Tänään lähdettiin vanhan peruskouluni kentälle maalle treenaamaan. Kaikki romut ja molemma koirat autoon ja matkaan. Levittelin kentälle koko treenikassin sisällön, ihan vain häiriöksi. Tuikulla on ollut rallytokossa ongelmana nuuskia jokainen kyltti ja tolppa ja Vilkku nyt muuten vaan on siinä elämänvaiheessa, että kaikki on syötävää ja maisteltavaa. Siispä treeneissämme on jatkossa AINA kaikkea mahdollista ympäri kenttää.
Ensin treenasin Vilkun kanssa tokoa. Seuraaminen oli sellaista hidasta hissuttelua, sitä kun olemme treenanneet melko vähän, pääasiassa perusasentoa. Vilkku on kyllä hiffannut idean, että perään lähdetään, kun annan vihjesanan ja alan kävellä. Mutta harmittavan paljon se irtoaa ja alkaa haahuilla. Koutsin mukaan pitää vielä enemmän vahvistaa paikkaa, missä koiran tulee olla, eli 9/10 ruokailusta suoritetaan perusasennon ja seuraamisen parissa, jotta sivulla olosta tulee koiralle the siisti juttu.
Jäävät liikkeet, joista nyt ensimmäisenä makaaminen on meillä edessä, sujuvat ihan semisti. Paikka Vilkulla on ihan hakusessa, mutta pääasia, että suorittaa nyt ensialkuun liikkeen. Seisominen on hyvin hatara, sitä alettiin harjoitella vasta viime viikolla. Istuminen on vahvoilla, sen pentu on hiffannut. Maahanmenokin on kehittynyt, ei mene läheskään niin lonkalle enää, kuin aiemmin. Vapaana ollessaankin Vilkku makaa nykyään ryhdikkäästi ja olenkin palkkaillut sitä siitä. Itse jäävissä liikkeet ovat vähän sitä sun tätä, eikä pentu ole aivan ymmärtänyt, miksi liikkeiden väliin pitäisi aina kävellä pari askelta. Sorrun houkutteluun turhan usein, vaikka pääsääntöisesti pyrin heittämään pallon koiralle, nelijalkaisen tulee ajatella ja toimia, ei minun.
Nouto liikkeen olen viskannut kokonaan syrjään. Viimeksihän junnu vain pureskeli puuta. Nyt vaihdoin harjoitusten taktiikkaa, hetsasin pennun palikkaan ja viskasin menemään. Vilkku sai noutaa kapulan aivan rämäpäisesti pariin otteeseen. Sen jälkeen otettiin pitoja, joita ei voi pidoiksi sanoa, koska pentuhan räkäsee kapulan melkein heti pois. Joka tapauksessa yritän nyt vahvistaa sitä, että kapula tulee ottaa suuhun ja myöhemmin sitä tulisi myös pitää siellä suussa. Eiköhän siihenkin päästä.
Kaiken kaikkiaan Vilkku jaksoi harjoituksensa hyvin, huolimatta siitä että kenttä oli melkoisen kuuma paikka. Leikkiminenkin on alkanut sujua ja toisissa liikkeissä se onkin se paras palkkaus. Toisissa tehtävissä olen huomannut, että homma toimisi paremmin, jos suhteemme hiukan syvenisi. Siispä, kahdenkeskeisiä lenkkejä ja maastoiluita pennun kanssa, jotta tuntisin sen paremmin. Ensi viikolla alkaakin valkkukurssi, katsotaan, mitä sieltä opitaan!
Tuikun kanssa harjoiteltiin rallytokosta muutamia niistä liikkeistä, joissa on tullut virhepisteitä muinaisissa möllistarteissamme. Valikoin liikkeistä kuusi kappaletta, spiraalit, istu-askel jutut ja pari käännössysteemiä.
Koira eteen, oikealta sivulle, istu -liikkeen suorittamisesta olikin jo aikaa. Tuikun eteentulo on edelleen sellaista "vähän sinne päin" ja jokseenkin epävarmaa. Niinpä palkkaan sitä eteentuloista aina tehtävien välissä. Liike sujuu Tuikkumaiseen tyyliin rennon letkeästi, ihan semi kivasti, mutta ei millään erityisellä powerilla.
Käännös oikeaan sujuu mielestäni hyvin. Tässä virheemme oli aikaisemmin jonkinsortin kompurointi ja hihnan kiristyminen, nyt homma näyttää mielestäni hyvinkin tiiviiltä ja koirakin käyttää takapäätään. Otin sitten samaan syssyyn vähän muutenkin seuruuta ja käännöksiä, nou problem.
