Toko ja rally treeniä (video)

Tänään lähdettiin vanhan peruskouluni kentälle maalle treenaamaan. Kaikki romut ja molemma koirat autoon ja matkaan. Levittelin kentälle koko treenikassin sisällön, ihan vain häiriöksi. Tuikulla on ollut rallytokossa ongelmana nuuskia jokainen kyltti ja tolppa ja Vilkku nyt muuten vaan on siinä elämänvaiheessa, että kaikki on syötävää ja maisteltavaa. Siispä treeneissämme on jatkossa AINA kaikkea mahdollista ympäri kenttää.

Ensin treenasin Vilkun kanssa tokoa. Seuraaminen oli sellaista hidasta hissuttelua, sitä kun olemme treenanneet melko vähän, pääasiassa perusasentoa. Vilkku on kyllä hiffannut idean, että perään lähdetään, kun annan vihjesanan ja alan kävellä. Mutta harmittavan paljon se irtoaa ja alkaa haahuilla. Koutsin mukaan pitää vielä enemmän vahvistaa paikkaa, missä koiran tulee olla, eli 9/10 ruokailusta suoritetaan perusasennon ja seuraamisen parissa, jotta sivulla olosta tulee koiralle the siisti juttu.

Jäävät liikkeet, joista nyt ensimmäisenä makaaminen on meillä edessä, sujuvat ihan semisti. Paikka Vilkulla on ihan hakusessa, mutta pääasia, että suorittaa nyt ensialkuun liikkeen. Seisominen on hyvin hatara, sitä alettiin harjoitella vasta viime viikolla. Istuminen on vahvoilla, sen pentu on hiffannut. Maahanmenokin on kehittynyt, ei mene läheskään niin lonkalle enää, kuin aiemmin. Vapaana ollessaankin Vilkku makaa nykyään ryhdikkäästi ja olenkin palkkaillut sitä siitä. Itse jäävissä liikkeet ovat vähän sitä sun tätä, eikä pentu ole aivan ymmärtänyt, miksi liikkeiden väliin pitäisi aina kävellä pari askelta. Sorrun houkutteluun turhan usein, vaikka pääsääntöisesti pyrin heittämään pallon koiralle, nelijalkaisen tulee ajatella ja toimia, ei minun.

Nouto liikkeen olen viskannut kokonaan syrjään. Viimeksihän junnu vain pureskeli puuta. Nyt vaihdoin harjoitusten taktiikkaa, hetsasin pennun palikkaan ja viskasin menemään. Vilkku sai noutaa kapulan aivan rämäpäisesti pariin otteeseen. Sen jälkeen otettiin pitoja, joita ei voi pidoiksi sanoa, koska pentuhan räkäsee kapulan melkein heti pois. Joka tapauksessa yritän nyt vahvistaa sitä, että kapula tulee ottaa suuhun ja myöhemmin sitä tulisi myös pitää siellä suussa. Eiköhän siihenkin päästä.

Kaiken kaikkiaan Vilkku jaksoi harjoituksensa hyvin, huolimatta siitä että kenttä oli melkoisen kuuma paikka. Leikkiminenkin on alkanut sujua ja toisissa liikkeissä se onkin se paras palkkaus. Toisissa tehtävissä olen huomannut, että homma toimisi paremmin, jos suhteemme hiukan syvenisi. Siispä, kahdenkeskeisiä lenkkejä ja maastoiluita pennun kanssa, jotta tuntisin sen paremmin. Ensi viikolla alkaakin valkkukurssi, katsotaan, mitä sieltä opitaan!

Tuikun kanssa harjoiteltiin rallytokosta muutamia niistä liikkeistä, joissa on tullut virhepisteitä muinaisissa möllistarteissamme. Valikoin liikkeistä kuusi kappaletta, spiraalit, istu-askel jutut ja pari käännössysteemiä.

