Vuosien varrella yksi jos toinenkin on kysynyt, ehkä jopa ihmetellyt vakaata valintaani pysyä sekarotuisissa. Sekarotuinen koira on aika tavallinen valinta "ensikoiraksi", kun ei vielä ole tietoa siitä mitä haluaa ja riittää, että saa koiran. Usein tämän jälkeen siirrytään sitten puhdasrotuiseen, siihen niin sanottuun omaan rotuun.
En ole koskaan omistanut rotukoiraa, eikä minulla myöskään ole selkeää suosikkia roduista. Olen joskus aiemminkin kirjoitellut, että hankin koirat tarpeeseen ja tiettyjen ominaisuuksien mukaan. Ominaisuuskriteerit karsivat pois tietyn tyyppisiä koiria ja joitain yksilöitä, mutta harvemmin jäljelle jää vain yksi rotu. On paljon potentiaalisia perhekoirarotuja, retkeilyyn sopivia koiria tai aktiiviseen harrastamiseen. Vähän turhan monella on käsitys "yhdestä oikeasta rodusta".
Vilkku oli ensimmäinen itse hankkimani koira. Silloin katselin ihan vakavissani myös puhdasrotuisia. Pennulla ei ollut kiire, joten tiirailin myös sekarotuisten paimenkoirien ilmoituksia. Pallottelin erilaisten aussi ja bortsu pentueiden välillä. Selasin sukutauluja ja kasvattajien sivuja. Olin vähän pettynyt. Minulle koiran hankinnassa tärkeää on myös se toiminta, jota tuen. Aika harvan kasvattajan ajatusmaailma vastasi edes puolia omaani. Kysymyksiin vastailtiin nihkeästi ja hämmennystä herätti sekin, että muutaman vuoden aikana tehdyt useat suuret pentueet, olivat kaikki samaa keskivertosettiä, eivät mitään missään osalla eteenpäin vievää jalostusta. Miellyttävillä kasvattajilla ei ollut tuolloin pentuja tai he kasvattivat koiria, joille minä en olisi sopiva omistaja.
Palasin takaisin tutkailemaan sekarotuisten koirien ilmoituksia. Soitin useaan ilmoitukseen ja vaihdoin pitkiä sähköpostiviestejä. Tarjonta oli runsaampaa, kuin rotukoirapuolella, mutta materiaalin taso ja kasvattajien perustelut samaa keskivertosettiä. On ihan eri asia pennuttaa koiria puolivillaisesti, kuin nähdä vaivaa hyvän jalostustyön eteen.
Pitkän puhelun jälkeen löytyi sopiva pentue ja sieltä meille tuli Vilkku. Savun kasvattajan olin tuntenut pitkään ja eettiset arvot ja jalostukselliset tavoitteet kohtaavat hyvin. Toiveideni mukaan koiran suku on tiedossa, melko tutkittua (terveeksi nimenomaan) ja harrastusnäyttöäkin on. Ja ensinnäkin, pentueen eteen nähtiin vaivaa. Aika rutosti enemmän, mitä monen puhdasrotuisen...
Pääsääntöisesti jokaisen koirani tulee olla säänkestävä, tulivat ne mihin tarkoitukseen vain. Kaikkien koirieni tulee kestää retkeilyä tai tilapäistä ulkokoirailua. En tahdo koirilleni häiritsevää riistaviettiä. Haluan koirani olevan vähintään keskikokoinen, ilman liioiteltuja piirteitä, kuten lyttykuonoa tai lyhyitä jalkoja. Siinä karkeat kriteerini, joiden perusteella lähden ruotimaan eri tyyppisiä koiria. Savu tuli harrastuskoiraksi. Aktiiviseen ja vivahteikkaaseen elämääni. Se tulee varmasti myöhemmin olemaan perhekoira. Nyt ensiksi se on harrastus- ja retkikoira. Aika monitoimikoira siis. Louna on peruskoiran roolissa. Se vain tuli, se oli järkevin ratkaisu koiran kannalta. Lähtökohtaisesti Lounan kaltaista en itse ostaisi, tusinakoira.
Sekarotuisen hankkimisen syyksi kerrotaan usein vastuuttomuus ja tietämättömyys. Minusta hiukan päinvastoin... Mitä enemmän olen perehtynyt, nähnyt ja tutustunut erilaisiin kasvattajiin. Sen vakaammin olen sitä mieltä, että avaramielisemmin kasvatetut koirat ovat minun juttuni. Että kasvattajat, jotka tekevät omaa juttuansa, vieden projektejaan terveillä koirilla eteenpäin, ovat minua varten. Ahdasmieliset, kaavoihin kangistuneet ja keskivertohyvää koiramateriaalia maailmalle tuottavat eivät ole minun juttuni. Kasvattajia ylipäänsä on paljon yli todellisen koiratarpeen ja näin ollen helmet hukkuvat herkästi muun massan sekaan.
