Keskiviikkona lähdettiin Tuikun kanssa touhuamaan, seuranamme Tiina ja Jedi manssi. Haimme kyytiin Heidin ja Lilyn ja suuntasimme Kaupin vinttikoiraradalle. Radalla ei ollut väkeä aivan niin paljon, kuin ensimmäisellä kerrallani ja ilta sujui ihan kohtuullisen joutuisasti. Hyttysiä oli aivan julmetusti ja paukamia on joka paikassa. Käytiin koirien kanssa lämmittelylenkki ja kuvailtiin graffitien edessä mitä ehdittiin. Sitten odoteltiin vuoroa.
Ilmoitin Tuikun tällä kertaa moottorivieheelle, koska se oli viimeksi siitä niin innostunut. Tälläkin kertaa vuoron odottaminen oli yhtä kyttäämistä ja huutoa, en tiennyt että Tuikkukin (joka on aina ihan hiljaa) osaa kiljua.
Kun vuoro sitten koitti, pyysin Tuikulle suunnilleen puolen radan matkan. Lähetin Tuikun kopin läpi, ei meinannut ensin mennä vaan sahasi ees taas, mutta kun oltiin lähtöasemissa, lähti viehe liikkeelle. Tuikku ampaisi tykkinä perään, kiihdytti suoran mitalla (se juoksee muuten oikeasti lujaa...) ja kaarsi mutkan näppärästi. Mutkan jälkeen viehe pudotettiin, koska tarkoitus oli ottaa ensi kerralla lyhyt matka. Vaan Tuikku se jatkoi satalasissa vieheen ohi moottorin perässä ja kääntyi vasta seuraavan pitkän suoran alussa ihmettelemään, että mikä tää juttu oli. Hölkytteli hienosti takaisin ja vetäjältä ohjeeksi, että ensi kerralla ehdottomasti täysmatka.
Eilen nappasin töideni jälkeen Julian Kirpun kanssa Ylöjärveltä kyytiin ja ajeltiin tänne landelle. Laitettiin koirat takapihalle tutustumaan ja Tuikulle alkuun koppa päähän. Lähdettiin sitten rannalle koirien kanssa ja koska kolmikolla sujui mukavasti, sai Tuikkukin olla ilman koppaa. Enemmän päsmärin hommaa hoiti Vilkku, koska kaikki aallot on sen, kaikki hiekka on bortsun ja kaikki lelut kuuluvat pikkuselle. Mitään rähinöintiä ei kuitenkaan tullut, vaan koirat leikkivät oikein sovussa.
Äänenvoimakkuutta kyllä kuultiin, kun uidessa kilpaa revittiin lelua ja yritettiin olla ensimmäisiä. Pienen muiluutuksen Kiara saikin Tuikulta, ihan niin että lelukin lensi. No mutta, vedessä saa painia ja rähinöidä, se on melko tasapuolista kun siellä mokomat on kömpelöitä.
Kaikenkaikkiaan ihana lenkki ihanassa kelissä ja yllätyin positiivisesti Tuikusta. Ehkä se muisti vanhan ystävänsä?
Takapihan nurtsikentällä vielä hiukan kuvailtiin mustia paimenia. Vilkun kanssa aioin tokotella, mutta kuumuus/rasitus olivat hiukan liiaksi, joten päätettiin ottaa vain pari kuvaa perusasennosta. Ja koska edellä mainitut, niin koirahan oli aivan rataraato.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)