Koira eteen, oikealta sivulle, istu -liikkeen suorittamisesta olikin jo aikaa. Tuikun eteentulo on edelleen sellaista "vähän sinne päin" ja jokseenkin epävarmaa. Niinpä palkkaan sitä eteentuloista aina tehtävien välissä. Liike sujuu Tuikkumaiseen tyyliin rennon letkeästi, ihan semi kivasti, mutta ei millään erityisellä powerilla.

Käännös oikeaan sujuu mielestäni hyvin. Tässä virheemme oli aikaisemmin jonkinsortin kompurointi ja hihnan kiristyminen, nyt homma näyttää mielestäni hyvinkin tiiviiltä ja koirakin käyttää takapäätään. Otin sitten samaan syssyyn vähän muutenkin seuruuta ja käännöksiä, nou problem.

Spiraalit olivat myös parempia kuin aiemmin. Oma asettautumiseni on näppärämpi, koirallakin on nyt tilaa liikkua. Mielestäni kerran Tuikku potkaisi kartiota ja parissa kohtaa irtosi turhan paljon, mutta ei nyt aleta pienistä haukkumaan. Kun taktiikka on hallussa, lisätään vauhtia tähänkin liikkeeseen.

Koira perusasentoon, askel, istu, kaksi askelta, istu, kolme askelta, istu sujuu tuttuun tapaan. Askeleenikin alkavat olla yhtämittaisia ja olen sisäistänyt että "se on se tarkkuus, ei vauhti".

Koira eteen, yksi askel, eteen, kaksi askelta, eteen, kolme askelta, eteen suoritetaan niin, että jokaisesta eteentulosta palkataan. Tässä liikkeessä eteentulot ihme kyllä sujuivat ja Tuikku hoiti hommaa kaikinpuolin ihan reippaastikin. Olin positiivisesti yllättynyt!

Tuikun osalta kuumuus alkoi näkyä treenatessa ja meno oli melkoisen hillittyä. Hyvin kuitenkin suoritti liikkeet ja kun palkkaa ei tullut, tarjosi se korjattua liikettä. Aiemmin on alkanut haukkumalla vaatimaan apuja ja ohjeita. Kehitystä siis havaittavissa ja meilläkin alkaa parin viikon päästä kurssi, mukavaa. Kunhan tästä taas vauhtiin päästään, niin syksyllä pitäisi korkata ALO luokka.

Suunnittelu kaiken a ja o

Arki on ollut kiireistä, epämiellyttävää sähläämistä eikä mikään ole tuntunut sujuvan. Helpotin omaa olemistani lukujärjestyksellä, joka antaisi runkoa ja osviittaa ympäri vuoden koirien aktivointiin ja harrastuksiin. Nyt kaikki on ollut hiukan leväperäistä ja hatusta temmattua vailla tarkoitusta ja sehän ei pitkälle kanna. Tämän suunnitelman kanssa mennään ainakin syksy, varmasti talveksi teen jo uuden rungon. Päätin tähän kuitenkin kirjata suunnitelmia ja tavoitteita nyt syksyn ajaksi, eli mihin pitäisi keskittyä. Talveksi sitten oma vastaavansa, niin ehkä joskus etenen koirieni kanssa.

Toko

Harjoiteltavat liikkeet; perusasento, seuraaminen, jäävät, kaukot, kiertäminen, noudot, hyppy, tunnari

Suunnittele treenit huolellisesti etukäteen. Valitse aina kolme vähiten treenattua liikettä ja niiden lisäksi seuraaminen. Mieti, mitä osaa liikkeestä harjoittelette ja kirjaa suoritus. Jos mahdollista, videoi harjoittelu ja tarkista jälkikäteen, mitä tapahtui. Palkkaa ja kehu koiraa runsaasti. Treenaa omalla ajalla kentällä ja levittele kentälle ylimääräiset treenivälineet häiriöksi. Aloita harjoittelu rauhoittumisella, sitten leikki ja työntouhuun. Oppia haetaan Mika Jalosen valkkuryhmästä.