Kun Vilkkua ennen pari vuotta sopivaa koiraa etsin, minulta kysyttiin miksi en ota rotukoiraa, kun se olisi helpompaa. Olin vähän hämmentynyt. Samalla heräsin. Ihmiset ottavat rotukoiria myös siksi, että se on helppoa. Kaikki tieto on tarjolla, ainakin jos siihen haluaa uskoa. Puhdasrotuisia pursuaa ovista ja ikkunoista ja kasvattajilla on kotisivut. Koiranet palvelee kellon ympäri. Puhdasrotuisesta ainakin pitäisi tietää mitä siitä tulee isona. Sekarotuista hankkiessa tarvitaan enemmän tietotaitoutta. Pitää olla sosiaalisia taitoja keskustella erilaisten ihmisten kanssa ja mielenkiintoa ja halua selvittää sukuja. Sopivaa sekarotuista voi joutua odottamaan pitkäänkin (minun kriteereilläni odottaisin rotukoiraakin kyllä vuositolkulla).
Yleisestä harhaluulosta huolimatta monirotuisella voi harrastaa täysin normaalisti, mikäli ei pyri arvokisoihin (joissa näkee harrastajia vain kourallisen) tai näyttelyihin. Palveluskoiralajeihin pääsee vain tietyn rotuisilla koirilla, näin ollen se ei kosketa sekarotuisia. Kilpailuja varten koiran tulee olla rekisteröity, sekarotuiset laitetaan fix rekisteriin, joka mahdollistaa kilpailemisen. Valjakkourheilussa ja frisbeessä monirotuisella voi kilpailla rajoituksetta ja vetopuolella risteytykset ovatkin arkipäiväinen asia. Ulkomailla sekarotuisia on paljon harrastuskäytössä, paljon laajemmin kuin täällä Suomessa. Suomessa sekarotuisen hankintaan harrastuskoiraksi liittyy harmittavan paljon ennakkoluuloja. Jos yhtään tuntee pentueen vanhempia ja rodut ovat edes jollain tasoa yksiin ja pennunhankkijan käyttötarkoituksiin sopivat, niin miksi ei? Tietoisuus ja osaaminen lisääntyy koko ajan ja monirotuisia terveystutkitaan ja niillä harrastetaan enemmän.
Voisinko sitten ottaa puhdasrotuisen? Kyllä voisin. Minulla vain ei ole ollut syytä, miksi sulkisin sekarotuisen koiran pois vaihtoehdoista. Toivon, että ihmiset olisivat tietoisempia valinnoistaan ja avarakatseisempia, oli kyseessä sitten puhdas tai ei. Oikeasti hyviä kasvattajia löytyy sekä sekarotuisten, että rotukoirien puolelta, toistaiseksi rotukoirilla selkeämmin esillä ja yhteenkoottuna, kuka kasvattaa mitäkin. Tulevaisuuden ei tarvitse olla radikaalin mustavalkoisesti seropi vs rotupi asetelmassa, vaan pitäisi luoda molempia palveleva toimintamalli.
Olipa hankkimassa mitä tahansa koiraa, kannattaa selvittää tarkoin, mistä maksaa mitäkin. Millainen kasvattaja, miten pentuja pidetään ja miten usein uusia pentueita syntyy? Onko vanhemmilla tai sukulaisia tuloksia harrastuksista tai perustuvatko harrastukset vain puheisiin? Nykyään on oltava tarkka, suorastaan salapoliisi, jotta koiran voi hyvillä mielin ottaa. Tsemppiä sopivan koiran hankkimiseen, kun se on ajankohtaista.
Keskustelu toivottua. Ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta ei kannata pahoittaa mieltään siitä, että olen eri mieltä.
Sekarotuiset eivät itselleni ole tällä hetkellä vaihtoehto kun kaikki harrastaminen tapahtuu kennelliiton alaisena ja kuten kirjoititkin sekarotuisilla ei ole asiaa pk-lajeihin. Sekä ylipäätään hyvin harvoja potentiaalisia yhdistelmiä on tullut vastaan, jos ikinä. Mikäli kuitenkin kävisi niin että lajeja voisi harrastaa myös risteytyksillä niin miksen voisin ottaa sopivasta yhdistelmästä myös sekiksen.
VastaaPoistaValitettavasti suomalaisten seropien pennutuksen taustat ovat pääasiallisesti tasoa naapurin sakemanni astui meidän murre-ajokoiran ja nyt odotellaankin kivoja pentuja. Raha ja typeryys sanelee eikä pennuilla välttämättä tule olemaan monessakaan paikassa kovinkaan hääppöiset lähtökohdat.
Onkin hienoa että löytyy muutama asiallinen seropikasvattaja joka oikeasti haluaa nähdä asiansa eteen vaivaa eikä silmissä kiilu vain se helppo raha. Sekarotuisten arvostusta pitäisi nostaa ja ensimmäinen askel olisi antaa lupa osallistua jokaiseen kennelliiton alaiseen lajiin, toki näin ei varmaan koskaan tule käymään tai ainakaan lähitulevaisuudessa.
Rotukoira-puoli ei ole mikään maaginen onnellisuuden tyyssija vaan siellä on omat mädät omenansa ja varmasti maallikon voi olla vaikea löytää koira asialliselta kasvattajalta jos tietotaito on lapsenkengissä. Positiivisina puolina rotukoirapuolella näen kuitenkin pakolliset terveystutkimukset.
