollut vielä lumi maassa. Nyt aurinko paistoi ja oli lämmintä, varmaan kevään lämpimin päivä.

Pääsimme perille ja retkifiiliksen saamiseksi rinkat selkään ja Haukijärven kierrokselle. Kiinnitin huomiota siihen, että vuoden aikana reitille oli kaatunut useampikin puu. Talvella pitkospuitakaan ei näkynyt, mutta nyt pohdittiin, että ainakin osa olisi ehkä aika vaihtaa. Paikoin hyvin lahoja ja joku taisi hajota päälle astuessakin. Haukikallioiden näkötorni oli suljettu, elämää nähneeltä näytti sekin. Aurinko paistoi melko kuumasti kallioille, joten kauaa emme siinä viihtyneet maisemia katsellessa.



Matka jatkui kohti Haukijärven nuotiopaikkaa. Koirat pääsivät kallioiselta rannalta juomaan ja vähän uimaankin. Koda ja Elli kävivät ihan varsinaisesti uimassa. Savu kertaalleen itsekseen ja toistamiseen kun putosivat Lounan kanssa. Louna kyllä katseli ja tarkkaili muiden uinteja. Sen kepin hakemiset olivat kuitenkin lähinnä kahlaamista ja putoamisen jälkeen se piti takajalkansa kuivalla maalla. Täysiä se juoksi aina kalliolla muiden perässä, mutta äkkijarrutus juuri ennen vesirajaa. No, kyllä se vielä tänä kesänä oppii. Savu ei viitsinut nähdä vaivaa uimisestaan, sillä vesikirputhan olivat rannassa ja kiinnostivat pikkumiestä kovasti. Kupliakin se puhalteli, kun ihmetteli minne kirpun livahtivat.

Pidettyämme pientä juoma- ja välipalataukoa, jatkettiin taas matkaa. Melko verkkaiseen etenimme, tarkoitus oli vain viettää aikaa kimpassa ja nauttia ulkoilusta. Oma fyysinen kuntokin on nyt aika pohjalukemissa, joten senkin vuoksi pakko aloittaa hissukseen. Tällä erää lämpimän kelin retki sujui siinä mielessä paremmin, että muistin juoda ja sopivasti napostella, enkä pyörtynyt.

Portaita noustessa avautui edessä pieni näköalatasanne. Harmiksemme siinä oleva pöytä oli lahonnut niin, että pöytälevy oli jotenkin katki. Maisemia kyllä kelpasi katsella ja pieni tuulenvire vei itikatkin pois. Toisella puolen järveä näkyi joutsen ja toista pariskuntaa veikkaisin telkäksi äänen perusteella.



Päivän rennon reippailun jälkeen saavuimme Suutarilankosken laavulle. Laiteltiin tulet ja alettiin paistaa makkaroita ja kypsyttelemään perunanyyttejä. Kirsikkatomaatit toivat mukavaa raikkautta eväisiimme. Tähän väliin täytyy kehaista, että koirien taukokäytös on kyllä kehittynyt. Jokainen laittoi maate ihan itsekseen. Ainoastaan Lounan kytkin vähän etäämmälle puuhun, sillä se on ruuanlaitossa vähän kärkäs apulainen. Viime kertaan verraten Louna rauhoittui kytkettynä hyvin, käpertyi kerälle ja alkoi oikeastaan nukkua. Ei tempoilua tai haukkumista, ei tietoakaan sellaisesta.

Ruokaa odotellessa (laiska retkeilijä katsoo kun muut ahkeroivat) piti ottaa koskesta muutamia kuvia, samoin koirista. Savu olikin ihmeen seurallisella kuvaustuulella, yleensä se on kärttyisän näköinen. Nyt saatiin ikuistettua oikein muikea hymykin. Savu oli myös kiinnostunut laavun vieressä kaatuneesta puusta. Siihen peruutettiin, yli hypittiin ja lopulta pikkuinen tönötti siinä kaikilla kintuillaan. Hyvää tasapainotreeniä.



Evästysten ja muutaman tunnin oleskelun jälkeen lähdimme käyttämään koiria vielä iltalenkillä. Jätimme rinkat laavun perälle ja lähdimme kävelemään Kuttulammin kierrokselle. Siellä en ollutkaan käynyt ja näin ensikertalaisena pidin kyllä reitistä. Metsämaastojen ja pitkospuiden jälkeen löytyivät korkeat, mutta loivat kalliot. Näiden rannalta koirat pääsivät polun varresta uimaan. Savu se nökötti kivellä metsästämässä vesikirppuja, ainakin tarkasti ihaili niiden touhuja. Louna kävi hieman kastautumassa ja mennä touhotti Ellin perässä.

