...niin kuin työkaveri tuumasi, kun Tuikku oli hommansa tehnyt. Ja kylläpä piski mainio olikin! Aamulla otin Tuikun matkaan, kun lähdin töihin. Lähdimme päiväkodista retkelle ja minä ajoin koiran kanssa retkipaikalle valmiiksi. Ehdin hetken kävelyttää Tuikkua ja revitellä sen kanssa lelulla. Otettiin namilla pari luopumisharjoitusta, jotta saatiin mielentila hyväksi. Sitten vain valjaat päälle ja ahkio perään.
Pellolla meni muutama polku, hiukan juoksin hangessa ja paikoin oli vähän töyssyistä, mutta voi sitä lapsiryhmän riemua. "Onks tää Jenny nyt se sun koissu", "mikä sen nimi on", "syökö se meidät", "saako koskea" ja "vetääkö tää mut päikylle". Tuikku veti hienosti muutamat kierrokset lapsille, viimeisillä se meinasi vähän istuskella, kun töyssyt olivat sillekin melko raskaat, jos ahkion vauhti pääsi niihin hiljenemään.
Vetopuuhien jälkeen Tuikkua sai sitten tulla rapsuttelemaan ja täytyy kyllä antaa muksulaumalle iso peukku! Nätisti osasivat olla ja ainoastaan kiljahtelusta jouduin hiukan huomauttamaan. Tuikku nautti saamastaan huomiosta, eikä pistänyt pahakseen että sen häntää ja suutakin vähän tutkittiin. Aivan lähietäisyydelle tuppautuneet lapset saivat naamapesun ja märän pusun. Tuikun käytöstavat ja rauhallisuus rakoilivat siinä, kun työkaveritkin rapsuttelivat, hyvä tilannetaju hurtalla! Lapsille kiltti, aikuisille rasavilli :D
Oli kiva antaa lapsille elämys Tuikun kanssa ♥
Se on tosi jännää huomata, miten jotkut tietyt koirat vain ovat niin elementissään lasten kanssa! :D
VastaaPoista