Summa summarum: Molemmista leireistä voi saada ihanan kaverin itselleen eikä ne taustat oikeasti koiran arvoa alenna :)
Kiitos kattavasta kommentista :) Kennelliitto sanelee ja rajoittaa aika mittavasti seropien suhteen tekemisiä. Toisaalta liiton kaikki toiminta ei sitten kuitenkaan ole sitä, mitä itse allekirjoittaisin, kovin ristiriitaista.
PoistaPuhdasrotuisissa tietoa on tosiaan helpommin saatavilla ja kasvattajat samalla viivalla tarjolla. Seropin kanssa haasteelliseksi käy niiden helmien kaivaminen, vastuullinen kasvatuskin on vielä vähän sellaista sisäpiiritouhua, eikä niitä pentuja apulasta löydä. Toki hyvä niin.
Itselläni on kaksi sekarotuista ja yksi rotukoira. Paljonhan se on tuurista kiinni mitä sieltä saa, molemmista, mutta esimerkiksi uusin tulokas Pöysti, joka on jalostettu sekarotuinen työ-ja kilpailukäyttöön on kasvattajalta joka todellakin tekee kaikkensa koiriensa eteen. Samaa en voi sano rotupini kasvattajasta. Rotukoiria on helppo lähteä kasvattamaan puolivillaisesti. Kunhan on keskiverto sukutaulu niin kukaan ei ihmettele. Teepä sama kahdella kivalla sekarotuisella perhekoiralla niin p.myrsky on aikalailla siinä. Oli kyseessä sitten seropi tai rotupi, parhaat koirat tuntuvat tulevan kasvattajilta jotka oikeasti harrastavat ja tekevät töitä koiriensa kanssa. Heillä juuri on käsitys siitä mitä kasvattavat ja mihin pyrkivät, toisin kuin näillä "no nämä nyt vaan näyttää kivoilta" kasvattajilla.
VastaaPoistaTuo on kyllä totta, että monirotupentueesta kaivetaan se ylimääräinen silmäripsikin maailmanluokan rikoksena esiin. Mutta pennutappa koiranetissä terve rotupi joka on arjessa ihan muuta, niin ei haittaa ketään :D
PoistaHei Jenny ja kiitos taas mielenkiintoisesta postauksesta!
VastaaPoistaMinua jäi kiinnostamaan mitä tarkalleen ottaen meinasit kun kirjoitit: "muutaman vuoden aikana tehdyt useat suuret pentueet, olivat kaikki samaa keskivertosettiä, eivät mitään missään osalla eteenpäin vievää jalostusta", kuinka sinä asian näet? Mimmoinen pentue on mielestäsi keskivertosettiä? Milloin koet, että pentuetta ei ole viety milläänlailla eteenpäin jalostuksessa? Minulle tuli tuosta lauseesta mieleen, että sinulle se tarkoittaa enemmänkin kuin, että terveiden yksilöiden sukua jatketaan? Se on varmasti ihan oma puheenaiheensa, mutta olisi kiva kuulla sinun perustelujasi tarkemmin. Tämä on mielestäni kiinnostava aihe, vaikka lähipiirissäni ei ole oikein ketään ketä kiinnostaisi tästä keskustella, saatikka olisi minkäänlaista mielipidettä asiaan :)
Näin jälkikäteen täytyy kyllä sanoa, että ensimmäistä koiraa, joka kyllä on rotukoira, hankkiessani en tutustunut tarpeeksi erilaisiin kasvattajiin. Ensimmäinen koirani on kyllä ollut koko elämänsä terve (täyttää juuri 6 vuotta), mutta nyt kun mietin, en oikein tiedä kasvattajasta juuri mitään. Silloin ensimmäistä koiraa hankkiessa ei oikeen osannut edes kysyä "oikeita" kysymyksiä, ihan mielenkiintoista olisi tietää esim. miksi hän juuri valitsi teettää pentuja näillä kahdella yksilöllä. Kasvattajasta en ole juuri mitään kuullut pennun oston jälkeen, ja minähän aluksi luulin, että tämä on ihan normaalia. On paljon aktiivisia kasvattajia ja minusta se on tärkeää, että hän on nimenomaan kiinnostunut pennuistaan senkin jälkeen kun koiran ostohinta on tilillä.
Aiheesta taas vähän toiseen, minusta on myös todella kummallista, että rotuyhdistyksetkin saattavat pentuvälitys-sivuillaan ilmoittaa pentueita, jotka eivät täytä edes oman yhdistyksen jalostussuosituksia. Tämä tukee nimenomaan sitä, että kyllä se oma aktiivisuus palkitaan oikean koiran etsimisessä. Pahoittelen, että irtaannuin vähän itse aiheesta, minä en ole oikein ymmärtänyt tätä miksi jotkut kyseenalaistavat sekarotuisen ottamista? Enemmän minua huolestuttaa tietyt rodut missä on piirteitä viety liian pitkälle, jotka aiheuttavat koirille todennäköisesti erilaisia ongelmia tai sairauksia (esim. hengitysvaikeudet). Tärkeämpää on minulla on, että koiralla on terve, oli sitten rotu mikä tahansa.
