Parasta ku on naapuri

Mitä näistä maalaisten reeneistä tuliskaan ilman hyvää naapuria? No ei sitten yhtään mitään. Täällä pimeässä syrjäisessä korvessa ei tähän vuoden aikaan kukaan tee yhtään mitään, paitsi yrittää pysyä tiellä ojien välissä kun on niin liukasta. Tuuli on kylmä ja aurinko laskee ennen kuin ehti kunnolla noustakaan ja koska kaupunki säästää niin ne tänne pystytetyt muutama katuvalokaan eivät koskaan syty. Sellaista on maalla. Mutta onneksi maalla on hyviä naapureitakin. Siispä tuumasta toimeen iltapäiväkahvien aikaan Janikan kanssa treenaamaan.

Savulla oli takanaan pitkän pitkän yöunet ja paljon laiskaa makailua sängyllä. Joo kyllä, minä kun vannotin että ulkokoiraksi menee kun isoksi kasvaa... Siellä se köllöttää sängyllä. Viimeksi kiipesi vielä yöpöydän kautta. Nyt loikkasee tuost vaa haipakkaa ohimennen. Vinkee vesseli, kun ei sitä porttikaa pidättele. Makuuhuoneessa olisi niin mukavaa. Olohuoneen sohvatkin ovat kuin magneetit, vetävät puoleensa. Vaan hyvin tyytyväinen Savu on myös portaiden alla olevaan pesäänsä. Se on nimetty porokoiramökiksi, koska siellä tuo poropuolikas ja porokoira Kiki viikonloppu nokosensa ottivat.

Sitten niihin treeneihin! Suunnattiin lukion taakse kentälle, ihan että pääsisi ulos ja oikeasti eri ympäristöön treenaamaan. Oli muuten sopiva paikka treenille, toistekin tuonne.

Kontaktiharjoituksia otettiin heti alkuun ja niitä näkyy videollakin. Maassa oli häiriönä leluja, kapuloita ja kolme frisbeetä, joiden päällä nameja. Alkukankeutta oli, aika runsastakin. Sain hyviä ohjeita ja kun aktivoiduin itse enemmän ja olin skarpimpi, niin johan alkoi pentukin toimia. Savu alkoi pitää minua paremmin silmällä ja siitä se oli hyvä siirtää tauolle. Harjoittelimme samalla siis tauolla olemista, vaikka häkki ei ole Savulle mikään ongelma.

Pivotti on tuottanut minulle päänvaivaa, en ole koskaan onnistunut opettamaan sitä kunnolla millekään koiralle. Videoin itselleni klipin, kun Janika näytti Savun kanssa mallia. Kyllähän tuo pentu sen oppii heti, kun sen sille opettaa. En vain uskaltanut edetä, kun en tiennyt, mihin ja miten. Nyt pitäisi tuonkin lähteä sujumaan.

Luoksetuloissa ei mitään ongelmaa. Kiki olla möllötti ja huutaa louskotti häiriönä, se on kyllä symppis. Mitä kauemmaksi menin, sitä lujempaa Savu pinkoi luokseni. Vähän vaihdellen ajoissa ja myöhään lähdin pinkomaan karkuun. Ensimmäiset palkkasin lelulla, viimeisen kisumisulla. Se on sellaista porokoiraherkkua, ihan siis tavis kissanruokaa...

Eteen lähetystä otettiin vielä kotona. Viimeksi Savulla oli vaikeuksia hahmottaa hommaa lainkaan, nyt tehtiin kaksi lähtöä heittämälleni lelulle ja viimeinen jätetylle, kuolleelle lelulle. Savu rimpuili jo sylissä ja pitäessä ja lähti hyvin, huima edistys. Pian päästään tekemään ruutuakin, kun saadaan tämä haltuun.

Kaiken kaikkiaan kivat treenit ja mainio pentu!