Frisbee

Harjoiteltavia liikkeitä; kiepit, kiertäminen, jalkojen pujottelu, selkään hyppy, roller

Suunnittele harjoitukset huolellisesti, pyri sheippaamaan ohjauskuviot ym. Jos mahdollista, ota suoritukset videolle. Käy yksin harjoittelemassa heittoja. Korkeintaan kerran viikossa rollereita pennulle, pyri heittämään oikein ja ohjaamaan koira oikeassa linjassa. Opeta sisätiloissa tarttumista liikkuvaan kiekkoon. Opettele ensin itse ja vasta sitten koiran kanssa.

 

Rallytoko

Harjoiteltavana; ALO luokan liikkeet

Videoi harjoitukset ja suunnittele ne hyvin. Panosta naksutinkoulutukseen. Palkkaa vauhtisuoritukset lelulla ja tarkkuusharjoittelut makupaloilla. Eliminoi riskit epäonnistua, käytä siis liinaa, jotta koira ei pääse karkaamaan. Ota harjoituksiin kolme eri liikettä ja mieti mitä niissä treenataan.Vaihtele liikkeitä tarpeeksi usein ja vältä kaavamaisia treenejä. Oppia haetaan Krista Karhun valkkuryhmästä syyskuun ajan.

 

Vesipelastus

Harjoiteltavia liikkeitä; hyppy, haku, vienti ja hukkuva

Käytännössä kun vedessä treenaaminen loppuu, keskitytään kunnon kasvatukseen. Kuivalla maalla on harjoiteltava erityisesti vientiä. Harjoitukset on suunniteltava tarkkaan ja mietittävä, miten liikettä saa vietyä eteenpäin. Treeneihin tarvitaan avustaja ja suoritukset on otettava videolle. Myös veneen hakua, eli käytännössä köyden noutamista treenattava. Suosi märkiä ja kosteita alustoja treeneissä, jotta vesi elementtinä pysyisi mukana. Talvella suorita liikkeet hangessa.

 

Valjakkourheilu

Harjoiteltavaa; kunnon kasvatus

Kokeile taakanvetoa jossakin heti kun mahdollista. Suunnittele matkat ja painot hyvin. Treenaa lihaskunto talveksi valmiiksi ja harjoittele erilaisissa häiriöissä. Vedä ahkiota ja kelkkaa eri alustoilla, kävellen ja ravaten. Aloita harjoitukset renkaalla ja vaihtele matkoja ja nopeuksia. Talven aikana tarkoitus olla koirakkona 2-5 talviriehassa tai muussa lasten tapahtumassa.

Todellinen arki, usko pois

Tiedättekö sen ihanan tunteen, kun pentu herättää ennen viittä? Ja päättä oksentaa ihan ämpärilasteja pihan täyteen. Ja ripuloidakin siihen päälle. Koska pentu on muuten normaali ja ookoo, silmät ristissä ei jaksa sen suuremmin tutkailla asiaa, koska todennäköisesti se on taas syönyt jotain. Parin tunnin päästä herättyäni asia olikin näin, Vilkku oli mennä mussuttanut yöllä kameralaukkuni läppää ja yhden lelunsa. Siis pureksinut ja niellyt kaiken. Mahtavaa, kuppi vettä tarjolle ja pentu rajattuun tilaan häkin kanssa työpäivän ajaksi.

Töistä palattuani haju oli järkyttävä. Oksennusripuli coctail on tosi pop. Hyvä puoli, Vilkku oli tehnyt taidokkaat tuotokset häkkiin. Huono puoli, se oli uiskennellut läjissä ja lammikoissa huolella ja tassutteli kaiken aikaa pitkin lattiaa. Tässä kohtaa pitkä pinnaisimmankin ja hilpeimmänkin koiranomistajan huumori ja hymy alkavat hyytyä. Ei siinä, kylmän viileästi rakki pesuhuoneeseen kunnon vaahtokylpyyn ja ulos kuivumaan/tuulettumaan. Sen jälkeen joudut hakemaan naapurista apua kantamaan ison häkin tuonne miniminivessaan, jotta saat sen pestyä. Kuten arvata saattaa, haju ei lähde millään, eikä varmasti ikinä.