Keskustelua toivoinkin, saa siis irtoilla aiheesta! Kiitos tarkentavasta kysymyksestä :) Kaikilla roduillahan ei ole esim. edes pevisaa ja huomattavan isolla osalla yhdistelmällä oli tutkittu vain pakolliset, jos niitäkään ja sellaisilla nippa nappa tuloksilla. Myös lähisuvussa esiintyvät epilepsiat, herkkävatsaisuus, allergiat, silmäongelmat ym. ovat minusta syitä, jolloin koiran jalostusarvoa tulisi miettiä toistamiseen. Yllätyin myös siitä, miten yleistä monissa roduissa on käyttää matadoriuroksia tai urosta ylipäänsä näyttelytuloksien perusteella. Tai ihan sen perusteella miltä koiranet näyttää, siellähän ei ole mainintoja allergioista, epilepsiasta tmv.
PoistaKeskiverto terminä on toki sellainen, että kukin käsittää sen miten haluaa. Jos yhdistelmiä tatkistellaan missä hyvänsä rodussa ihan hiukankin kriittisemmin, niin herää kyllä kysymyksiä, mainitsemieni huomioiden lisäksi käytetään melko paljon myös hyvin nuoria uroksia isänä, moni piilevä sairaus saattaa puhjeta vasta kolme vuotiaana. Siinä joitain ajatuksia ja esimerkkejä :)
Se miksi nämä mielestäni olivat keskivertosettiä, niin pentueiden eteen ei tarvitse tehdä mitään kovinkaan kummallista, kun kaikki näyttää paperilla ihan semi hyvältä. Sellaiselta keskiverrolta. Mutta tosiasiassa on kuitenkin yhdisteltt vain kiva Musti ja nätti Turre.
Meillä taitaa (jos lasketaan miehen ja minun koirat yhteen) olla yksi paperillinen rotupi, toinen puhdasrotuinen on paperiton, kun emää ei oltu kuvattu.
VastaaPoistaKaikki muut on sitten kahden tai useamman koiran risteytyksiä.
Nyt on tulossa itselle rotupi, koska hakemaani käyttötarkoitukseen ei kasvateta seropeja. Ja oli kyllä niin työlästä löytää itseä kiinnostava yhdistelmä, josta vanhemmiltakin löytyisi käyttöpuolelta näyttöä.
Joo, harmillisesti vastuullisia seropipentueita ei ole ihan joka tarkoitukseen tyrkyllä.
PoistaTää oli hyvä ja mielenkiintoinen juttu tästä aiheesta. Itse oon avannut silmiäni monirotuisille tässä lähiaikoina ja olen ehdottomasti sitä mieltä että kun se jalostus on tavoitteellista ja hommat hoidetaan hyvin, ei sillä ole mitään väliä onko se koira monirotuinen vai rotukoira. Koska fakta on se että rotukoirajalostus on p*rseestä suurimman osan ajasta. Olen jopa harkinnut luopuvani nykyisestä rodustani muutaman mätämunan takia mutta ajattelen ja toivon että kannattamalla parempien kasvatusta, tilanteet ehkä muuttuu.
VastaaPoistaMullahan on rotukoiria kaksin kappalein. Kolmaskin tulee olemaan rotukoira koska toistaiseksi en näe syytä siirtyä monirotuisiin. On muutamia rotuja jotka mua nykyisen lisäksi kiinnostaa, enkä usko että sekarotuinen koira tarjoaisi mulle tällä hetkellä mitään mitä rotukoirakaan ei tarjoaisi. Mikään koira ei varmasti ole täydellinen. Terveyttä ei saa rotukoirista varmasti mutta ei sitä saa sekarotuisistakaan yhtään sen varmemmin. Hintalappu toki todennäköisesti olisi halvempi mutta se ei vielä toistaiseksi omalla kohdalla vaikuta valintaan.
Sanoit että rotukoiran ostamisen olevan helppoa. Itse näen sen niin että koiran kun koiran ottaminen on helppoa. Aivan yhtä helpolla löytää jonkun sekarotuisen kuin jonkun randomin rotukoiran. Se Harrastuskoiran etsiminen on vaikeaa- myös rotukoirissa jos etsii muun rotuista kun bortsua tai aussieta jotka yleisesti tutkitaan tosi laajasti, ja niissäkin se on hankalaa jos on tarpeeksi korkeat kriteerit. Olen reilun vuoden tutkinut omaa (suht pientä) rotuani, ja olen silti aika ulapalla siitä mistä tulen saamaan sellaisen yksilön tästä rodusta kun haluan. Koiranet ei kerro kaikkea, joten tosi paljon on saanut viestitellä kasvattajien ja muiden rodun harrastajien kanssa, eli kyllä sitä sosiaalisuutta tarvitaan tälläkin "puolella". Toki seropin kanssa nää hommat on varmasti tuplasti vaikeempia minkä takia mua kauhistuttaa ajatuskin että koiran hommamminen voisi olla vielä vaikeampaa kun tää on jo nyt :D
Näistä sun kommenteista löysin muutaman pointin jotka saa itseni suorastaan kananlihalle. Näyttelytulokset ei ole mikään syy käyttää urosta eikä narttua, shelteissä varsinkin kauhukseni olen huomannut nämä urokset joilla on 10 pentuetta ja ilmeisesti se ei ole edes kovin harvinaista. Mitenniin sisäsiittoista? Ja just nuoret koirat jalostuksessa. Alle 3vuotiaalla ei ole mitään asiaa saada pentuja. Omasta rodustani löydän esimerkin jokaiselle edellämainituista asioista. Valitettavasti. Sitten on muutama kasvattaja samoilla ideologioilla kuin itse. Ja sittenkun löytäisi vielä mieleisen nartun ja sittenkun se olisi terve ja sille valittaisiin kiva itseäni miellyttävä uros ja jos sieltä syntyisi narttu jonka luonne natsaisi ja jos se jäisi sopivan kokoiseksi ja olisi terve, olisin onnellinen :D
Vau, kiitos pitkistä pohdinnoista! En väitä rotukoiran hankinnan olevan helppoa. Olin ihmeissäni erään ihmisen kommentista, että rotukoira tulisi ottaa, koska se on helpompaa. Tavallaanhan tieto ja kasvattajat ovat helpommin saatavilla. Mutta kun tietotaito tosiaan kasvaa, niin koiranetin maininnat eivät enää riitä ja sitä oppii kyseenalaistamaan aika monenlaista toimintaa. On eri asia lisätä maailmaan näitä semikivoja koiria, kuin tehdä jotain jonkun rodun eteen. Monihan puhuu että kasvattajat tekevät arvokasta työtä oman rotunsa eteen, mutta minusta tällaisia kasvattajia on aivan liian vähän. Esimerkkejä en nimeä, koska kukin arvioi kenenkin toiminnan itse ja minun tehtäväni ei ole mustamaalata ketään.