Kuttulammille päästessämme, oli aurinko jo piiloutunut puiden taa. Epähuomiossa emme ottaneet iltalenkillemme pulloja tai mukia tai mitään mukaan. Näin ollen päädyttiin juomaan suoraan kaivon pumpusta. Iltaa kohden hyttyset alkoivat lenkillä kiusata ja isoja hämähäkin seittejä takertui poluilla naamaan.

Tiheään kuusikkoon kävellessämme koirat vähän jumittivat. Louna jäi tönöttämään eteeni, eikä olisi halunnut edetä ja Savu laahusti epäileväisenä takana. Ympärillemme emme oikein nähneet eikä märässä maassa nyt äkkiseltään mitään tunnistettavia jälkiäkään näkynyt. Jos siellä nyt joku meni, niin kuljimme sopuisasti ohi.



Myöhemmin illalla palailimme laavulla ja sytytimme vielä iltanuotion. Maistelimme kuivattamiani pasta-aineksia, vakavia haukkuja en saanut ja koko pasta tuli syötyä. Olin tällä erää arvioinut ruokamäärän hieman paremmin. Nautiskelimme suklaabanaaneita ja juttelimme kuulumisia. Auringon laskiessa tuli huomattavasti kylmempi ja pakko oli vetää takkia päälle. Kun tarkoitus oli mennä nukkumaan, olimme niin viluissamme että päätimme käydä vielä kävelemässä. Laavulta oli autolle lyhyt matka, joten kipitimme käymään autolla, nappasimme sieltä pari polttopuuta mukaan ja kävelimme takaisin.

Tämän jälkeen oli lämpimämpi ja mukavampi mennä nukkumaan. Savu olikin simahtanut jo laavun edustalle, meidän kömpiessä makuupusseihimme. Läträsimme vielä vähän hyttysmyrkyllä siinä toivossa, että meitä ei yön aikana kovin pahasti pistettäisi. Louna kiehnäsi ärsyttävän lähellä ja ramppasi laavussa, vuoroin kenenkin vieressä. Pyysin sen sitten omaan makuupussiini, sinne se solahti jalkopäähän, vetoketju kiinni ja pikkuhaukku rentoutui aivan veteläksi ja nukkui. Ehkä se viime kerran laavuilussa haukuskeli epävarmuuttaan, kun nukkui yksinään. Nyt se veti koko yön sikeitä, lämmittäen mukavasti. Lounahan oli jo pentuna ihan sylikoira, on edelleen. Se selviää mistä vain rentona, jos pääsee syliin.



Aurinko valaisi laavua jo aamuyöllä neljän aikaan. Saimme (ilmeisesti kaikki?) nukuttua kuitenkin seitsemään asti. Savukin oli yön aikana hypännyt laavuun jalkopäähän. Louna kurkisti makuupussin perältä kovin väsyneenä ja unisena. Kyllä se sieltä pois tuli kun piti alkaa pakkaamaan. Aamupuuro tulille ja vaatetta päälle. Karpaloilla höystetty ruiskaurapuuto lämmitti ja täytti mukavasti. Pakkasimme rinkat valmiiksi ja tuuppasimme ne laavun perälle, jos sataisi. Sadetta oli lupailtu ja ihan todella ministi saimme vartin verran tihkusadetta. Sen jälkeen aurinko taas paistoi, eikä mistään sateesta tietoakaan.

Yhtä lämmin ei ollut kuin edellispäivänä, päinvastoin. Viileä tuuli piti kyllä hereillä. Lähdimme vielä kävelemään illalla löytämäämme polkua, jota karttaan ei oltu merkitty. Päädyimme metsäautotielle ja pienelle lammelle. Lammen vartta jatkui polku, joka menikin kosken vartta takaisin laavulle. Joku oli kosken varteen siinä matkalla tehnyt nuotionkin. Melko uhkarohkea paikkakin kuivalla kelillä, kuusenoksat heti yläpuolella. Muutenkin taisi olla vähän omatekoinen polku.

Hetki vietettiin laavulla vielä aikaa kuvaillen muistoksi kaverikuvia, sekä vähän itse koskea. Retki sujui mukavasti, rennosti ja kohtuullisella kilometrimäärällä. Koirat nukkuvat automatkan oikein tehokkaasti, oikeastaan koko loppu päivän. Seuraavanakin päivänä lenkillä oli mukana vähän väsähtäneitä laahustajia. Itseä kyllä piristi, en ole aikoihin syönyt noin hyvin tai nukkunut noin pitkään yhtäsoittoa. Kiitos hyvälle seuralle! ♥