No jooh, ripuliyrjöleikki loppui, kun viimeisetkin kankaanpalat olivat ulkona. Vaikka Vilkku oksentaa ja ripuloi vähitään viikottain, on sille aina syy. Tuotoksissa on AINA jotakin mikä ei suoleen kuulunut. Olen hyvin tyytyväinen, että koira pystyy itse toimittamaan ylimääräiset pois ja hyvä niin. Kun nyt loppuisi tuommoinen napostelu.

Yllä parin viikontakainen video ja ihan harmittaa julkaista, kun on taas edetty ihan kauheesti. Maanantai illan tokotreenit menivät kivasti ja saatiin paljon oivalluksia. Paikkamakuun alkeita Vilkun kanssa otetaan lelupalkalla, jotta saadaan vähän jännitettä lantioon. Viikari kun tykkäisi olla kankullaan. Jääviä liikkeitä aloiteltiin myös, sellaista puuhaa onkin tulossa jatkossa enemmänkin! Vauhtiluoksaria otettiin toistamiseen, lujaahan se tulee.

Ohjeistusta saimme häiriötreeneihin. Vilkullahan on kierrokset tapissa, kun toinen koira palkataan leikillä tai esim. kun kaverimme otti luoksaria ja koira juoksi täysiä. Vilkku pyrkii perään --> ei pääse --> huutaa, kunnes kohteen liike loppuu. Siedätys, hallissa tulee totta kai ahdasta, mutta ulkona otetaan hiukan etäisyyttä ja edetään ajan kanssa lähemmäs. Itse olen ollut "ongelmasta" jo vähän fiiliksillä "omg miten tää korjataan", mutta kouluttaja hiukan rauhoitteli. Ei alle puolivuotiaan tarvitse toimia täydellisesti noin haastavassa häiriössä. Vilkkuhan ei kuitenkaan moneen muuhun häiriöön reagoi lainkaan. Mutta näillä mennään siis.

Pääsin treeneistä kotiin ja viimein oli Tuikun vuoro. Koira autoon ja laiskasti ajoin löytämällemme uittopaikalle. Koira nautti, ilman pentua, kaikessa rauhassa illan hämärtyessä. Viskoin palloa monta kertaa ja aina se tuo sen yhtä innokkaasti. Samanlailla, kuin silloin ensimmäisenä yhteisenä kesänämme. Miten aika voikaan mennä näin nopeasti? Miten upeasti Tuikku on ottanutkaan uuden roolinsa? Se on mahtava, siitä tuli hujauksessa hillitty, aikuinen ja asiansa osaava koira. Sopeutuvainen, kaikkeen tyytyväinen, yhtäkkiä sisällä ja pienen pennun kanssa. En voisi parempaa toivoa, enkä ainakaan saada. Mä rakastan tota.

Pitkien uintien jälkeen heitettiin rento pieni lenkki ja ihmeteltiin ratsastajia. Koira lönkytteli autoon ja siinä muutaman kilometrin matkalla veteli jo hirsiä. Ja oli tyytyväinen, taas, niin pienestä. Se on niin ♥, ei tuommosia ole koskaan liikaa. 

Tänään lähdettiin töiden jälkeen Vilkun kanssa Tampereelle. Pentu pääsi ensimmäistä kertaa bussiin ja hienosti matkustikin! Ihmisvilinässä liikuskelu sujui myös mainiosti, ei seilannut mitenkään erityisen paljon ja kontaktia tarjoili runsaasti. Vanhalta kaverilta saatu palaute lämmitti mieltä "no tästäkös hyvä tulee kun Tuikustakin koiran koulit". Oli kiva kyläillä ja matkata bussilla, sekä huomata miten nätisti Vilkku touhusi pienten koirien kanssa. Kyllä tämä tästä, ripuleista huolimatta!