PoistaAihe on pitkä ja moninainen, voisi kirjoittaa samantien toisen vastaavan tekstin :D
Joo ei todellakaan voi sanoa yksiselitteisesti että kasvattajat tekee arvokasta työtä rodun eteen. Lagotoissa on 64 kasvattajaa. 4 niistä on sellaista joista voisin tällä hetkellä harkita ottavani koiran, enkä pidä kriteerejäni edes kovin tiukkoina :D Ja on muutama kasvattaja jonka koiria välttelen viimeiseen asti ja yritän etsiä koiria jotka olisivat "puhtaita" tietyistä suvuista..
PoistaMutta se on oikeesti totta että tieto lisää tuskaa. Koiranet on hyvä väline jolla voi aloittaa etsimistä mutta kuten sanoit tietotaito kasvaa.
Hyvä postaus! :) itseäni harmittaa kun Suomessa ei kasvateta vastuullisesti sen tyyppisiä sekarotuisia mitä itse haluaisin hankkia/tukea, aina joutuu vahinkopentueita selaamaan ja pohtimaan kuumeisesti että onkohan oikeasti ollut vahinko ja minkälaista pennutusta se on ollut. En tarkoita mitään tehdasepäilyjä vaan lähinnä ärsyttäviä "rakkauspentuja" jotka on puskettu maailmaan tahallaan vain siksi että vanhemmat ovat omistajien mielestä söpöjä. Ja tuohon kommenttini alkupäähän palatakseni, pitäisi kai itse aloittaa kasvatus jos kukaan muu ei sitä tee, mutta en tiedä kestäisinkö sitä ryöpytystä jota seropikasvattajat saavat osakseen. Kuten sanottua, rotupityypit saavat teettää b-laatuisia "turhia" koiria ihan rauhassa, mutta seropeja teettävän pitäisi tehdä aina kaikki 110% täydellisesti!
VastaaPoista"ärsyttäviä rakkauspentuja" minulle tuli tästä mieleen yksi ilmoitus jossa kerrottiin niin juurta jaksaen kuinka emä koira on tutkittu kaikin osin täysin terveeksi ja plaap plaap ja sitten isän kohdalla lukee "ei mitään tietoa" :DDD
PoistaKiitoksia kommentista. Niinhän se on, että herkemmin joutuu varmasti silmätikuksi, vaikka kaikkien soisi tekevän pentueita 110% sydämellä :)
PoistaItse olen monessa asiassa kanssasi samaa mieltä.
VastaaPoistaItse en tykkää liioitelluista roduista, seinääpäin juosseet naamat eivät vain natsaa, ja koiran täytyy olla perusterve ja sellainen, joka kestää omistajien omia kriteereitä.
Sekarotuista en kuitenkaan hankkisi tietämättä tarkkaan mitä rodun ominaisuuksia pennulle voisi periytyä, varsinkin jos kyseessä on nämä "naapuri pentueet" - "Hupsis naapurin uros kävi pihassa ja narttu leikki pihalla pallonsa kanssa. Tähän hetkeen tämä oli kuitenkin hyvä juttu, saapa ainakin hyvät rahat!" (Näitä en ymmärrä.)
Itse kuitenkin haluan koiraltani sen, että sen kanssa pystyy kilpailemaan - siinä lajissa mitä haluan.
Palveluskoiralajit on yksi juttu, mihin varsinkin otan huomion, kun uutta pentua taloon pohdin, haaveksin ja mietin.
Miettiessä puhdasrotuista pentua kuitenkin on hyvä ottaa huomioon, että kaikkien kasvattajien nettisivuja/yhteystietoja ei näy rotuyhdistyksen sivuilla. Lisäksi on hyvä hakea rotuja lisää, ja kun mieleinen löytyy, katsoa jos aiheesta on jokin foorumi, missä rodun harrastajat ovat auttaneet valinnassa.
