Penturetki

Tänään olikin retkipäivä, uutta luvassa siis. Savu pääsi ensimmäiselle varsinaiselle retkelleen Lavialle, Pirulanvuoren näkötornille ja luontopolulle. Seuraksi saimme retkiryhmän kautta Iidan ja heeler Santun. Santtu oli hiukan Savua vanhempi, viisikuinen pentu. Vaan ei pikkusen vajaa kolmikuinen leikeissä häviölle jääty. Kävelimme aluksi näkötornille maisemia ihailemaan ja reittiä tutkimaan. Sen jälkeen suuntasimme luontopolkua pitkin kohti laavua.

Laavulle matkaa oli hitusen päälle 2km, juuri sopiva pennunpalleroille. Alkumatka mentiin hihnassa. Savu ei ole paljoa hihnassa ollut, eipä oikeastaan juuri ollenkaan, mutta mukavasti se siinä osasi mennä. Melko pian päästimme pennut irti, kun ketään ei missään näkynyt. Vähän rallittivat, mutta pitkälti Savu köpötteli jalkojeni takana, jonne sitä myös aika ajoin sitten palkkailin.

Maasto oli mukavan vaihtelevaa, siinä parissa kilometrissä oli kalliota, kostea kuusikko, mäntymetsää ja järven rannallekin päädyimme. Hirvikärpäset tekivät kiusaa, ne tunkeutuivat kasvoille asti ja niitä kipitti pitkin selkää. Savustakin löysin muutaman vielä kotimatkalla.

Laavulla teimme tulet ja aloimme natustaa eväitä. Makkarat, keksit ja tuulihatutkin hävisivät parempiin suihin. Kahvikin maistui ulkona hyvältä. Pennut rauhoittuivat hetkeksi pureksimaan omia eväsluitaan. Tämän jälkeen kumpainenkin kyttäili makkaroita. Vaan niiden laavuilu menikin enemmän sitten leikkiessä ja peuhatessa.

Kuten arvelinkin, laavulla hengaten ja höpisten meni aikaa useampi tunti. Koirat ylipäänsä on niin kutkuttava puheenaihe, vaikka tällä kertaa meillä riitti höpistävää jalostuksesta. Jututhan jäivät koko päivän retkeilynkin jälkeen aivan kesken, joten ensi kerralla täytyy jatkaa.

Kävelimme samaa reittiä takaisin ja matkalla aurinkokin tuli esiin. Istuskelimme vielä hetken näkötornin juurella. Ihan käymisen arvoinen paikka. Ja se mistä pidin eniten, niin hiljainen. Näimme tornilla vain muutamia ihmisiä, muutoin saimme kulkea rauhassa. Savu jaksoi oikein hyvin, siitä tulee vielä mainio retkikoira. Toivottavasti pääsemme pian uudelleen tuonne ja muihinkin kohteisiin tutustumaan. Kiitos vielä mukavalle retkiseuralle!