Tuikun kanssa puuhasimme eilen vepehommien parissa. Piski sai tosin ensin sovitella uusia pelastusliivejään, jotka talvella kirpparilta ostin. Luonnonvesissä kun paljon kesällä koiraani uitan ja Tuikku on ainakin omasta mielestään täydellinen matka_nuija, niin niin, minun mielenrauhakseni siis pelastusliivit. Sitä saa aina mietiskellä, jaksaako rekku uida takaisin, kun se päätti lähteä suunnistamaan jonkun niemen taakse tai uimaan järven toiselle puolen hakemaan uutta keppiä. Ja koska mahdollisesti veneilemme tänä kesänä, tätä ainakin kovasti toivon, niin onpahan liivit sitten sitäkin varten. Ja jotta kenelläkään ei jää huomaamatta, niin onhan tuo pinkki aika tyylikäs mun mustalla neidolla.
Tehtiin me sitten jotain ihan asiallistakin pelastusliiviposetusten jälkeen. Tuikku nimittäin treenailee vielä vepepatukan pitoja. Ja täytyy kyllä sanoa, että on se kehittynyt. Pidä, on nyt sitä mitä se tarkoittaa. Koira todella puree patukkaan, tuijottaa minua intensiivisesti ja odottaa lupaa irrottaa. Otettiin melko monta toistoa ja vain parissa Tuikku hieman mälväsi. Se on siis roimasti vähentynyt ja mälväämisistä en ole palkannut. Kiitos on meidän lopetussana, Tuikku antaa patukan käteeni, ei mitenkään räkäisten, vaan normaalisti laskien.
Päätin huvikseni kokeilla myös noutoa, sitä tehtiin viimeksi talvella. En ehkä ihan ole tajunnut, miten paloissa sitä voisi treenata. Toisaalta, Tuikku ottaa hyvin vastaan koko homman, joten toistaiseksi en tätä pätkikään. Otin aluksi koiran irti hihnasta ja päästin noutamaan. Ihan jees, tykkilähtö, hyvä ote, isoksi ongelmaksi muodostuu se että Tuikku ampuu satasta muualle, kuin pieru Saharaan. Jos jollakin on heittää vinkkiä noudon pätkimiseen ja patukan takaisin tuomiseen, niin kertokoot!
Tähän hätään ratkaisin ongelman itse väliaikaisesti, otin pari noutoa niin, että Tuikku on hihnassa ja se hakee patukan kahden metrin päästä. Ei mielestäni ruma nouto ollenkaan, otan ensi kerralla videolle! Reippaasti Tuikku siitäkin patukan haki ja toi sen suoraan eteeni ja luovutti käteen. Ei siis retuutusta tai maahan räkimistä, mitä esiintyi talvella vielä jatkuvasti. Kyllä me tästä! 17.5 päästäänkin jo melkein tosi toimiin, Ikaalisissa on vesipelastus esittelypäivä ja sinne me säntäämme. Samalla testataan kurssille ilmoittautuneiden koirat, että ne osaavat ja tykkäävät uida, näin ollen siis myös Tuikku. Siispä, yritän ja pyrin uittamaan koiran jo tänä viikonloppuna kertaalleen, se kun on uinut viimeksi elokuussa.
Kasvata matkaa pikkuhiljaa, siis tee, kuten aloititkin. Kun koira nostaa kierroksensa, opittu unohtuu nopeasti, jos kriteerejä on nostettu yhtäkkiä hirveästi ja sen vahvistehistoriassa on paljon tavaraa "lähe haneen" -pykälässä. Liina auttaa, jos etenet liikaa kerralla ja saat matkan pysäytettyä ja voit pyytää Tuikun luovuttamaan patukan. Mutta noin muuten se on juuri noin yksinkertaista. :D
VastaaPoistaMe ollaan treenattu noutoa ainakin niin että noudettava esine on meidän välissä ja siitä tuodaan mulle tai niin että koira jätetään istumaan lähelle kapulaa, itse oon koiran takana ja koira tuo sen siitä. :)
VastaaPoistaIte pätkin noudon niin, että otin ensin sisällä noutoa ja ihan metrin päähän nakkasin lelun/pallon yms. Siitä sitten pidentänyt matkaa, mutta ongelmaksi ilmenny se, että pallon tuo pudottaa 2-3 metriä ennen mua, kun on niin samperin ahne ja herkkujen perään(se kun ei motivoidu muusta kuin herkuista, niin tää on yhtä saikkaamista välillä :D ).. Pitää alkaa itekki opettaan tota Pidä käskyä.
VastaaPoistaKomeat on liivit, Aurilla samanlaiset ^^
VastaaPoistaHieno liivi! Itekkin nyt joku aika sit ostin koirilleni Facen koirakirppiksen kautta pelastusliivin niin pääsevät kesällä kunnolla uimaan veneen perässä :)
VastaaPoistaTosi kivat liivit. Odotan videota Tuikun noudosta, tosi hyvältä näyttää jo kuvissa kun pitää noin varmasti!
VastaaPoista