Kukaan ei voi kuitenkaan vaikuttaa täysillä siihen mihin lopulliseen päätökseen yksilö ihminen päätyy.
Jokainen päätyy omaan ratkaisuunsa :)
Ei hitsi, tämäpä oli valaisevaa! Siis pakko tunnustaa, että mulle selvis vasta varmaan vähän reilu vuosi sitten, että sekarotuisia kasvatetaan ihan tarkoituksellakin... Vähän ehkä hävettää myöntää, näin kun kunnolla asiaa ajattelee :D Itsellä koirahaave oli aina tyyppiä "minkä ROTUISEN koiran haluaisin", ja onhan se totta, että lemmikiksi koiraa hankittaessa rotukoira on paljon helpompi vaihtoehto. En ole koskaan osannut ajatellakaan sekarotuista vaihtoehtona, enkä siksi ottanut niistä selvääkään. Typerä ennakkoluulo sekarotuisista ollut se, että ne on vaan jotain tori.fi:ssä kaupiteltavia vahinkopentuja.
VastaaPoistaEt varmasti ole ainoa. Kyllä sitä facebookin palstoilla näyttää lähes kaikilla olevan tuo käsitys :) Kiva kuulla että tietoisuus on lisääntynyt ja että tämä antoi ajateltavaa :D
PoistaMäkään en ole tiennyt että sekarotusia ihan kasvatetaan. Meillä on puhdasrotuinen Sheltti, mutta joka voi olla arka jo rodun puolesta, mutta meillä sattuu olemaan stressaava ja hysteerinen yksilö. Hieman vajavainen, mutta toki erittäin rakas. Mutta ollaan äidin kanssa tultu siihen tulokseen että ainakin kotikoirana sekarotunen voisi olla jopa parempi. Sekarotusissa tuntuu olevan enemmän rotujen hyvät ominaisuudet kuin huonot ominaisuudet. Itselläni ilmeni kissojen kanssa allergiaa ja nykyään ragoin myös koiran karvoihin, joten jos joskus itse ostaisin koiran, ostaisin ehkä karvattoman kiinanharjakoiran (ehkä. Nahkastaan huolimatta ne ovat tosi sulosia + saan pukea ne xD. Luonteeseen en ole vielä perehtynyt koska koira ei ole tällä hetkellä ajankohtainen, jos edes ikinä omaa hankinkaan.)
VastaaPoistaRotukoiran tosiaan tarvitsee periaatteessa vain, jos mielii kilpailla tai näytelmöidä. Monirotuinen menee kotioloissa ihan mukavasti. Tuo ei pidä paikkaansa, että monirotuinen automaattisesti perisi vain hyviä ominaisuuksia. Sekarotuisen kanssa pitää laajojen taustojen vuoksi kiinnittää aivan erityistä huomiota vanhempien ominaisuuksiin, eikä sovi risteytellä mitä tahansa.
PoistaItseäni myös ärsyttää kun vaikka miten etsii niin ei kunnollisia ja harkittuja seropipentueita löydy millään. Aika lailla kaikki on niitä vahinko ja rakkauspentuja. Joten kai on sanottava samalla lailla (niinkuin joku muukin jo sanoi)että pitää vissiin ite ruveta niitä koiria kasvattamaan (tai ennemminkin jalostamaan), kun ei taho löytyä oikeanlaista kasvattajaa ja joos on niin ei ole pentueita suunnitteilla vähään aikaan :P
VastaaPoistaRotukoira puolellakin tuntuvat vastuulliset kasvattajat ja järkevät yhdistelmät olevan kiven alla. Ei sitä oikein tiedä, mistä nykyään koiraa ottaisi, Suomesta ei ainakaan tahdo löytää :D
PoistaMulle Hippu on ensimmäinen koira. Mulla ei ole ollut ikinä koiraa, kissoja vaan. Siksi sekarotuinen oli oikea valinta koska nämä olivat tuttavan koiran pentuja. Tiesin tuttavan koiran kiltiksi ja hyväluonteiseksi. Itse pelkäsin isoja koiria enkä osannut tulkita niitä. Siksi oli helpompi ihastua kilttin koiraan ja toivoa sen pentua meille.
