Savu oppii ja kasvaa

Hui, Savu on ollut mulla kohta jo kuukauden. Videoita selatessa sitä hymyilee omalle ahkeruudelleen, mutta muutoin tuntuu, että en ole ehtinyt tehdä lainkaan niin paljon kuin halusin. No jaa, onhan tässä aikaa. Savu olisi tarkoitus viedä lähiaikoina katsomaan toistamiseen hevosia, lampaita, kania ja kissaa. Myös toinen kaupunkireissu täytyisi tehdä, ehkä tällä kertaa ruuhka-aikaan.

Savu on nähnyt paljon ihmisiä ja erityisesti lapsikohtaamisiin olen satsannut. Savu meneekin jo itse kuikuilemaan kaksijalkaisia ja suhtautuu lapsiinkin avoimemmin kuin aiemmin. Pennuilla on toki kaikenlaisia kausia suuntaan ja toiseen, mutta tarkoitus on muodostaa Savulle positiivinen kuva sitä ympäröivästä maailmasta, eritoten ihmisistä.

Savu on treenaillut jonkin verran temppuja. Luoksetulo harjoituksiin tarvitsee aina kaverin avuksi, tarkoitus olisi taas ensi viikolla tehdä tehokkaita häiriöluoksareita. Välillä tuntuu, että pidän Savua jo aika isona poikana. Mutta hitsi vie, eihän se ole vielä edes kolmea kuukautta. Ihan vauvelihan tuo on. Tavoitteet ovat kuitenkin korkeammalla kuin koskaan, joten perusteellinen harjoittelu on tarpeen. Teoriaopintoja omistaja tarvitsee kyllä enemmän, kuin pentu käytännönharjotuksia...

Arkiasiat joita Savu osaa/opettelee

- sisällä hiljaa oleminen, erityisesti portin taakse jättämistä, sekä suljetun oven taakse jättämistä on harjoiteltu. Olisi niin kiva huutaa ja ilmoitella pahasta olostaan ja yksinäisyydestään koko ajan.

- autoilu, mutkat, mäet ja minun epätasainen kyytini aiheuttavat pennulle vatsanväänteitä ja sen sellaista. Savu on yhdistänyt ulosmenon ja avaimet autoiluun. Avaimet ovatkin nyt aina tarkoituksen mukaisesti kilisemässä mukana, avaimet eivät siis aina tarkoita autoon menoa. Autossa on myös käyty, ulos ja taas autoon ja pois. Auto ei siis aina käynnisty ja lähde liikkeelle. Muutama iltaruokakin autossa on nautittu.

- lähellä pysyminen, sitä on harjoiteltu kaikkialla ja siksi pentunen on aina irti. Savu tulee tosi hyvin luokse ja sillä ei ole mitään ylitsepääsemätöntä hinkua häipyä kauas. Tielle se ei ole yrittänyt kertaakaan, vaikka se pihamme vieressä kulkeekin. Hiljainen tie onneksi.

- sisäsiisteys, etenee hyvää vauhtia. Pääasiassa paperille kaikki tarpeet, pyytää pihalle ja pidätyskyky siinä määrin hyvä, että ei ruiki koko ajan.

Tulevaisuuden harrastuspohjaa

- nenäkosketus, on vielä hiukan hakusessa. Koskettaa kyllä, mutta ei millään malttaisi, jos on kierrokset katossa. Ymmärrys tehtävästä vielä vahvemmaksi, niin voi lisätä kestoa.

- tasapainotyyny, jotta syvät lihakset kehittyisivät. Tasistyyny onkin Savun bravuuri, siinä on niin mukavata vaihtaa asentoja ja pyöriskellä.

- kohdetyöskentely, kosketuskeppiin sujuu, kosketusalusta on vielä alkeissa. Kosketuskepin kanssa Savu harjoittelee tehokkuutta. Ja onpa siitä tullutkin aktiivinen tarjoaja.

- leikkiminen, siinä ehkä enemmän opeteltavaa minulla, kuin tuolla piraijalla. Leikkimisestä olen tekemässä isompaa postausta.

- häiriönsietokyky, käytännössä siis sitä, että minä oon paras ja ainoa maailmassa, mitä tuo koira tietää. Jo sisälläkin harjoitustuokioissa on kaikenlaista kiinnostavaa lattialle leviteltynä, ulkona Savulle huudellaan harhautuskäskyjä (mies huutaa luokseen tmv) ja omenoiden perään ei saa lähteä ilman lupaa. Käsitykseni häiriöharjoituksista on hiukan muuttunut. Joskus joku sanoi, että pikkuhiljaa ja tyyliin puolivuotiaana koiran harjoituksiin voi lisätä vähän jotain pientä häiriötä. Mitähän kaikkea meillä on ollut... Ruokaa, palloja, leluja, perheen toinen ihminen ja näin pois päin. Tuokiot täytyy tietysti pitää lyhyinä ja homma riittävän helppona pennulle.

Yhdenlaista harrastuspohjaa ovat kai meidän temppummekin. Temppuja opetellaan siksi, että niissä mokaaminen ei oikeasti haittaa ketään. Temppuja on opetellaan myös siksi, että minä opin kouluttamaan, koira pitää hauskaa, meillä on yhdessä kivaa ja Savu oppii koko ajan paremmin tarjoamaan. Muutamia temppuja opetan toki pitäen frisbeetä silmällä. Monet temput kehittävät myös takapään käyttöä, mikä on tokossa ihan ehdoton. Savun pompputempusta saan jalostettua asennonvaihdoista napakat ja niin edelleen. Ajatus taas vähän katkeilee, mutta kuvailin videon tämän päivän hössöntööstä. Savulla oli vähän virtaa ja koska turhauma ajaa toimintaan, pentu haukuskeli osan ajasta. Haukusta ei kuitenkaan palkkaa tipu, joten nopeasti sieltä tuli niitä toivottuja tarjouksia.

Tasapainotyynyllä Savu osaa seistä ja istua ja pysyy tyynyllä vaikka maailman tappiin asti.

Pyyhkeen kosketus on pohjaa tassujen pyyhkimis tempulle. Esittelin pyyhkeen Savulle nyt toista kertaa ja loppua koden se kävi kaivelemassa pyyhettä aktiivisemmin.

Pomppu on uusin temppumme. Se on tuollainen fiiliksen nostatus pelleily, on lupa haukkua, kunhan vaan pomppaa. Savukin pitää tempusta, siinähän voi riekkua kuinka tykkää ja aina saa nakkia tai lelua. Temppua tullaan käyttämään myös frisbeessä.

Jalkojen välissä kävely on vielä aivan alussa. Kovin meinaan itse hätäillä, mutta pääasiassa naksuttelen Savulle nyt kestoa ja ymmärrystä siitä, että sen etujalkojen kuuluu olla paikallaan. Muutama onnistunut seisominen saatiin, vaikka minä vähän omia jalkojani liikutinkin. Tämäkin tarkoitus ottaa frisbeehommiin.

Käsikosketus, tuttu juttu. Rauhoittumishomma ja hätävara kaikkeen. Tarkoitus vahvistaa niin vahvaksi ja kivaksi tempuksi, että Savu reagoisi ärsykkeeseen nopeammin. Myöhemmin lisätään kestoa.