Spiraalit olivat myös parempia kuin aiemmin. Oma asettautumiseni on näppärämpi, koirallakin on nyt tilaa liikkua. Mielestäni kerran Tuikku potkaisi kartiota ja parissa kohtaa irtosi turhan paljon, mutta ei nyt aleta pienistä haukkumaan. Kun taktiikka on hallussa, lisätään vauhtia tähänkin liikkeeseen.
Koira perusasentoon, askel, istu, kaksi askelta, istu, kolme askelta, istu sujuu tuttuun tapaan. Askeleenikin alkavat olla yhtämittaisia ja olen sisäistänyt että "se on se tarkkuus, ei vauhti".
Koira eteen, yksi askel, eteen, kaksi askelta, eteen, kolme askelta, eteen suoritetaan niin, että jokaisesta eteentulosta palkataan. Tässä liikkeessä eteentulot ihme kyllä sujuivat ja Tuikku hoiti hommaa kaikinpuolin ihan reippaastikin. Olin positiivisesti yllättynyt!
Tuikun osalta kuumuus alkoi näkyä treenatessa ja meno oli melkoisen hillittyä. Hyvin kuitenkin suoritti liikkeet ja kun palkkaa ei tullut, tarjosi se korjattua liikettä. Aiemmin on alkanut haukkumalla vaatimaan apuja ja ohjeita. Kehitystä siis havaittavissa ja meilläkin alkaa parin viikon päästä kurssi, mukavaa. Kunhan tästä taas vauhtiin päästään, niin syksyllä pitäisi korkata ALO luokka.
Tuikkuhan tekee ihan superkivasti! Oon kade kun se pitää kontaktin noin hyvin oikeelle käännöksissä, Tildalla aina tippuu oikeelle mennessä, vasemmalle on sille paljon helpompia.
VastaaPoistaMä suosittelisin tekemään jotain, ettei pentu mee maahan istumisen kautta. Sitä ei kisoissa hyvällä katota.
VastaaPoistaite tekisin ihan rohkeesti namiohjauksella, ei se koira siitä rikki mee. Tai jos sä haluut, että setarjoo, niin kato ainakin, että se tarjoo oikeeta toimintoo :) Toko on kieltämättä joissain asioissa aika pilkunviilausta ja mä oon ite sitä mieltä, että käy aika hiton hyvä tuuri, jos tarjoamalla saa koulutettua tokokoiran. Tiettyyn pisteeseen asti joo, mutta harvoin koirat osaavat tehdä kaikkia liikkeitä luonnostaan just niinkuin tokon sääntökirja sanoo.
Meillä oltiin vasta opeteltu maahanmeno, joten en heti halunnut tappaa sitä oppimisen intoa. Kriteeriä tarkennetaan sitä, mukaa kuin koira osaa. Ja joo, toki apuja saa ja on joskus pakkokin käyttää, mutta käytännössä ne on jätettävä melkein heti pois. En siis mielelläni käytä, ellei ole aivan pakko tai sitten pidän ne niin minimaalisina, että ei tarvitse häivyttää. Haluan että koira ajattelee ja että sen aivot toimivat, että se työskentelee. Ei niin että se vain sokeasti vuodesta toiseen suorittaa samaa liikerataa, tajuamatta yhtään mitään. Esimerkkinä seuraaminen. Koira osaa seurata mihin ja miten tahansa, jos se ymmärtää seuraamisen pointin, eli oikeaan sijaintiin pyrkimisen. Tämä mahdollistaa peruuttamiset, Zetat sun muut. Koira joka osaa seurata imutuksen ansiosta suoraan ja muutamat mutkat, mutta jolta yhtäkkiä vaaditaan peruutusta, onkin aivan pihalla. Silloin ei tosiasiassa ole tiedostettu yhtään, mikä on homman nimi. Ja kuten sanoin, kriteeriä tarkennetaan sitä mukaa, kun mennään puhdasta suoritusta kohti :) Mulla nyt on vasta kuuskuinen penikka, jonka kanssa ei ole starttiin kiire :D
PoistaAinakin Eka joka on oppinut seuruun imutuksen kautta osasi peruutuksen ilman mitään ongelmia ;)
PoistaMietin vain että eikö olisi helpompi näyttää koiralle heti oikea tekniikka eikä jälkikäteen. Kun liike on vahva ja tietystä tyylistä on aina tullut palkkaa niin yhtäkkiä ei tulekkaan. Kuulostaa mun korvaan oudolta. Joo kriteeriä kuuluu nostaa pikku hiljaa nostaa mutta.
