Levottomat tuulet

Keväisin on aivan liikaa asioita hoidettavana, stressiä ja jännitystä. Takaraivossa kummittelevat niin vuokra- kuin työsopimuksen päättyminen, vaikka kumpikin asia on hoidossa, ainakin työn alla. Kun oma mieli myllertää ja kotihommat kasautuvat päälle, on ihan luvattoman helppoa sulkea ovi ja lähteä koirien kanssa metsään. Antaa kameran laulaa, tuulen kiskoa hiuksia ja katsella noita hölmöjä eläimiä, jotka tottelevat vain nenäänsä. Kuukauden kuluttua kaiken vavisuttavan pitäisi olla ohi, päätökset tehtynä ja elämä edessä. Juuri nyt kaikki junnaa ärsyttävästi paikallaan, deadlinet lähestyvät pelottavasti ja tähän väliin oli tosi näppärä vielä sairastaakin, huoh.

Jos ei muita, niin ainakin yksi ihana uutinen. Enää 62 aamua ja laumanjohto kotiutuu armeijan harmaista pysyvästi. Vuosi on pitkä aika, se on liian pitkä aika. Tällaiselle sosiaaliselle ihmiselle olla ilman toista puoliskoa. Tuikku osaa odottaa Nikoa ja se tunnistaa jo kaukaa auton äänen. Vilkku ei tajua tuon taivaallista. Se on laumanjohdon mielistelijä ja kainalokaveri, mutta ei sinänsä kuljeksi perässä. Toisin on Tuikun kanssa, Tuikulle miehekkeestäni on tullut tärkeä.

Jotain on sentään tehty. Väärin, enhän minä mitään tee, kun aina vain suunnittelen, mutta onpahan suunniteltu. Viikon päästä pitäisi mennä pitkästä aikaa mätsäröimään, tällä kertaa ihan syrjäkylän, kotiseudun mätsäriin. Siellä meihin voi törmäillä, itseasiassa seuraa sinne haluaisinkin. Tarkoitus on mennä lenkkeilemään mukavissa maastoissa mätsärin jälkeen ja kuvailemaan, jos sää sallii.

Jotta keväästä ei kiirettä puuttuisi, niin toukokuun alkupuoliskolla on Viikarin pentutapaaminen. Toinen olennainen on "Retkeily koiran kanssa" luento Tampereella, jos rahallinen puoleni antaa luvan (ja sehän antaa). Ehkä kiinnostavin ja tärkein on petotesti, joka on tulossa meidän kohdalle toukokuun puolivälissä. Tuikkuhan on aikanaan testattu sudella ja karhulla, mutta nyt petotestien uutuus onkin ilves Elvis. Tuikku moikkailee siis koneilvestä ja Vilkkua koetellaan sudella ja karhulla. Testi on taas tuttuun tapaan kaksi päiväinen. Vilkulla sitten joskus toiste ilves, ellei se prakaa noista. Toivon ja oletan, että hermorakenne on niin hyvä, että nuorikko säilyttää toimintakykynsä. Mutta ei spekuloida vielä!

Muutamia fotosia on tullut otettua, ihana kevät ♥ Ehkä tästä asiat taas järjestyvät ja on sitten enemmän kerrottavaa bloginkin puolelle. Huomenna mennään moikkaileen meidän lapista kotiutunutta frendiä, saas nähdä muistaako piskit toisiaan!