Porokoiranpuolikas puuhaa

Savu ja Luna on ihan mainio kaksikko. Luna on oppinut pikkuhiljaa leikkimään iisimmin ja samaa tahtia Savu rohkastuu leikkimään rajummin. Kyllä se on pikkumies pomo talossa, se lähtee sakumaanikon sukuselta luut ja lelut tuosta vaan ja niitä ei takasin anneta. Lumppu on meillä hoidossa vielä toisenkin viikon ja mielelläni tuommosta helppohoitosta otusta pidänkin. Tuossahan se maskottina menee. Mitään ihmeitä ei olla Lunan kanssa harjoiteltu, normaalia arkielämistä ja hihnassa menoa, aika peruskauraa. Ihmisen kanssa Luna tekee mielellään hommia ja ahne se on kuin mikäkin. Siitä syystä neiti lihoo helpolla, onkin nyt täällä ollessaan ollut hiukan dieetillä. Ja ilmaseksihan ruokaa ei tipu, joten hippusen on pitänyt ottaa luoksareita ja luopumisia. Rauhoittumisharjoitukset ovat olleet Lunalle aika avainasia, se kun on vähän hössö ja kovin mielinkielin.

Läheinen kesantopelto oli nätisti kuurassa ja sieltä kuvat. Jatkoimme hissukkaista köpöttelyämme metsäpolulle ja ojan vartta pitkin kotiin. Että rakastan asua täällä. Ei pelkoa vastaantulijoista, ei riesaa solmuun menevistä hihnoista. Saa kävellä ihan omaan tahtiin omalla aikataululla. Maisemissakaan ei ole moitittavaa ja maasto on vaihtelevaa. Lenkkireiteistä tulee myöhemmin kattavampi teksti, kunhan saan napsittua kuvia vähän joka paikasta. Nyt ensimmäisten pakkasten jälkeen ei tarttunut enää hirvikärpäsiäkään hiuksiin.

Tänään Savu vieraili Janikalla leikkimässä Viikka pupun kanssa. Ohjelmassa oli myös studiokuvailua ja metsälenkki. Illalla pikkusen kanssa vielä naksuteltiin, siitä alla oleva video ja siellä suunnalla vähän avausta aiheesta.

Kanin lisäksi Savu tapasi tällä viikolla pörröisiä koiria ja kanoja ja kukkoja. Voi miten Savu olisi halunnut kukon kanssa leikkiä, vaan lintupolo ei arvostanut koiran ripeäliikkeisyyttä, vaikka kohtelias koira olikin. Siskoni kissakaan ei Savusta tykännyt, mutta onneksi Myy tykkäsi. Savu, Myy ja Luna, koko kolmikko rallasivat porukoiden pihassa ihan triljoonaa. Muutama törmäys, ohi juoksu ja päin marjapensasta, vaan se ei vauhtia hidastanut. Veikeitä vesseleitä.

Tosiaan illan naksuttelut. Savu olisi ensin halunnut nukkua koko päivän, mutta illalla se virkistyi. Ravitsemustietoisena koirana Savu ei suostu syömään mitään nappuloita missään muodossa, ei nakkia ei sitä tätä tuota palkkana tai ruokana muutenkaan... Joten piti illalla viimeisenä lähteä vielä kauppaan ostamaan lihoja. Broilerin fileesuikale ja possupihvit olivat niin mukavasti alennuksessa, että niitäpä tuo pupsi sitten illan koulutustuokioissa pisteli 800grammaa poskeen. Luulisi kasvavan jossain vaiheessa!

Tasapainotyynyä teimme pitkästä aikaa ja ihan syviä lihaksia ajatellen. Savu osaa itse mennä tyynylle seisomaan ja nyt uutena otimme tyynyllä pystyyn nousemista. Kehitystä on tapahtunut huimasti.

Kosketusalustana toiminut patalappu oli mainio. Savu hakeutui hyvin, ei ehkä niin tykkinä kuin olisi voinut, mutta kuitenkin aina patalapulle, vaikka sitä siirtelinkin. Kun patalapun vei pois, alkoi Savu hyppiä ja haukkua, tarjosi kaikkea muuta, ennen kuin malttoi laittaa tauolle maaten. Kun lappu tuli näkyviin, pomppasi Savukin taas hommiin.

Aktiivisuutta naksuttelin ennen, jälkeen ja kaiken välissä. Odotin, että Savu tarjoaa ihan mitä vain. Pyörimistä olen alkanut vahvistaa käskyn alle, sillä sitä Savu tarjoaa herkästi. Pyöriminen ja pään viskominen ovat vähän veteen piirretty viiva, ne pitäisi erotella eri tempuiksi, sillä nyt Savu saattaa joko vain viskaista päätään kääntymättä kunnolla ympäri. Savu oppi hiljattain myös haukottelun temppuna, sitäkin hiotaan vielä käskyn alle. Videolla nähdään kuitenkin muutama makea haukotus. Turhautuessaan Savu pomppii ja haukkuu. Merkkasin myös kierähtämistä kyljelleen, pään maahan laskemista ja kumarrusasentoa. Kumarrusasento oli uusin tarjous, sitä Savu ei ole ennen tarjonnut.

Huomiselle treenaamiselle on jo selkeä suunnitelma, nyt itseä niskasta kiinni, niin tapahtuisi etenemistä!