Ulkokoirasta riviressu

Ja näin tehtiin villieläimestä lemmikki, eiku? No joo, olihan tuossa omat haasteensa, kun siirretään täysin itsenäiseen ulkoilmaelämään tottunut eläin neljän seinän sisälle kaikkien iholle. Myönnettäköön, että olin varautunut siihen, että palautan Tuikun takaisin maalle, mikäli se ei tänne sopeutuisi. Väkisin en sitä olisi halunnut vääntää uuteen muottiin, varsinkin kun muutos on meidän tapauksessamme melkoisen valtava. Kyllähän Tuikku ensimmäisen viikon sitten kokeilikin yhtä sun toista, mutta nyt yhteiselo sujuu ja alkukin meni loppujen lopuksi kivuttomammin, kuin mitä olin ajatellut.

Mutta tosiaan mistäs me sitten lähdimme... Tuikku on ollut neljä vuotta ulkokoirana maalla ketjussa. Sille on ollut vallan ookoo, että välillä ollaan pitkäänkin yksin ja puuhaillaan omia. Tuikku oli sisällä ihan fine päivän pari, sisäsiisti ja ainakin sillain suurinpiirtein hyvätapainen. Tuikkuhan on vaan iso ja reipas, mikä onkin käytännössä sama, kuin norsu posliinikaupassa. Omat metkunsa on Tuikullakin, itsenäisyys ja yltiöpäinen rohkeus aiheuttivat pientä hämmennystä.

Juhannuksena landella käydessä piskiparka joutui pesulle. Hyi miten rasvainen ulkokoira haiseekaan ihan aidosti koiralle. Ja se ei ole mikään ruusutuoksu, verrattavissa johokin villieläin löyhkään. Sitten pesuoperaatioiden jälkeen Tuikku matkusti autolla parisenkymmentä kilometriä keskelle taajamaa ja se päästettiin rivitalon ovesta sisään. Jokseenkin hurtasta oli outoa että asunto ei juuri koppia isompi ole. Tuikun tarpeet tämä kuitenkin täyttää, on wc-pönttö mistä juoda, pari roskista mistä syödä ja takaovesta on ainakin melkein vapaa kulku aidatulle pihallekin.

Huomioitavia asioita

- Tuikku ei pysy aidoissa, ei siis valvomatta ulos
- Ovet AINA kiinni ja lukossa, osaa avata ovia
- Kaikki tasot tyhjiksi syötävistä ja ruokaan verratavista
- Kaikki mahdollinen vähänkään arvokas kahden metrin korkeuteen tai kaappiin, kaappeihin hankittava lapsilukot
- Sohvien ja sängyn suojaus
- Minimoi kiipeilymahdollisuudet (tuolit pöytien alle)



Heti alkajaisiksi Tuikku muistutti, että osaa kyllä vahtia. Työaamunani päästin koirat ulos ja alkaa kuulua kunnon rähinä ja louskotus. Siellä se karvat pystyssä häntä tötteröllä säikytteli remonttimiehiä. Nooh, kyllä sitä omaa pihaa toki saa vahtia. Yksinolot ovat Tuikun bravuuri, "aah eroon tuostakin" ja kahdeksan tuntia saa viettää laatuaikaa ihan oman mahansa kanssa.

Ja mahasta puheen ollen, kahden päivän aikana Tuikku oli perusteellisesti tutustunut keittokomeroomme. Vatsa toimi melkoisen tehokkaasti, kun se oli syönyt kaksi pakettia leipää, suklaalevyn, pussin sipsiä, ison munakennon munineen kennoineen päivineen... Banaanitertun kuusi banaaniakin olivat maistuneet, kaksi Tuikku oli jättänyt minulle evääksi. Tiskialtaasta aamupala tiskini oli siististi nostettu lattialle, mutta lasikannu oli tiputettu ja se olikin sitten tuhannen atomeina lattialla. Tuikku oli tyhjentänyt pöydät muutenkin vihkoista ja posteista, mutta ei ollut tuhonnut mitään. Se oli vähän huonovointisen näköinen kun tulin ja tosiaan uloste tulikin vaakatasossa lentämällä, melko vetisellä koostumuksella. Kiltti piski, kun ei sisälle paskonut! Ainoastaan sitten oksensi yöllä...

Ennen kuin joku elämäänsä kyllästynyt aloittaa, niin ei, minkään ei pitänyt olla Tuikun saatavilla. Koska Tuikku ei ole ollut mitään varastelija tyyppiä. Tuikku vaan ylettyy kaikkeen vähän paremmin kuin muut. Ja Tuikku on vähän Tuikku. Nyt pidemmän asumisen jälkeen Tuikku on tutustunut kaakaojauheeseen, kaurahiutaleisiin ja levitti myös kilon merilevää lattialle. Huumorini ei työpäivän jälkeen aina tahdo riittää. Kavereille kerrottaessa koirieni touhuja, naureskelevat he, että aivan kuin kämpilläni olisi joku nuorisorikollinen, hullu tai muu vastaava, sillä ennakointi ja varotoimenpiteet ovat iso osa arkeani.

Odotan innolla sitä päivää, kun Tuikku äkkää jääkaapin. Tai päättää tyhjentää sen suolensa sisälle johonkin tekstiilille. Noin muuten Tuikku on hurjan helppo sisäkoira, aivan ihana. Ei siitä näin päällisin puolin täällä taajamassa uskoisi, että se on elänyt ihan pellossa ulkokoirana. Ja hyvä niin, sopeutus tänne meni paremmin, kuin odotin! ♥