Eilinen räntäsade ei meitä haitannut. Jälleen Tiinan kanssa reilu tunnin lenkille, tällä kertaa hiekkakuopille ja pikkupoluille. Nuoriso rellesti keskenään ja Tuikku sai vetää taakkaa. Perinteisesti kevarin rengas toimi painona, mitähän se olisi, about 6kg ehkä. Ei kovin raskas, mutta maa tuo sopivasti kitkaa. Tasaisesti Tuikku veti ja tykkää kyllä hommasta. Mitä enemmän vastusta kivistä tuli sen kovemmin hurtta veti. Hieno tessu!
Kirjoittelin aiemmin hihnakäytöksestä. Harjoittelu on tuottanut tulosta. Todellakin, ihan näkyvää. Ensimmäinen nautinnollinen lenkki Vilkun kanssa, pitkään pitkään aikaan. Alkuinnostuksensakin hillitsi hyvin ja tarjoili löysää hihnaa ja kontaktia. Pääsin hyvin palkkailemaan. Polkupyöristä innostui alkumatkalla. Kaksi koirakkoa ohitimme ilman ääntä, mutta hyppi ja pomppi kyllä. Tarjoili ennen ja jälkeen ohituksen kontaktia josta pääsin palkkaamaan. Kävelijöiden ohittelu moitteetonta ja loppumatkasti Vilkku ei reagoinut lainkaan. Pyöräilijätkin menivät loppumatkasta hyvin, eikä koira tempoillut hihnassa juuri ollenkaan.
Näimme myös fasaanikukon ja -kanan. Niitä Vilkku ihmetteli, olisi mennyt katsomaankin. Kunnes se kukko lähti juoksemaan ja koira sai sätkyn. Hahah, pitää kunnioittaa lintusia. Pikkumetsässä kiipeiltiin kiville ja otettiin asentojumppaa.
Nyt kai uskaltaa jo paljastaa, että tämä oli viimeinen lenkkimme näissä maastoissa. Me nimittäin muutamme. Kämpässä on melkoinen kaaos, kun sitä sun tätä on pakkailtu ja pikkuhiljaa hyllyjä tyhjennetty. Huomenna olisi tarkoitus mennä pystyttämään aitaa uudelle kämpälle. Meitä odottaa isompi rivariasunto pienessä maalaiskylässä. Blogi onpi loppuviikon hiljaisempi, palaillaan asiaan kun ollaan uusissa maisemissa.
Varma keväänmerkki on kun ihmiset alkavat päivittelemään koirankakka uutisia. Tämän jälkeen keuhkotaan myrkyistä ja kaikki namiruudun nakeista lähtien on viskottu metsään siksi että sinun koirasi vahingoittuisi. Kun nämä aiheet on käsitelty, alkaa kesä häämöttää. Ja varma merkki siihen on kotitrimmauksista kohoavat verenpaineet.
Olen kirjoitellut kesäturkeista täällä ja täällä. Jos jollain nyt kovasti tykyttää, niin täällä on hyvää infoa. Ei minun mitään sen kummemmin tarvitse kenellekään perustella. Sen verran voin mainita, että Tuikulla oli karvaa paljon enemmän ja paksummin, kuin osasin kuvitella. Kaikenkaikkiaan leikattua karvaa kerättiin kolme muovikassillista pois. Alku hoideltiin saksilla, viimeistely koneella, 3mm jätettiin. Jalat, pää ja häntä ovat ihan syystä ajamatta, ei ole mitään syytä vetää häntää ruodolle tai jalkoja nakuiksi, kun niissä ei mitään hapsuja olekaan. Sen sijaan kaksinkertainen pohjavillainen tiivis hautova turkki ei palvele sisäkoiraa. Ulkokoiralle ihan huipputurkki ja sen ansiosta Tuikku ulkokoirana menestyikin. Nyt se on sisäkoira, joten...
Karvanlähtö oli aivan käsittämätön, joten himpun verran nopeutettiin sitä. Trimmaukseen koira suhtautui ihan lunkisti, mutta kaula jouduttiin saksimaan. Ei uskallettu ajaa löysää nahkaa ja poimuja ja Tuikkukin vähän tuskastui. Kiitoksia Tiinalle avusta ja olipas mukava käyttää Jedi ja Vilkkukin lätäköissä juoksemassa!
Tiistai illan treeneistä en näemmä ole muistanut raportoida. Mukana hallilla molemmat hurtat ja puuhastelua monenmoista. Tuikku suoritti rallyn alokas kylttejä ja teimme rataakin. Työskenteli tosi hyvin ja mainiolla vireellä, mitä itse menin kylttijärjestyksessä vähän sekaisin.