VastaaPoistaMulla ei ollut kokemuksia roduista enkä tiennyt minkärotuista koiraa hakisin. Halusin vain kotikoiran jonka kanssa voi lenkkeillä. Siksi sekarotuinen. Nyt olen tutustunut koirapuistossa erilaisiin rotuihin ja Hipun rodut tuntien, tiedän että pidän paimenkoirista. Sheltti olisi puhdasrotuisista mun rotu mutta pelkään sitä liian araksi meille. Hipussa on myös porokoiraa ja Suomen lapinkoiraa joten Lapinkoira olisi toinen harkittava rotu jos puhdasta ottaisin :)
Mulle sekarotuinen oli ensimmäiseksi koiraksi täydellinen valinta, tästä on hyvä aloittaa harrastusta. En pidä seropia yhtään sen huonompana kuin puhdasrotuista, koiriahan ne kaikki on <3
Rotujen keskuudessahan on myös suurta hajontaa, toisinaan löytyy tosi hyväpäisiä ja mukavia shelttejä :) Harmittavasti niillä on selkäongelmia aika paljon, selkiä tutkitaan melko vähän :/
PoistaItse päädyin pitkän harkinnan jälkeen seropiin. En ole näyttely enkä kilpailu henkinen ihminen. Minulle pääasia on vain että, koirani on onnellinen ja sopivasti hömppä. Tokoa harrastamme omassa pikku ryhmässämme. Jokainen vuorotellen vetää tunnit ja meillä on aina hurjan hauskaa kun olemme yhdessä. Näen myös että koiramme nauttivat siitä. Kivan elämänkaverin voi saada myös seropistakin. Sairaudet ym kuuluvat elämään oli kyseessä ihminen tai koira. Ei elämän tarkoitus ole tuijotella sukupuita tai muita vastaavia tutkien. Emmehän tutki ihmistenkään taustoja jos sellaisen sopivan löytää. Voisi siinä seuralaisella suu loksahtaa auki jos alat kysellä suvun sairauksista sun muista. Kuolema on osa elämän kaartamme niin koirilla kuin ihmisilläkin. Eletään hetkessä ja nautitaan siitä.
VastaaPoistaToki sairaudet kuuluvat elämään jne. Mutta toivon mukaan ihmiset tieten tahtoen vähemmän jatkavat sairaiden koirien sukua...
PoistaSeropeista ei ole mihinkään itseäni kiinnostaviin lajeihin eli vinttikoiralajeihin ja näyttelyihin. Rallytokoa nyt voi tehdä melkeen minkä sessen kanssa tahansa.
VastaaPoistaMä en näe vastuullista seropikasvatusta mitenkään negatiivisena enkä taas rotupipuolen määränlisäyskasvatusta positiivisena. Ongelma on vain siinä, että tiedän ehkä kaksi ajatuksella toimivaa seropikasvattajaa ja niissäkin tulee ongelmaksi se ettei kaikki tieto ole kovinkaan avointa.
Suomessa rotupipuolella tulokset (harrastuksista ja terveydestä) tulee koiranettiin sellaisenaan eikä niitä voi peitellä.
Koen siis rotupuolen lähtökohtaisesti avoimempana ja rehellisempänä, vaikka paljon kuraa sieltäkin löytyy. Ja tietyt rodut ovat jo ihan täyttä shaibaa.
Silti jos kokonaisuutta katsoo niin onhan melkein kaikki seropiyhdistelmät luokkaa "hups" tai ilman ajatusta tehtyjä. Rotupeissa yhdistelmissä on lähes aina edes puolikas ajatus mukana, toki joskus sekin ajatuksenpuolikas täysin epäeettinen ja typerä.
Mulla taas on sellaiset toiveet koiralle etten usko seropeista löytyvän sopivaa yksilöä. Jos siis puhutaan ihan pelkästään jo ominaisuuksista eikä harrastusoikeuksista.
Mulle on olemassa yksi rotu, joka vastaa toiveisiini täydellisesti, myös geenipoolin ja terveyden osalta. Vaikkakin ei tämäkään (tietysti) ongelmaton rotu ole, ja huonoa kasvatustyötäkin valitettavasti tehdään. Silti kuljen silmät ja mieli avoinna enkä ole ehdoton ajatuksissani :)
Kiitoksia kattavasta kommentista :) On ihan totta, että tieto ei sekarotuisista tosiaan ole kovinkaan esillä. Se johtuu lähinnä siitä, että avoimuutta on käytetty väärin, silloin kun kasvattajien toiminta oli avointa. Kun tiedon nojalla on koirien tai omistajan terveys vaarassa, on se ihan hyvä syy vetäytyä "julkisuudesta". Kuitenkin esimerkiksi Savun omistajana tiedän sen suvun ym. vaikka sitä ei somessa julkisena olekaan.
PoistaAvoimuus ontuu rotukoirapuolellakin, vaikka koiranettiin tulevat kilpailutulokset ja luustokuvien tulokset, ei siellä ole mainintoja allergioista, epilepsiasta tai herkkävatsaisuudesta. Lista jatkuu vielä. Näin ollen suku saattaa koiranetin perusteella näyttää oikeinkin mukavalta, mutta tosiasiassa lähisuvussa saattaa olla monen monta lääkittyä koiraa. Kilpailutuloksetkaan eivät sinänsä kerro mitään, sillä taitava kouluttaja tekee vähän huonommastakin koirasta palkintohain.
Itsekin olen kuitenkin avoin, voi olla, että täältäkin löytyy joskus puhdasrotuinen koira :)
Juu ymmärrän syyt sen takana miksei välttämättä urosta voi paljastaa. Ja se on hyvin sääli.
PoistaMun mielestä yhtäläillä voitaisiin sekarotuisille - tai miksei kaikille koirille - pitää yhteistä tietokantaa. Tavallaan toivoisin jo jyrkän rotupi vs seropi ajattelun katoavan. Kaikki tieto kun on arvokasta.
Ja tulevaisuudessa yhä useampi rotu joutuu turvautumaan rotuunottoihin, se olisi helpompaa mikäli myös seropeista pidettäisiin järjestelmällisesti kirjaa.
