Sisko ja sen veli

Vilkun vuosi ei voisi paremmin alkaakaan, kuin veljen tapaamisella. Hain Moonan ja Kirpun aamulla kyytiin ja lähdimme Puuvuoreen junnuja juoksuttamaan. Vauhtia riittikin, kaksikko alkoi rallattamaan hurjaa vauhtia ja heitettiin sinne soppaan vielä narupallokin mausteeksi. Vilkku ei näyttänyt enää niin hurjan sintiltä veljensä vierellä, vaikka huomattava kokoero niillä on vieläkin. Alkaa kuitenkin pikkuneitikin saada massaa, ts. päästä normaalipainoon.

Vähän tokoa otimme, lähinnä vertailimme koiriemme seuraamisia. Vilkku mennä tössötti pitkän tauon jälkeen ihan mukavasti. Muutama askel ja bileet. Vaadin vain kontaktia ja seuraamista, en jaksanut nipottaa paikasta ja poikituksesta tällä kertaa, kun ei olla aikoihin treenattu. Pakkasen vuoksi treenit jäivät lyhyeksi ja pakkasimme kaksikon autoon. 

Suuntasimme Lielahteen, jossa määränpäänä Musti ja Mirri. Junnut kohnasivat liukuportaissa ja keräsivät käytävällä ylpeänä tallatessaan katseita. Käyttäytyivät oikein mukavasti ja iisisti kaupassa, vaikka vähän muoviset mallikoirat epäilyttivät. Vilkku sai retkipannan (ihq maastokuosi), viilan, kosketuskepin, vielä yhden naksuttimen ja kumisukakintaan. Kaikkea pikkutarpeellista sälää siis. Käytin teinin myös puntarilla, 16,5kg. Velipoika painoi sen kuusi kiloa enemmän, miehistä maskuliinia, eikös?

Päivä päätettiin Tampereen koirauimalassa, jonne rääpäleet joutuivat. Aluksi oli kummallakin jännää, ääniä ja outoja hajuja. Vilkku meinasi purkaa jännityksensä äänenä, ihan vaan kertoakseen kaikille että "HEIMÄÄOONTÄÄLLÄNYTJOKOSÄÄKUULIT". No, saapumisemme ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Siirryttiin siitä sitten loossiin riisumaan ja pesemään koiria. Vilkku mökötti, pakkasesta suoraan suihkuun. Kirppu kauhistui, kun aloin suihkutella sitä, varmaan vihaa mua loppuikänsä.

Mentiin altaille pukemaan pelastusliivit koirille päälle ja päästettiin ne irti. Vilkku oli hyvin kiinnostunut altaasta. Uittaja heitti sille palloa ja Vilkku ramppasi rampilla ees taas. Pari ihmettelevää katsetta ja se pulahti uimaan. Sen jälkeen Vilkku sinkoilikin tuhatta ja sataa sukeltaen pallon perään ja uiden ympäri allasta. Uintitekniikka oli noin nuoreksi mainio, mitä nyt vauhtia oli sen verran liikaa, että pari kertaa vaikutti siltä, että junnu tukehtuu. Kirppu ei ollut altaasta aivan niin innoissaan ja piti pikkusiskoa vähintäänkin hulluna.

Puolen tunnin pulikoinnin jälkeen Vilkun oli aika lopettaa ja se piti puoliväkisin vetää altaan reunalta pois. Vastahakoisesti saimme innokkaan vesipedon pesulle ja kuivattavaksi. Kaikki oli ok, kunnes Vilkku kuuli, miten seuraava uintivuorolainen hyppäsi veteen. Siis omg, joku meni Vilkun lempialtaaseen! Ja siiitä, aina kassalle asti, Vilkku hyppi ja pomppi ja kiljui suoraa huutoa. Otti hiukan luonnon päälle, ettei pässyt enää uimaan.

Kojusta tarttui mukaan vielä yksi vesilelu, pakko on kyllä viedä uudelleenkin tuota joskus, niin paljon Vilkku tykkäsi. Näin talvella on mukava liikuttaa koirat sisällä lämpimässä ja jos sattuu olemaan rahaa niin uimahöntsy on tosi hauskaa. Kiitos Moonalle ihanasta haukkuilupäivästä, tehdään toistekin jotain kivaa! ♥