Maailman paras vuosikas

Vielä vuosi sitten selasin myyntipalstoja, tutkin rotuja ja sukutauluja ja olin turhautuneempi kuin koskaan. Tuntui mahdottomalta löytää järkevää yhdistelmää näin pienestä maasta. Nyt se on historiaa, olen tyytyväinen päätökseeni, enkä ole katunut hetkeäkään. Tänään on ohitettu yksi virstanpylväs, pentu selvisi vuoden ikään asti hengissä. Vielä puoli vuotta takaperin tämä kuulosti sulalta mahdottomuudelta.

Vilkku on ollut pitkälti sitä mitä halusin. Paljon on saanut opetella uutta. Paljon olen oppinut. Ja haluan oppia vielä lisää. Odotan innolla, mihin tulevaisuus meitä vie ja kuinka moniin uusiin ihmisiin saammekaan tutustua. Aika on mennyt siivillä, onhan me jo tehty paljon. Meillä ei ole rivistöä titteleitä, mutta meillä on hurjasti kokemuksia ja arkiosaamista. Niihin panostan edelleen.

Varsinainen pikkupentu aika on nyt takana, joskin onhan tuo aivan junnu vielä. Odottelemme edelleen ensimmäisiä juoksuja. Vuoden kuluttua olisi terveystutkimusten aika. Harrastusajatukset alkavat pikkuhiljaa asettua aloilleen ja tiedän mitän haluan. Tästä olisi vaikka mihin, mihin vain haluan ja osaan kouluttaa. Päälajimme tulee olemaan frisbee ja toivottavasti myös veto, kunhan siinä päästään alkuun. Tokossa aion rämpiä alokkaan kiitettävästi läpi ja se riittää minulle. Hakuakaan emme unohda, mutta se on mukavaa sunnuntaipuuhaa.

Mitäs Vilkusta sitten kasvoi? Äärimmäisen hyvä hermoinen, mukavasti ohjailtavissa oleva koira. Sopivasti ohjaajapehmeä (sanon sopivasti koska tiedän itse olevani vähän turhan kova) ja nopeasti oppiva piski. Tai piski ja piski, kun sukua tutkin, niin siellä on kyllä ihan töitä tekevät koirat taustalla. I'm so happy, jos niikseen voi sanoa, edessä monta yhteistä vuotta toimivan koiran kanssa. Onnea meidän pikku Vilkku! ♥ Rakennekuvakin tuli nappastua.