360 vasemmalle meni tosi hyvin ja päästiin bilettään kunnolla!
360 oikealle olikin vähän löysän puoleinen ja sitä harjoiteltiin useampaan otteeseen.
Eteen tulot oli tosi tiiviitä ja kerrankin suoria.
Peruuttaminen ja eteentulo sujuivat hyvin.
Sivu, askel sivu jne. Tuikku oli ihan pihalla mitä piti tehdä. Helppo ja aiemmin mieluisakin liike meni ihan sähläämiseksi.
Vilkku harjoitteli alkajaisiksi rauhoittumista. Siirryimme kentälle ja palkkailin kontaktinhakuisuudesta. Paljon parempaa menoa kuin silloin kun aloitimme. Ei pahasti lähtenyt katsastamaan ympäristöä, vaan pystyi keskittymään minuun.
Seuraaminen on työn alla. Otettiin muutama pätkä eri tavoin ohjaamalla. Saatiin ihan superhyvä pätkä, siitä bailut ja seuruut olikin siinä.
Kaukojen tekniikkaa harjoittelimme myös ja saatiinkin hyviä vinkkejä, miten niihin saa vielä lisää napakkuutta. Pätevä piski.
Lopuksi kaverin kanssa pohdimme lihaskunto harjoitteita ja takapäätreenejä. Päätimme tehdä ponnistusharjoituksia, sillä sunnuntaina testattuamme Vilkun hyppytekniikka on ihan hakusessa. Se ei ponnista kunnolla ja se vetäisi takajalat mielellään mahan alle. Tästä on päästävä eroon nyt samantien ja takapäähän pitää saada lihasta. Toisinaan koira pitää opettaa käyttämään syviä lihaksiaan, jotta homma alkaa sujumaan. Kyhäilimme erilaisia esteitä ja videoimme suoritukset, kyllä sieltä hyviäkin ponnistuksia sitten saatiin, joissa oli jo voimaakin. Näistä on hyvä verrata, miltä homma näyttää myöhemmin.
Kotona olen nyt naksutellut Vilkulle kurrea, se on kuitenkin vielä vähän haastava. Asennonvaihdot sujuvat hyvin jakkaralla. Vilkku osaa myös pudottaa etujalat jakkaralta ja hinata itsensä ylös. Tämä on ollut hyvää jumppaa. Peruuttamisen alkeet on aloitettu, samoin jakkaran kiertäminen takajaloin. Tason kiertämistä me teimmekin joskus silloin, kun Vilkku oli pentu. Jospa saisi nyt vähän tolkkua hommaan. Lenkillä olen pyytänyt Vilkkua hyppimään kiville ja puunrungoille. Ylipäänsä olen alkanut temputtamaan molempia enemmän, ihan lihaskuntoa ajatellen, kuvia varten ja onhan se sitäpaitsi hauskaa!
Eilen Vilkku pääsi viimein vetohommiin. Lähdimme Marikan kanssa metsäautotielle ja Tuisku ja Vilkku liinoihin. Alkuun juoksivat seisingin kanssa, mutta koska Vilkku haluaa yhtäkkiä vaihtaa suuntaa "jee tuolla on lätäkkö", otimme seisingin pois. Tuiskuahan moinen poukkoilu vain häiritsi. Erillään koirat vetivät hyvin ja Vilkkukin lähti oikeasti vetämään pyörää, eikä jänskännyt yhtään. Pari pätkää Vilkku veti yksinkin ja se alkoi ihan vetää ja juosta. Siitä isot kehut ja kiitokset ja sitten pääsi kaverin kanssa rallaamaan. Hyvä vetokoira tulee! Vesihirmumme on alkanut pyydystää keppejä lammikoiden pohjasta, hölmö...
Tänään kävin kuvailemassa Vilkkua Museonmäellä. Tuikkukin oli mukana, mutta kaatosade keskeytti hommat, joten se jäi kuvaamatta. Ihan huippu miljöö kuvaushommiin, joten ensi kerralla Tuikusta sitten. Vilkku harjoitteli puuhun koskemista, pitää jalostaa tempusta halaaminen vielä. Kuvauspuuhien jälkeen lähdettiin Veeran kanssa juoksuttamaan koiria. Vastikin on kasvanut sen verran, että Tuikunkin saattoi ottaa ilman pelkoa pennun murskaamisesta. Hyvin kolmikolla menikin.
Huomenna meidät voi bongata Pirkkalan mätsäristä, saa tulla moikkaan!
