Treenipäivä

Aivan huisit frisbeetreenit takana, viime viikolta siis! Lähdettiin aamupäivällä juuri ennen sadetta viskomaan junnulle kiekkoa. Niko muuten osaa heittää hyvin, meikäläisen heittokäsi on melkoinen vapinaräpylä. Parit rollerit, niissä Vilkku jyrää aika paljon yli, mutta kun heitto onnistuu, koira saa haettua sen oikean kiertokaarensa.

Butterfly on haastava, en ehkä osaa ihan kunnolla sitä heittää, eikä pentu aivan tiedä miten kopata. Nämä siis harjoittelussa vielä, maan kautta menee usein. Floatereissa ei myöskään oma taito ihan pelaa, mutta ne ovat Vilkulle jo sellainen "helppo nakki", niin kuin näin meidän tasolla.

Ensimmäiset pituusheitot otettiin tänään Nikon vakaalla taidolla ja voi vitsi tuo junnuhan koppasi ne hienosti! Saatiin videollekin yksi koppi. Tosi hienosti Vilkku hakee paikkaa missä frisbee tulee alas ja hyppää hallitusti. Melkonen hypetys, mutta yhteinen sävel alkaapi löytyä ja hommat maistuu hyvältä ♥

Vilkun kanssa otettiin tänään frisbeehommia, perjantainahan saapuivat postissa uudet kiekot. Frost Bite, Hero Xtra ja Hyperflite Jawz ovat kaikki aivan uusia tuttavuuksia ja tilasinkin ne pitkälti kiekkovertailun arvioiden perusteella. Näin ensimmäisen kerran jäljiltä ehdottomasti mukavin oli Jawz ja sen kanssa Vilkkukaan ei epäröinyt. Jawz muistuttaakin eniten toista Hyperfliten kiekkoamme. Kaksi muuta olivatkin paljon kovempia, etenkin Hero Xtra vaati Vilkulta hetken. Mutta kun vauhtiin päästiin, niin eipä pentua kiinnostanut, mitä kiekkoa se koppaili. Heitoissa huomasi isot erot ja minun onkin mentävä järjestelmällisesti ajatuksen kanssa harjoittelemaan eri heittoja eri kiekoilla.

Butterfly ei suju meiltä lainkaan. Olen varma että tekniikkani on pielessä tai sitten koira ei vain tajua kopata. 9/10 kerrasta frisbee lässähtää Vilkun naamalle. Eri kiekoilla menee vähän erilailla, vanhin kiekkomme on hulvaton lätty ja heiluu ihan kamalasti. Jawzilla menee hallitummin mutta ei siltikään toimi...

Floater onkin ihan meidän juttu ja siitä olen kehitellyt meille jo eri variaatoita. Tämän Vilkku myös koppaa aina ja nyt hommaan on alettu liittämään jalan yli hyppäämistä. 

Pituudet sujuvat myös kivasti, kunhan vain heitto on tasainen ja hyvä, Vilkku koppaa tosi taitavasti. Tänään tuuli tarttui lättyihin kovasti ja hankaloitti hommaa, joten jätettiin pituudet sikseen.

Temppujen osalta työn alla on jalan yli hyppääminen. Yritimme kentällä myös selkään hyppäämistä, mutta kesken frisbee hommien koira oli pihalla kuin lumiukko. Eiköhän aloiteta siis sisällä tuo selkään tulo, josko sen ensi kevääksi saisi valmiiksi.

Videolle saatiin pätkä myös meidän nykyistä leikkiä. Aloitimme Vilkun kanssa viime viikolla motivointi koulun ja tuo leikki on nyt sitä, mitä siellä neuvottiin. Omasta mielestäni koiralla on mahdollisuus jäädä tuossa vähän liian passiiviseksi? Toisaalta, vauhtia ainakin löytyy ja saatiin pennulle kunnon draivi päälle!

Nyt illalla vielä sisällä tehtiin tokolle vähän pikkutarkkaosasia. Enpä tiedä mitä näistäkin tulee, mutta mitä sitä turhaan stressaamaan!

Kohdetyöskentelyä tehtiin ruutua ajatellen ja Vilkun piti käydä täppäämässä hillopurkin kantta. Aluksi pennulle oli epäselvää, pitikö sitä syödä, kantaa vai koskea, mutta lopulta se tassulla lätkäisy tuli sieltä. Seuraavaksi pitäisi jäädä seisomaan siihen...

Noutoa ajatellen aloitimme kapulanpitoharjoitukset. Vilkun suurin ongelma on mälvääminen liikkeessä, eri asennoissa ja kaikessa. Ja paikallaanhan se ei pidä kapulaa edes suussa. Yritän nyt lähteä rauhallisen mielentilan kautta hakemaan hyvää ja varmaa puruotetta. Toistaiseksi homma ei pelitä ollenkaan niinkuin pitäisi, muuta kuin että koira hätäseen purasee kapulaa ja on että "jes onnistuin". En toistaiseksi tiedä, miten saan tuon tajuamaan, että otteen pitäisi olla sadasosaa pidempi.

Tuikku palailee sairaslomaltaan, riisi ja kana ovat tehneet tehtävänsä ja koira on kaksi päivää totutellut jo nappuloihin, ilman ongelmia. Tänään tehtiin luopumisharjoituksia rallytokoa ajatellen. En kiusannut koiraa ollenkaan ruualla, sillä Tuikun annokset ovat edelleen normaalia pienempiä ja koira on koko viikon syönyt vajaata annosta joten... Olisi silkkaa suhteen pilaamista alkaa nyt vaatimaan ruuasta luopumista, kun toisella on tosissaan nälkä, ainakin luulen niin.

Siispä hetsasin piskin kunnolla narupalloon ja hitsi vieköön ku lähti! Tuikku ampas liikkeelle ku tykki konsanaan ja ei paljon hetsaamisia tarvinnut. Viikon saikku oli kerännyt vähän energiaa ja koira nautti yhdessä tekemisestä. Ihan mahtava fiilis, lelua sai tosissaan repiä ja koira rämisti menemään pitkin poikin, eikä hihnakaan haitannut. Kunnon hetsin jälkiin koira perusasentoon ja lelu pään viereen heilumaan. Ihan näki miten koira täpinöissään tärisi ja palkkasin heitolla.

Otettiin leluhäiriöllä vielä seuruuta, peruutus ja täyskäännös takaperin. Vitsi miten hieno rakki! Kunpa saisi jokasissa treeneissä kaivettua tuommosen mielentilan, niin johan kelpaisi treenata!

Tuikku on pääsemässä myös uuden lajin pariin melko piakkoin. Taakanveto on kiinnostanut jo liki vuoden. Kaikki netin tarjoama tieto on ahmittu ja kesän aikana keskusteltu useiden taakkaharrastajien kanssa. Hiljan vielä muutama yhteydenotto ja homma varmistui, tämä olisi meidän juttu, onhan Tuikku päässyt sitä aiemminkin kokeilemaan. Tilaukseen lähtevät siis taakanvetovaljaat ja toivottavasti vielä marraskuun aikana pääsemme ryhmään treenaamaan.