Voihan kevät

Hain Vilkulle ne lupaamani kaksi uutta kiekkoa, uudet hyvät Jawzit. Piti mennä niitä kokeilemaan mutta shit. Ihmettelin kävellessä kun Vilkku pompotti jotenkin oudosti vierelläni, eikä ollut oikeastaan lainkaan niin meneväinen, kuin normaalisti. Kävely vaikutti koirasta jokseenkin vaikealta. Kävelytin hiljaa ees taas paikantaakseni oudon käytöksen. Takajalat, Vilkku oudosti heijasi niitä ja yritti suunnilleen olla koskematta niillä maahan. No nyt sillä on luut murtunut, nivelrikko, epämuodostuma ja kaikki mahdollinen. Koplasin jalat läpikotaisin löytämättä mitään. Soittelin kavereille ja räpelsin koiraa lisää ja ihmettelin, mikä sitä oikein vaivasi.

Mutta niin, eilenhän me oltiin puistossa (meni muuten Tuikullakin hyvin). Puisto on uusi ja hiukan kesken, maisemointi ja sen sellainen. Pohja on suurehkoa mursketta ja paikoin aika kovaa ja joustamatonta. Vilkkuhan on tunnetusti just niitä tyypillisiä "jee ihq juoksen ihan reikä päässä ilman jalkojakin", joten... Aloin kaivelemaan taskulampun kanssa Vilkun tassuja ja varpaanvälejä, kun huomasin että se nuoleskelee tassujaan.

Sieltähän se syy löytyi. Varpaanvälit ovat täynnä pientä haavaumaa ja punoittavat ja varpaiden anturoiden reunoissa on pienet vähän isommat haavat. Tassut eivät ole siis lainkaan pahannäköiset, mutta häiritseväthän nuo ja ikävästi varmasti ulkona. Kuvissa nyt ei tietenkään juuri mitään näy, mutta kyllä, siellä on ihan haavat. Huuhtelin tassut kunnolla, rasvasin ja pikku potilas sai kuonokopan päähänsä. Vilkulta tuli ensin murhaava ja sitten anova katse, mutta hyvin sen kuono tonne mahtuu, joten ei voi olla epämukava. Ja nyt onkin jo ihan levollinen. Pitänee seuraavaksi hankkia kauluri, jos koira ei saa päästä nuolemaan jotain haavaumia. Nuo onneksi paranevat nopsaan, nyt vain köpötellään rauhassa nurtsilla ja katsellaan, ovatko sunnuntain treenejä ennen paremmat, uskoisin niin.

Ja koska kevät ja kurakelit on niin ihanat... Niin vähän vähemmän ihana karvanlähtökin on täällä. Olen aina tähän aikaan vuodesta sitä mieltä että voisin seivata molemmat elukat, erityisesti Tuikun. Karva on loppumaton luonnonvara ja Tuikkuhan ei nykyään tee sillä mitään? No jaa, ehkä vain furminoin hyvin hyvin hyvin ahkerasti!

Matokuurit aloitin koirille myös, maa onpi ihan riittävän sula että sieltä voi kaivaa myyrän tai pari loiskantaa kasvattamaan. En tainnut viime syksynä madottaa, kun syystä x madotin koirat kesällä niin moneen kertaan. Liekö siksi kun Vilkku oli niin pieni ja muutettiin?

Kennelrehun tilauskin tuli ja kaveri sen minulle haki. Nyt on pakkasessa possua, lammasta ja lihaista rasvaa. Rasva lähinnä Vilkulle, Tuikku syö minimiannosta possua. Muuten koirille ja omistajalle kuuluu mukavaa ja tässä ollaan jo melkein jännän äärellä, ehkä jotta koska kun jos kaikki menee hyvin. Huomenna on Kouluta tehokkaasti -luento ja sinne meikäläinen suuntaa oppia hakemaan.