Sairaslomani jatkuu edelleen. On se mukava rampata viikon sisään kolmasti lekurissa selittämässä aina eri oireet. Kuume on pysynyt, mutta streptokokki vaihtui yskään ja korvatulehdukseen. Nyt vihdosta viimein minulle kirjoitettiin lääkekuuri, josko sitten loppuviikosta olisi työkunnossa. Tai edes koiranhoitokunnossa, nyt en ole jaksanut edes sisällä naksutellä mitään, kun ajatuskin on tahmeampi kuin muurahainen siirapissa. Toisaalta, pakkolepo on joskus ihan hyvästä, ehtii tehdä ajatustyötä ja ne kaikki vähäpätöiset asiat, joita ei kiireessä tule tehtyä. Vähäpätöisiä ja toisarvoisia asioita ovat olleet mm. meidän arki, josta ajattelin nyt kirjustella tänne blogin puolelle. Huhtikuun alun kuulumisia siis.
Huhtikuun alussa olikin jo ihanaa auringonpaistetta ja kävelytiet olivat sulat. Niinpä kävimme Tuikun kanssa fillaroimassa ja melkein tukehtumassa katupölyyn. Poikkesimme siskon uudella kämpällä, voi kun nätti asunto. Tuikku kyläili oikein mainiosti ja jäikin siskolle sitten ihan kyläilemään. Oli kuulemma nätisti ollut ja katsellut vain parvekkeelta lenkkeilijöitä.
Vilkun ja Myyn riehumisvideo on yhdeltä viikonlopulta, kun maalla poikkesimme. Nyt kun mieheke palasi inttiin, niin meikäläinen tulikin tänne porukoille loisimaan, sen verran on veto pois ja järkky väsymys. Myyn ja Vilkun meno on kutakuinkin videon mukaista. Portin taakse kodinhoitohuoneeseen ne rauhoittuvat hyvin nukkumaan, sitten mennään makuupainia, nahistellaan leluista ja taas nukutaa. Kyllä on huippua, että niillä on toisensa.
Tuikku onkin lojunut sohvan vieressä ja valutellut kuolat lattialle katsellessaan ruuan laittoa. Rento piski. Porukat toivat koirilleni Ikeasta parsapehmon. Lelu nimettiin Herra Parsaksi. Parsa on ollut molempien suosikki ja lemppari, kaikin tavoin. Nyt parsalla on jaloissa ruhjeita, kädet amputoitu, se on uitettu savessa ja sen pää on auki ja täytteet revitty. Mutta Parsa hymyilee edelleen.
Vilkun tassut paranivat hyvin, mutta minä sairastuinkin heti perään. Facebookin puolelle julkaisinkin, kun kaveri haki Vilkkua juoksemaan manssipojan kanssa. Ja kyllä kersa olikin väsyneempi ja paremmin rauhallinen sitten. Eilen Niko käytti kumpaakin juoksemassa, oli löytänyt nätit metsämaastot, metsätietä ja hakkuuaukeata. Tuikkukin oli mennä rämistellyt onnellisena ja Vilkun kanssa olivat rättilelua retuuttaneet.
Jospa tästä sitten lepäilyn pariin ja toivottavasti paranemaan päin. Loppuviikosta ehdottomasti jonkun kaverin kanssa koiria juoksuttamaan, että noista saa pahimmat höyryt pois. Olin kaavaillut loppukuulle pientä vaellusta, mutta pitää harkita vakavasti terveydentilani kannalta. Ei huvittaisi heti vetää kehoa äärimmilleen... Mutta näillä mennään, maalla huilataan ja keväästä nautitaan ♥
Me kyllä tullaan teidän kanssa juoksentelee :P
VastaaPoista