Ihan teletappina

Tänä viikonloppuna Vilkku oppi uimaan. Ei puhettakaan hukkumisista tai onnettomasta räpiköinnistä, vaan pentu oppi pulikoinnin salat. Löysimme myös Pinsiöstä Yltä alta ympäristötaideteoksen, jota teletappimaaksi kutsumme. Koirat pääsivät myös espanjanvesikoira Jätin kanssa riehumaan ja Veittijärveltä meille esiteltiin myös koirien uittopaikka. Uittopaikalle on vain muutama kilometri ja sinne tullaan Tuikun kanssa fillaroimaan kyllä jatkossa! Nyt jaloissa makaavat väsyneet, käytännössä ihan raatoja muistuttavat koirat ♥

Aurinko pilaa kuvani, läkähdyttää koirani ja uuvuttaa minut

Tiistaina pakkasin koirat autoon ja lähdimme pitkästä aikaa maalle vanhemmilleni. Myy meitä odottikin, voi miten rääpäle on saanut jalkaa! Yritin räiskiä pennuista kuvia, mutta voimakkaat varjot ja kirkas aurinko pilasivat valtaosan niistä, eivätkä nämä jäljelle jäävätkään silmää hivele. No mutta mitäs pikku Myylle, oikein reipas pieni ärrieri, on löytänyt äänitorvensakin. Myy on tutustunut pikkusiskoni kissaan ja kaksikkoa on ahkerasti totuteltu ja tutustutettu toisiinsa. Myy olisi niin mielinkielin viiksiniekan kanssa, mutta mirripoikanen ei ole moista kielimielistelijää arvostanut. Kuonokoppaakin Myy on harjoitellut pitämään, ihan vain kaikkiruokaisuutensa ja sieniriskin vuoksi!

Pakko oli napata ovelan terrierin metkut videolle, pentuaitaukseen on viritetty katto ja kaikki, jotta pikkuneiti siellä pysyisi. On viileää varjoa, nurtsia ja vaikka mitä. Mutta koska aina voi kiivetä ja ängetä, ei aitauksessa kannata aikaansa viettää.

Tuikun kanssa köpötimme illalla läheiselle mökille treenaamaan vepeä. Seurana oli Pilvi Kelmi-lansunsa kanssa, sekä kaksi muuta koirakkoa. Rakkimus odotteli vuoroaan puuhun sidottuna, kun auttelin landseerien treenaamisessa. Tuntuu muuten ihan selkeesti, kun köyden pätkää riepottelee 50kg koira, kuin että Tuikku vähän laiskasti tarttuu patukkaan. No mutta sitten itse treeniin.

Vienti on nyt purettu kaikin tavoin osiin. Rannalla vientiin liittyvä hommamme oli vain ja ainoastaan palkkapurkin haku veneestä. Hetsattiin Tuikku kunnolla, käsky ja sai rynnätä perään. Veneellä soudettiin vielä vähän karkuun ja saatiin koiraan vauhtia. Purkista sai palkan sitten rannasta. Tällä on tarkoitus ihan vain rohkaista Tuikku uimaan veneelle ja vahvistaa tieto siitä, että veneestä saa palkan. Kuivalla maalla harjoittelemme patukan pitoa ja varsinaista vientiä. Vedessä itseksemme treenaamme patukan pitoa ja liikkumista patukka suussa. Nyt koko liikettä yrittäessä Tuikku räkäsee patukan suustaan rantavedessä. Harmi kun vepekausi alkaa juuri olla loppumaisillaan, taitaa jäädä ensi kesälle vesiharjoittelu viennin osalta. Tuikku saa seuraavaksi alkaa tekemään veneeseen vaihtokauppaa rannan tuntumassa. Sitä otettiin lopuksi, koiran etujalkojen piti kastua ja sen piti ottaa askel venettä kohti. Patukka ei pudonnut maahan, vaikka apparilla homma menikin veneessä vähän koppaamiseksi. Pienin askelin eteenpäin ja palaset kohdilleen, niin kyllä tämä alkaa sujua.