Juu kyllä valtavasti jää tietoa myös koiranetin ulkopuolelle. Noita harrastetulosaisoita en osannut ihan noin ajatella kun pääasiassa katson juoksutuloksia (niihin ei händlääjä voi vaikuttaa sitten yhtään, vaan tulos on yksin koiran aikaansaama :D) ja näyttelytuloksia, joissa toki jo händleri ja tuomari vaikuttaat. Voisin nimetä helpolla muutaman sileän eri:n ja eh:n koiran omasta rodustani, vaikka koiranet huutaa roppia ja cacibia. Eli tosiaan paljon on varmasti muissakin lajeissa tuloksissa muutakin kuin koiran omaa potentiaalia ja ominaisuuksia.
Terveysasiat on mun intohimo ja oon samaa mieltä,että valitettavasti ne tärkeimmät asiat eivät päädy koiranettiin (allergiat, ai-sairaudet, ääniarkuus ym.). Mutta sitten niitä kirjaimia ja numeroita,jotka sinne tulee - tuijotetaan ehdottomasti. Tämä johtaa siihen, että tehdään paperilla hyviä yhdistelmiä, jotka kuitenkin ovat riskaabeleja ja jätetään tekemättä pikkuvikaisia yhdistelmiä,jotka kokonaisuudessaan olisivat kuitenkin erinomaisia.
Käytetään siis surutta sitä priimaluustoista, mutta alusta-arkaa ja herkkävatsaista koiraa, mutta jätetään erinomainen, täysin oireeton rotunsa edustaja pois jalostuksesta,jolla toinen lonkka on nivelrikoton C ja löytyy yksi ylimääräinen kylkiluupari.
Oon itse huolissani tästä numeroiden ja kirjainten liiasta tuijottelusta. Terveys on kokonaisuus ja koira on kokonaisuus. Pitäisu lähteä siitä, mitä tulokset ja terveysongelmat merkitsevät koiralle. Ylimääräinen kylkiluupari ei vaikuta koiran elämään mitenkään, herkkä vatsa taas vaikuttaa sen elämään merkittävästi ja pahimmillaan päivittäin.
Geenipoolille ja rodulle ylipäätään on kohtalokasta, jos jätetään kaikki oireettomat "ei priimat" koirat pois jalostuksesta.
Sitä paitsi jos jokainen koira tutkittaisiin kuonosta hännänpäähän niin varmasti löytyisi joku terveyspuolen normaalista tai optimaalista poikkeava kohta.
Toinen ääripää on sitten täysin tutkimattomat koirat ajatuksella "terve kunnes toisin todistetaan" :D
Ja nämä käyvät ihan yksiin seropikasvatuksenkin kanssa, jossa tuntuu myös jalostusmateriaalin hankinta olevan erityisen hankalaa. Jalostus on muutenkin paljon kompromisseja, täydellisiä koiria kun ei ole olemassakaan.
Mähän oon alkujaan lähtenyt etsimään koiraa avoimin mielin. Katsoin myös sekarotuisia, mutta hyviä yhdistelmiä ei oikein löytynyt.
Onneksi löysin nykyiseen rotuun, jota on tarkoitus lähteä kasvattamaankin.
Ongelmia kuitenkin tuottaa rotujärjestö, jonka piirissä on tietynlaista terveysfanaattisuutta, mutta silti on parempi että on tutkimaton kuin rajatapaukseksi tutkittu :D pentuilmoituslistalle pääsee vaikka tutkimattoman uroksen 10 pentuetta, mutta laajasti tutkitun ltv1-tuloksisen uroksen yksi pentue ei sinne pääse. Mikä järki :D
Tulipas taas kirjoitettua ja karattua eri poluille aiheesta. Mutta nää jutut on ihan tosi kiehtovia!
Vinttaripuoli onkin mulle vieraampi, enkä tosiaan ajatellut vaikka ratajuoksua, jossa koira tekee tuloksen :D Oikein hyvää pohdintaa ja pitkälti allekirjoitan kommenttisi. A/A lonkat eivät paljon lohduta, jos koiran luonnepuoli ontuu. Ja koira on nimenomaan paljon muutakin, kuin numeroita ja kirjaimia paperilla. Pitäisi kiinnittää enemmän huomiota kokonaisuuksiin ja käytäntöön, ihan pitkälläkin tähtäimellä :)
PoistaMulla on nyt eka rotukoira käsissä eikä paluuta seropeihin ole, näyttelyihin hurahdin kertaheitolla :D Aikasemmin ollut paperittomia rotukoiria tai muu syy, minkä takia ei voinut osallistua virallisiin näyttelyihin ja tätä koiraa kun etsin niin annoin myös mahdollisuuden seropeille. Mutta niinkun muutkin on todennut, on tosi hankala löytää hyvää seropipentuetta. pirpana-@hotmail.com
VastaaPoistaKoin yhtä hankalaksi löytää järkeviä rotukoirapentueita, sillä en halunnut tukea massatuotantoa. Mutta toki se riippuu hurjasti siitä mitä hakee :) Näyttelyt eivät itseäni kiinnosta, päinvastoin, niitä varten tuskin tulee ikinä hankittua koiraa :D
Poista