Huisin ihana iltalenkki auringonpaisteessa hyvässä seurassa! Tiina ja Jedi manssi tulivat mukaan ja tempastiin 7km lenkki, kannatti kastua, kaatua ja tippua, mutta tulipahan kivoja kuvia. Pururadalta lähdimme polulle, polulta metsäautotielle ja jotta ei olisi liian mukavaa niin joku lajitoverimme oli sinne metsäautotiellemme tyhjentänyt suolensa... Kaikilla oli hurjan mukavaa, kun koirat vetivät siitä läjästä paskakiintiöt täyteen. Että semmosta täällä feikkisivistyksessä.
Siistä metsäautotie jäi taakse kun suuntasimme umpikorpeen. Nättiä mäntykangasta, kosteaa kuusikkoa, jyrkkiä rinteitä, pikkupuroja, satumetsää, hylättyä peltoa, isompia ojia jne... Ja katseltiin puron varresta söpöä polkua. Joka sitten olikin hirven kulkureitti ruokintapaikalle hups. Suuntasimme kulkureitiltä pois ja vadelmarisukkoon, jossa kiipesimme kivelle tähystämään. Seuraavana vuorossa oli kalliokiipeilyä. Söpösti sammaloitunut kallio oli aika petollinen, meinasi olla vähän märkää ja liukasta.
Kallion jälkeen alettiin olla voiton puolella ja rämmittiin märkää mettänpohjaa pitkin sinne mettäautotielle. Ja jatkettiin sitä eteenpäin. Sellainen retki se. Koirat nautti ja käyttäyty kivasti.
Lauantaina lähdimme Hakametsään treffaamaan Hannaa ja koiruuksia. Kaverikolmikkomme on viimein palannut etelään ja tiedossa on toivottavasti mukavia kimppatreenejä. Vaihdettiin nopsaan vähän kuulumisia ja sitten piti Vilkun kanssa tokotella hiekkakentällä. Treenistä ei ole kerrottavaa, kun ei siitä mitään tullut, liian hankala ympäristö Vilkulle kahden viikon tauon jälkeen. Siispä naksuttelin vain kontakteista ja fokuksen suuntaamisesta minuun.
Frisbee menikin jo paremmin, vaikkakin siinä sitten oli taas virtaa niin tuhottomasti että koira räpiköi kaiken miten sattuu. Saatiin kuitenkin pitkästä aikaa videota ja kuvia touhusta. Maa oli inasen liian kostea, sillä nurmi jossa treenit aloitimme, vaihtui kuravelliksi jossa sitten lopetimme.
Takaakiertoja Vilkku on alkanut tehdä väärään suuntaan. Toki, voisin opettaa toiseenkin suuntaan, mutta toistaiseksi haluan että Vilkku kiertää vain myötäpäivää. Kokonaisuutena kuitenkin hyvin ja aika nopsaa alkoi keskittymään, kun kiekko ei väärästä kierrosta lentänyt.
Jalkojen pujottelu menee jo tosi kivasti, niin paikallaan kuin liikkeessäkin. Mun pitäisi liikkua vähän sulavammin ja jalkojen välikin riittäisi pienempänä, mutta tauon jälkeen oltiin molemmat vähän kankeita.
Jalkojen välistä hyppääminen on ihan Vilkun lemppari, siitä on tullut temppu jo muuallakin. Olen alkanut heittämään frisbeen jos vain ajoissa havaitsen, missä kohtaa koira on. Vilkku hyvin koppaakin heiton, riippuen toki heitinkö hyvin vai vähän vähemmän hyvin.
Jalkojen yli hyppääminen on aika uusi temppu meillä. Nyt videolta näkyi ja kun toinen vielä katsoi, että aika veltosti koira hyppää. Takapää ei toimi niin hyvin, kuin pitäisi, mutta sitä aletaan nyt työstämään.
Reisivaultsia olemme myös aloitelleet mutta se ei pelitä kuten pitäisi. Aivan alkuvaiheessa ollaan ja nyt taidetaan jättää hetkeksi tauolle ja tehdä muita takapää ja tasapaino treenejä. Minun seistessänikin Vilkku hyppää "ohitseni", eikä ponnista yhtään tukea minusta. Mutta harjoittelu tekee mestarin, eiku.
Kuten otsikossakin lukee, niin kahdenlaisia koiria. On oikeasti fiksuja koiria ja sitten on ihmiselle luodut "fiksut" koirat. Jollain tasolla arvostan koiran omia valintoja ja jääräpäisyyttä, sisua ja omanarvontuntoa, mitä näiltä Tuikun tyyppisiltä palikoilta löytyy. Sitten on nämä the palveluskoirat jotka miellyttääkseen hyppäävät vaikka kaivoon sen kummemmin miettimättä. Ennen kuin jollain tulee paha mieli, niin tämä on täysin absurdia omaa hömpöttelyä muutaman kaverin kanssa. "Hankin jalosukuisen harrastuskoiran ja se on tyhmempi kuin tämä vanha kapinen piskini." No joo, eihän vuosikkaalla voi olla sitä elämänkokemusta, mikä on viisi, kymmenen tai viisitoista vuotiaalla.
