Loistava tulevaisuus linsseissä kiiltelemäs

Käytiinpä Vilkkulaisen kanssa soramontulla ihmettelemässä tätä minikopio Saharaa. Aurinko paistoi, tuuli ei osunut pahasti, mutta sen verran oli vilpoista, ettei hiekka polttanut jalkoja. Ensin isot hiekkakasat ja niissä kaikuva tuuli ja äänet hämmensivät pentua ja niille piti hiukan pöhistä. Mentiin sitten tarkistamaan kasojen turvallisuus ja pentunen kiipeilikin niillä oikein mielellään.

Kotiin mennessämme mummo oli saapunut vierailemaan ja niinpä pitkästä aikaa näin Klaaraa. Pikkuvaalea oli niin pirteänä ja touhukkaana liikenteessä, ettei tosikaan. Kynnet ehdin siltä leikata ja sen verran totesin, että naama vaatii siistimistä. Taas, ihan siksi että pöhlö näkee eteensä. Eikä ohennuskaan pahaa tee, sillä Klaaran kaulasta turkki menee pahanpäiväisesti takkuun paksuna. Pituus oli nyt vallan miellyttävä, mutta ohennusta turkki kaipaa, heti kun minulla on aikaa.

Klaara ei ole myöskään nähnyt vielä pentuja, mutta tapaaminen sujui hyvin. Myy oli erityisen kiinnostunut Klaarasta, mutta Klaara nyt näin alkuunsa ainakin vähän väisteli pentuja. Myös Vilkku piiritti pörröistä ilmestystä enemmän kuin innoissaan ja ryntäili perään. Eivät ne tainneet mustat ja vaalea tietää oikein kumpikaan, mitä lajia se toinen edusti.

Lauantaina Vilkku pääsi illanistujaisiin mukaan, syötävät kiinnostivat kovasti ja pulahti se puolivahingossa uimaankin. Ensin juoksenteli rannassa reippaana ja eksyi lopulta laiturille keikkumaan. Roiskiva uiskentelija, mutta pääsipä sentään rantaan. Sunnuntaina sitten tepasteltiin metsässä lenkillä ja nautittiin hiljaisuudesta. Hiljaisuudesta puheen ollen, meidän lenkkimaastomme ja elinympäristömme muuttuu radikaalisti tämän viikon aikana. Me nimittäin muutamme. Emme sentään koko perheen kanssa, vaan mieheni kanssa yhteen ja omat koirani mukana. Emme muuta edes nykyisen kaupunkimme rajojen ulkopuolelle, mutta se missä jo pelkkä omilleen muutto jännittää, jännittää tämä tuplaten siksi, että muutamme täältä maalta taajamaan. Kaikeksi onneksi kuitenkin rivariin.

Karttaohjelmien avulla olen yrittänyt kartoittaa matkoja ja lenkkimaastoja. Pururata menee kilometrin päässä, lähimpään koirapuistoon on 8km ja venerantaan reilu 2km. Käytännössä en ole vielä missään käynyt reittejä katselemassa, mutta enköhän loppuviikosta ja viikonloppuna ehdi, kun saadaan hoidettua muutto pois alta. Asunnosta ja ympäristöstä tulossa lisää blogiin sitten joskus, kun asetumme sinne kotoisasti.

Tänään Myy ja Vilkku kävivät rokotuksilla. Vilkku sai tehosteen ja rabieksen ja Myy sai ensimmäiset rokotuksensa. Kaksikko oli oikein reipas ja touhukas, odotusaulassa oli melkoinen sählinki, kun laittoivat leikeissä ranttaliksi. Automatkustuskin sujui moitteetta. Myy painoi 2,8kg ja Vilkku 8,3kg. Mutta palailemme asiaan, kun olemme ensin maisemaa vaihtanut!