Hektinen arki

Tavattoman raskaat kaksi viikkoa takana, eivätkä koirat yhtään helpottaneet tahtiani. Vilkun yksinolo alue on nyt laajennettu koko asuntoon Tuikun kanssa. Ensimmäiset kaksi päivää olivat tosi bueno. Eilen täällä olikin koko kämppä räjäytetty ja pitkitetyn työpäivän jälkeen siitä seurasi totaaliromahdus. Uaah, uskoisin että Vilkku aloittelee juoksujaan tai jotain, sillä Tuikku ei voi sietää tuota tärpättiä välillä. Toki ruoka-aikaan ovat eri tiloissa, kun kumpikin vahtii, mutta välillä Tuikku vain päättää että pentu ei saa liikkua. Yhtään. Ei mihinkään. Sellaista pelleilyä olen rajoittanut, ruuasta saa rähjätä ja leluja saa jakaa ja ryöstää, mutta minä määrään kuka liikkuu ja miten liikkuu minun asunnossani.

Koirat ovat olleet melko minimillä, kun Niko oli nyt pari viikkoa pois. Kelikään ei ole mitenkään päätä huimannut, kotona ollessa on aina pimeää ja todennäköisesti sataa vettä. Uusi objektiivini kotiutui ja heti töiden jälkeen ryntäsin sitä kokeilemaan. No jaah, alla oleva kuva ei ihan näytä 70-200mm tuotokselta, mutta minkäs teet kun säkkipimeässä kuvaat.

Tuikulla oli eilen kaverikoiravierailu ja mainiosti meni. Ylpeä piskistä! Saatiin viimein huivitoimituskin ja nyt ollaan virallisia duunareita. Sunnuntaina meitä voi tavata Tampereen jouluparaatissa ja Tuikku ottaa mielellään rapsutteluja vastaan. Hurtta on päässyt melko timmiin kuntoon, eikä kilo pari lisää tekisi pahaa. Huonompi homma on se, että tuohon honteloon on vaikea saada tarttumaan mitään. Josko se maltilla ja ajan kanssa.

Nyt työtahtini hellittää ja ansaittu viikonloppu alkaa. Lauantai on tosin videokuvaushommia ja sunnuntaina on se paraati... Mutta ehkä sunnuntaina saadaan jo valoisassa kuvia koirista ja alkuviikosta pitäisi olla aamuvuoroja, joten niistäkin toivottavasti hyödyn.