No me vietiin nämä kahdenlaiset piskit sitten pellolle rallaamaan ja juoksemaan. Heti ensimmäisenä sieltä bongattiin ainoa kurapaskalammikko ja sinne kaikki rälläämään niin, että autossa haisee varmasti märkä ja raato. Ja koska pelkkä uiminen on ihan out niin kaikki vesikasvit ja rehut sieltä matkaan ja nää meidän the peekoo koirat söi ne. Ja sitten niillä tuli huono olo. Riistaveret paineli liinat perässään ja Tuikulla vielä koppakin, vähän harjoitusmielessä. Itse asiassa tykkään tuosta kopasta, just mukavasti horjuttaa koiran itsetuntoa ja Tuikkua ei edes huvita hilpasta muille maille, kun ei se voi syödä kenenkään jätöksiä, raatoja tai muuta hauskaa. "Kaikki kiva kielletään aina vaan Tuikulta", kyllä juuri näin. En tykkää että koirani syö kaiken eteen sattuvan, pureskelee kavereihin reikiä, tukehtuu keppeihin ja näin pois päin.
Sitten vuorossa kuvaoksennus, ennakkotietona, kuvien alla on tekstiä tästä päivästä.
Tänään käytimme miehen kanssa koiria yhdellä mäntykankaalla juoksemassa. Hirmu kivasti menivät ja ihanaa maastoa. Tuikulla on dieetti menossa tai kestoelämäntaparemontti. Tuikusta on tullut vähän tuollanen elintaso läski, tai no, kun vertaa entiseen, niin tämä Tuikku on vähän plösö. 90% koiraharrastajista varmaan pitää ihan perusnormaalina, mutta kyllä se on läski ja piste. En uskalla edes punnita, mutta veikkaan että siellä on kolme neljä kiloa liikaa. Talven nappulakausi teki pikkunestepöhötyksen ja kun taajamassa irtipitomahdollisuudet on aika huisisti köyhemmän kuin maalla, niin liikutus oli sitten niin ja näin. Aiempaan verrattuna siis paljon vähemmän. Ja kun Tuikku lihoo ihan katsomalla ja söis aina vähän kaverinkin ruuat niin tässä sitä nyt ollaan. Mutta kesää kohti, ei muuta kuin taakanvetoo ja fillarointia, uintia, paljon kamujen kans juoksua ja vähänä vähemmän pöperöö ja sekin lihana, niin kyllä tästä selvitään. Kesäkuntoon2016, täältä tullaan kuumat jänisjätkät(ajokoira)!
Illalla olikin kummankin koiran treenit. Tuikun kanssa menimme hallille rallytokon vapaaharkkoihin ja Vilkun kanssa Janikan ohjattuihin. Oli kivaa ja saatiin näppäriä vinkkejä.
Täyskäännökset menivät Tuikulla tosi hyvin, oli aihetta pitää isoja bileitä.
360 käännös vasempaan on edelleen hankala, mutta hitaasti Tuikku malttaa keskittyä ja selviää siitä.
Maahan meno yhdisteltynä istumisiin ja kiertämisiin sujui oikein hyvin ja koira työskenteli innokkaasti.
Teimme Tuikun kanssa myös vähän rataa ja hurtalla oli hyvä draivi päällä. Ahtaissa tiloissa Tuikkua vähän häiritsivät muut koirat ja niinpä me tehtiin aika paljon luopumisharjoitusta. Iso koira, iso reviiri... Meinasi päästä vähän kuumumaan ja moikkailemaan muita turhan vauhdikkaasti, mutta hienosti hillitsi itsensä.
Kaukoja oli ohjatuissa Vilkun kanssa ja istu-maahan-istu tekniikka on hallussa. Nyt vain vahvistellaan ja erotellaan sieltä roskakäytös pois. Sen jälkeen askel kerrallaan etäisyyttä, tosi hyvällä pohjalla.
Perusasentoa Vilkku tarjoili itse ja se sujui ilman käsiapua, jes!
Seuraaminen oli parempaa kuin eilen, tosi reipasta ja piti kontaktiakin pitkään. Takapää vähän leviää ja irtoaa, mutta se tulee kuntoon, kun takamusta treenataan nyt muutenkin.
Takapää ja hyppy harjoituksia otin vielä omia aikojani ja hyvät vinkit saatiin niihinkin. Vilkulla siis kesään mennessä takapään käyttöä tehostetusti ja Tuikulle lihaksia ja läskit veks. Ja kun nyt saisi itseltäkin ne kevätkiireet pois...
