Näenkö mä tätä vielä

Tuikku oli mulla eilen harjottelussa nuortenillassa mukana. Kuuteen tuntiin mahtui matolle pissaus, tunnin torkut, palloleikkejä ja koskettavia hetkiä. Mun koira voi oikeasti olla tosi tärkeä ja iso juttu muillekin. Rikastuttava kokemus ♥

Kuinka paljon mahtuu pieneen koiraan...

Tänään tulivat Linda ja Marley käymään ja veimme koirat soramontulle. Koirilla intoa piisasi ja päästettiin kaksikko ensimmäisenä riehumaan. Lerpattavia korvia, kuolaavat turvat ja jättiloikkia ympäriinsä, pöhköt.

Vetämäänhän me nuo sitten laitettiin, toiveena että kumpikaan ei itseään teloisi. Niko toi montulle auton renkaan ja ei muuta kuin koirat valjaisiin ja liinoihin. Otettiin muutaman kerran sadan metrin pätkä, koirat saivat juosta välillämme. Jopa Tuikku innostui kunnolla, ei tosin irronnut siltä yhtä hyviä ilmeitä kuin Marlilta! Mutkissa tuli vähän hämmentyneenä seisinki tiukkana, kun kaveri nykäisi, mutta muuten veti oikein lennokkaasti toisen vierellä. Ylpee oon pikku Tuikusta.

Kun veto kerran sujui tällä kaksikolla, niin ensi talvena sitten kelkka perään ja menoksi. Samanlainen tyyli kummallakin vetää, tuommoinen tasainen ja varma, mutta ei mitään huippunopeuksia saavuttava. Koirat ovat myös melko samaa kokoa, joten siinäkään ei tule ongelmaa. Ja juttuun tultiin enemmän kuin paremmin! Alla vielä videota hömppäilyistä.

Käännöksiä joka suhteessa

Illalla oli treenit Ylöjärvellä parkkiksella. Paikalle pääsivät Annika, Annina ja Hanna. Meidän suunnitelma oli treenailla Tuikun kanssa "vähän kaikkea", eli siis rallytokon käännöksiä (270, 360) ja pujottelua, sekä rauhoittumista. Otin jostain  kumman syystä ihan yltiö pitkiä seuruupätkiä, palkkasin koiraa epämääräisesti kun namit juuttuivat taskuun ja kävelin itse vinoon, ööh... No Annika antoikin seuruista sitten palautetta ja iso osa meidän virheistä johtuu yksin treenaamisesta ja "automatisoitumisesta".

Muistilista

• Älä toljota koiraa, katse eteen

• Toista korkeintaan kolmesti ja lopeta onnistuneeseen suoritukseen

• Lyhyitä seuruupätkiä, hitaammin, koiralle aikaa pysähdyksiin, lähtöihin ja käännöksiin, ei ole kiire 

Pujottelussa harjoittelin katsomaan eteenpäin ja Annika merkkasi kun koira kulki hyvin. Tuikku tajusi idean nopeasti ja me saatiin tehtyä tosi nättiä pujottelua. Sivulle tulossa jätin käsiavun pois, koira tulee pelkällä käskyllä, nyt on vain itse opeteltava turhat avut pois ja vaadittava koiralta enemmän. Korjaan herkästi Tuikun puuhia, sen sijaan että ohjaisin sen tekemään heti oikein. Tosi kiva päästä vihdoin ja viimein kimppatreeneihin, saa jotain oikeaa palautetta ja pystyy kehittämään tekemisiään.

Noin muuten oli tosi kivat treenit ja homma pelasi, kukin häiriönä toisilleen ja apulaisina. Rauhoittumisharjoituksetkin sujuivat kivasti, niitä jatketaan ja toivotaan että tuottavat tulosta, meinaavat siis sitä että tuo ei ryntää ihmisten luokse. Viimeistään ensi viikolla uudestaan treenaamaan!

DIY: Pistolukko panta

Tuli tehtyä Tuikulle pistolukkopanta ja nyt panostettiin siihen oikeaan kestävyyteen. Tässä ohjevideo punokseen, itse tein tämän ohjeen mukaan. Pannan tekemisessä meni reilu tunti, jonkinaikaa vei tuo punoksen tajuaminen, mutta loppuviimeksi oli hyvin helppo. Pannan ympärysmitta on noin 50cm ja leveys noin 4-5cm. Pistolukko on metallinen ja sen molemmin puolin on metallirenkaat hihnan kytkemistä varten.

Tarvitset

14m punaista paracordnarua

2kpl hitsattuja O-renkaita

Kaarevan metallisen pistolukon

Popi sai samalla tekniikalla tehdyn, yhtä riviä kapeamman pannan ruskeana. Kyllä nyt pikkuisen kelpaa uusilla varusteilla, samaa väriä tein hihnankin. Valitettavasti pistolukon ja D-lenkit olin mitoittanut väärin, eivät mene yks yhteen kiinni kuten halusin, mutta toimiva panta kuitenkin. Narua meni vain kolme metriä, on tuo niin pieni koira.