Veneen haku otettiin pariin kertaan. Ei taaskaan mitään syttymistä köydelle rannassa, vaikka kuinka yritettiin leikittää. Kun sitten vene vietiin ulapalle ja vähän läiskyteltiin köyttä veteen, niin johan oli rakki liekeissä. Hyvällä vauhdilla ja keskittyneesti lähtee hakemaan, mutta turhan aikaisin irrottaa köydestä. No joo, jalat osuu pohjaan ja selkä on pinnalla, jolloin suoritus on periaatteessa hyväksytty, mutta arvostaisin jos koira jäisi hiukan repimään köyttä. Pienellä auttelulla ja oikeassa ajankohdassa Tuikun saa kiskomaan koko veneen hiekalle.

Muita liikkeitä emme ottaneet, koira oli muutamista toistoista aivan riittävän väsynyt. Nyt vain joku innokas kuivanmaan treeneihin auttamaan, niin olisin erittäin kiitollinen!

Vilkku pääsi tiistaina vielä myöhään illalla isolle nurtsikentälle frisbeen kanssa. Älkää huoliko, koira ei mitenkään päivittäin hae frisbeetä, eikä todellakaan sataa heittoa. Joka tapauksessa, edelleen rolleria, sitä Vilkku saa hakea ainakin vuosikkaaseen asti, kunnes heittokäteni kehittyy muissa heitoissa, jotka teen vielä ilman koiraa. Tässäkin lajissa tulee vähän olosuhteet vastaan, talvella ei kiekkoa paljon viskota, ainakin alustan etsiminen on vaikeaa? Viisaammat, ohjeistakaa tyhmää!

Ilman kiekkoa harjoitellaan myös kuvioita ja erilaisia liikkeitä. Olen pyrkinyt jättämään varsinaiset hyppyhommat tuonnemmaksi, vaikka olen nekin jo listannut. Yritin listata näitä hiukan harjoittelu järjestyksessä, nyt on treenailtu kolmea ensimmäistä.

- pyöri (molempiin suuntiin)
- peruutus (treenattu jalkojen väliin peruutusta)
- takajaloilla seisominen
- kurre
- kumartaminen
- kieriminen
- ryömiminen
- kiertäminen
- vilkuttaminen
- jalkojen päällä seisominen
- syliin hyppy
- selkään hyppy
- käsien yli hyppääminen
- jalan yli hyppääminen

Siinä riittää harjoiteltavaa. Onpahan aktivointia ja puuhaa sisällä! Pyrin opettamaan sheippaamalla, mutta jo peruutus osoittautui sen verran hankalaksi, että menin ja autoin koiraa alkuun. Virhe tai ei, niin koira hoksasi asian.

Keskiviikko menikin töiden jälkeen ihan siivoillessa ja ruokakaupassa käydessä. Koirat olivat kotona jo vähän sitä mieltä että homma ei näin toimi ja niinpä sohvan suojana olevaa peittoa oli silputtu. Vilkku kaivoi takapihalle myös uuden kuopan. Koska en iltahämärällä jaksanut enää maratoonilenkkiä lähteä heittämään, tuli naapuri pelastamaan minut. Bichon Milo on oikein reipas iloinen pikkumies ja aidan takaa kuikuilee nättejä neitoja, eli koiriani. Ajateltiin että Milo tulisi Vilkun kanssa leikkimään, mutta Vilkku puuhailikin koko ajan sitten aivan omiaan. No, se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kun Tuikku ja pikkupörrö tapasivat. Ja leikithän olivat sen mukaiset. Muutama rallikierros heitettiin myös ja niihin osallistui paimenkin. Tuollainen intiimipelleily ei sitten Vilkkua kiinnostanutkaan. Tunti hengailtiin ulkosalla koirien kanssa ja taas olivat tyytyväisiä!