Minäkin olisin kaivannut paljon enemmän intoa ja reippautta Vilkkuun. Se on kuitenkin vielä niiiin pieni, ja pennun kanssa pitää vielä hullutella ja opetella leikin ohella. Opetellaan, että treeneissä on aina tosi kivaa ja siellä kannattaa olla innokas ja aktiivinen, ei niinkään jumituta vielä tekniikkaan. Lyhyitä, intensiivisiä pätkiä joissa pari onnistumista, lelulla riehutaan paljon ja rakennetaan sitä mielentilaa. Ja pennulle on selkeämpää jos treenataan yhtä asiaa kerralla. Esim. pari maahanmenoa - tauko - pari istumista - tauko - jne. Sitten kun pentu varmasti osaa suorittaa ne puhtaasti, alkaisin tekemään niitä sekaisin. Ja kannattaa miettiä omia apuja/käden asentoja, esim. ekassa maahanmenossa huomasi hyvin miten Vilkku jäi kiinni sun namikäteen eikä siksi mennyt heti maahan.
VastaaPoistaKapulan kanssa hakisin ensin innokkuutta ja aktiivisuutta kapulaan, juurikin leikkimällä ja heittämällä sitä. Pidossa en antaisi sille mahdollisuutta tuollain mälvätä ja sylkäistä, josta sai vieläpä palkan. Eli nätti ja oikea ote alusta asti. Et laske itse irti kapulasta, odotat että se tarjoaa oikean otteen ja siitä naksuttelua. Pystyt näin helpommin poimimaan sen oikean otteen, josta superpalkka ja lelulla riehumista, niin ei ala ajattelemaan kapulan pitoa erittäin tyhmänä juttuna.
Tällaisia mulle tuli mieleen tuosta videosta. Mutta tärkeimpänä sanoisin, että rakenna nyt Vilkulle se oikea mielentila treenaamiseen. Se on kaiken a ja o, tekniikka tulee perässä ja se on tuhat kertaa helpompaa & nopeampaa opettaa myöhemmin kun mielentila on oikea. Paljon leikkimistä lelulla, namillakin voi leikkiä ja riehua. Mä tein nää asiat väärin mun koiran kans pentuna ja nyt jälkikäteen tällaisten perusasioiden paikkailu ei oo nopeeta ja helppoa. Eli been there, done that ja en suosittele :"D Nyt vaan ilonen, kreisi meininki treeneihin ni hyvä tulee!
Kiitos palautteesta :) Tää on meidän ainoa treenivideo ja juuri tähän sattui osumaan iisimpi meno, mikä hiukan vääristää. Oli tosiaan kuuma ja ennen treeniä pennulla oli paljon odottelua, siitä johtunee osa. Itselläni on toki paljon opittavaa ja jälkikäteen ajateltuna valikoin tuolle kerralle liikaa ja liian monimutkaisia tehtäviä. Innokas ohjaaja on ongelma, sanoo valmentajani :D
PoistaTosiaan ohjatuissa sanottiin, että mielellään alusta asti istu, seiso ja maahan, erikseen sitten semmoset kun harjoitellaan itse liikettä. Jäävistä tulee äkkiä ongelma, jos ainoastaan maahanmeno on supervahva ja muissa koira epäröi. Siksi pyrin tekemään niitä kaikkia ja aktiivisesti Vilkku tarjoaakin.
Noutoon saimme ohjatuissa treeneissä nyt lisäohjeita, eli ei noin kuten videolla tein :D pitäisi ottaa taas uusi video, sillä tuosta on taas jo edetty, pentu oppii niin nopeasti kun vain itse oivallan asioita :)
Vasta videon katottua pari pikku seikkaa. Maahanmenossa kannattaa olla myös ton lonkka asennon kanssa tarkkana.
VastaaPoistaJa se tärkein. Oo aktiivisempi ite! Sä vaikutat niin kauheen tylsältä kun treenaat :D leikissäkin sä vaan seisot lähinnä paikoillaan ja lelu heiluu suoraa nenän edessä. Laita leluun vaikka liina kiinni ja pyörittele sitä maassa ja juokse se perässä raahaten. Aina kun lelu irtoaa se sinkoaa karkuun. Vilkku taistelee kyllä jo hyvin!! Aina kun tyyppi voittaa niin lähde karkuun ja opeta että kun lelu tuo niin kiva leikki jatkuu. Leikkiminen on teidän yhteinen juttu ja se on tosi mälsää yksin!