Kun vie harrastustasoa pidemmälle ja aletaan todella hioa tekniikkaa, huomaa koirassa pieniä puutteita. Tasapaino-, koordinaatio- ja syvälihaharjoituksia on tehty liian vähän. Takapää kaikkine toimintoineen on kuin vain tilapäisesti lainassa ja epäkunnossa. Ei harmainta hajua koiralla siitä, että niitä jalkoja voisi käyttää, ei laahata perässä.
Listasin kaikkea, mikä kehittää takapään lihaksia ja auttaa sitä myötä sen tehokkaammassa käytössä. Olemme jo hyvin aloitelleetkin. Nyt ilmojen lämmettyä Vilkku ui enemmän, mikä jo itsessään kasvattaa isoja lihaksia. Sen lisäksi perehdyin kaikkiin mahdollisiin temppuihin.
Nyt Vilkku on opetellut peruuttamaan (se ei peruuta kovinkaan suoraan...) ja nousemaan takaperin sohvalle ja muille tasoille. Kunhan lihakset kehittyvät, pitäisi sen nousta seinää vasten. Myös peruuttamisen pitäisi pikkuhiljaa sujua suoraan, eikä vinoon kahden askeleen jälkeen.
Kivelle hyppääminen ja asennon vaihdot siellä ovat olleet Vilkusta mukavia. Ja niin pitääkin, rajallisella pinta-alalla ei voi liikuskella turhaan ja täytyy keskittyä. Olen tehnyt takapihalle myös matalia rimaesteitä, joiden yli sen pitää kävellä. Naksu ja maksu aina, kun takajalat selvästi nousevat, jotta se alkaa hahmottamaan niitä.
Temppuna puun halaaminen on vielä melko alkeissa, samoin kurre. Vilkku osaa koskea ja hypätä puuta vasten, samaten huitaista kaksin tassuin käteeni. Vielä olisi näistä räpiköinneistä jalostettavaa. Frisbeetä ajatellen olen kannustanut koiraa hyppäämään ilmaan. Vilkku kyllä pomppaaa pystyyn, mutta jalat pysyvät tiukasti maassa. Tarkoitus olisi rohkaista se ponkaisemaan ilmaan. Omissa puuhissaan Vilkku kyllä hyppii ja sieltä olenkin alkanut nappailemaan hyviä pomppuja käskynalaiseen toimintaan.
Ollaan nyt majailtu porukoilla parisen yötä ja taidetaan olla ensi yökin. Kävimme pitkästää aikaa löytämälläni syrjäisellä suolammella ja voi miten siellä olikin taas mukavaa. Pennut eivät ole käyneet siellä lainkaan, se on ollut "Tuikun ja mun" oma rauhoittumispaikka. Nyt tirpatkin pääsivät. Vilkku ui ihan reikä päässä hullun lailla hyppien ja kaatuillen joustavilla mättäillä. Myy mennä rämpi perässä mutta totesi homman vaaralliseksi ja oli sitten hiukan maltillisempi.
Olen jo pitkän aikaa odotellut, milloin tuo narttu suostuu aloittamaan juoksunsa. Eilen ne sitten alkoivat. Kodinhoitohuoneen lattialla oli suttua kun olin pesulle menossa. Samantien kersan värkkiä tutkimaan ja selvähän se. Jee, Vilkku onkin ollut jo kuukauden päivät korvaton ja "megarohkea", ehkä se juoksen jälkeen sitten tasoittuu takaisin mukavaksi koiraksi. Ja tosissaan koiraksi, eiköhän pentuaika ole virallisesti hyvästelty, kun tuollainen aikuisuuden merkki alkoi. No joo, mutta on näitä vartoiltu ja kiva kun alkoivat. Huomiselle vinttariradalle Vilkku ei tule, mutta pääseemä Tuikku sitten viettämään laatuaikaa. Viikonloppuna on sitten ohjelmaa kummallekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)