Torstaina lähdin Vilkun kanssa treenaamaan tokoa. Saimme aivan uutta seuraa, Tiia ja Lilo ja Janika ja Teo. Facebookista tsekkaillessa en tunnistanut, mutta paikan päällä aloin kyllä ounastella, että koirat näyttävät tutuilta. Ja blogitutuiksi kaksikko paljastuikin.

Meillä on opeteltavaa, paljon. Tällä viikolla Vilkku on toki ollut tavallista vähemmällä aktivoinnillakin, mutta jooh. Vilkulla kesti hyvän aikaa rauhoittua, hirmuinen kiskominen treenikavereiden luo, kiljahtelua ja haukuskelua. Puutuin hommaan parhaani mukaan, vaikka moista ei ole ennen ollut. Ainakin tuli selväksi, että kentälle mennään jatkossakin treenaamaan muiden kanssa!

Kun Vilkku sitten rauhoittui, saimme treeniäkin aikaiseksi. Erityisesti muiden koirien palkkaustuokiot ja lentävät lelut sitä häiritsevät, meinaa syöksyä perään tai vähintäänkin jää tuijottamaan. Mutta useilla toistoilla ja siedättämisellä homma alkaa sujua. Otettiin hiukan etäisyyttä, niin reagointi loppui. Mitäs me sitten treenattiin...

Perusasentoa otettiin, koska se on helpoin Vilkulle. Otettiin sitä ihan siksi, että meillä oli haastavin häiriö ikinä, joten en mitään hurjaa pähkäilyä viitsinyt siinä tilanteessa vaatia. Keskittyminen haparoi aluksi, mutta pian pentu tarjoili kontaktia ja tiivistä perusasentoa. Aivot raksuttamaan, niin homma toimii!

Istu-maahan jumppaa mentiin myös, Vilkku on oppinut käskyt hyvin, mutta siitä on tullut hiukan ennakoiva! Istumisesta se valuu suoraan maahan, istumaan se menee käskystä ja välillä tarvitsee käsiavun. Vaikka oli ilta, oli todella kuuma ja istu-maahan oli tosiaan enemmän valuvaa, kuin sellaista reipasta, mitä todellisuudessa.

Seuruuta otimme vielä loppuun, kun Vilkku oli tosiaan katsellut muiden treenejä jo rauhallisesti nurmella maaten. Hereillä ollessaan Vilkku lähtee heti liikkeelle kun otan askelia, yhden askeleen verran se pysyy mukanakin ja siitä yhdestä askeleesta olen palkannutkin runsaasti. Pyrin vaatimaan heti saman tien skarppia olemusta ja kontaktia ja näin ollen seuruupätkät ovat korkeintaan sen kaksiaskelta. Vielä toisinaan muistutan koiraa hommasta imuttamalla, mutta pääsääntöisesti pelkkä kävely riittää, naks palkka ja bueno.

Puolen tunnin treeni oli meille tarpeeksi, eivätkä Teo ja Lilokaan paljoa kauemmin treenanneet. Uskaltauduttiin päästämään paimenkolmikko sitten nurmialueella irti ja vauhtia riitti. Liloa ei kiinnostanut yhtään tai ainakin se ohjeisti bortsuja äänekkäästi. Teo suhtautui Vilkkuun ensin vähän epäillen ja hammastellen. Sitkeä pentu ei kuitenkaan luovuttanut ja sai kuin saikin murkkuilevan nuoren leikkiin mukaan. Aika rallia kaksikko vetikin! Oli tosi kiva nähdä ja ehdottomasti tullaan toistekin ♥

k e l p i e  b o r d e r c o l l i e  c o c t a i l